Keskuspankkien digivaluutasta puhuttiin muutama vuosi sitten lähes kaikkialla. CBDC-lyhenne esiintyi keskuspankkien raporteissa, poliitikkojen puheissa ja teknologiahankkeissa niin usein, että digitaalinen keskuspankkiraha näytti olevan väistämätön osa tulevaa maksujärjestelmää. Sitten julkinen puhe hiljeni.
Frontnieuwsin julkaisema, Brandon Smithin kirjoittama teksti kysyy suoraan, miksi keskuspankkiirit vaikenevat nyt digitaalisen valuutan agendasta. Sen vastaus on, ettei hanke ole kadonnut vaan siirtynyt taka-alalle, teknisten termien ja rajat ylittävien maksukokeilujen sisään. Teksti nostaa esimerkiksi Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n Project Agorán ja tulkitsee tokenisaation CBDC-järjestelmän infrastruktuurin rakentamiseksi.
Kysymys on aiheellinen, mutta sen ymmärtäminen vaatii kahden eri kehityslinjan erottamista toisistaan: kuluttajille tarkoitetun digitaalisen keskuspankkirahan ja pankkien välisen tokenisoidun maksujärjestelmän.
Suuret lupaukset vaihtuivat tekniseen valmisteluun
Vuoden 2020 jälkeen digitaalista rahaa perusteltiin maksamisen nopeudella, kriisinkestävyydellä, taloudellisella osallisuudella ja sillä, että kansalaisten käyttämä raha oli jo valtaosin sähköistä. Samaan aikaan keskuspankkeja huolestuttivat yksityiset vakaavaluutat, kansainvälisten korttiyhtiöiden valta ja se, että käteisen käyttö väheni monissa maissa.
Alkuvaiheen keskustelu käsitteli helposti ymmärrettävää tuotetta: keskuspankin liikkeeseen laskemaa digitaalista rahaa, jota tavallinen ihminen voisi pitää lompakossaan ja käyttää kaupassa. Kun hankkeet etenivät tutkimuksesta toteutuksen valmisteluun, kieli muuttui. Julkisten visioiden tilalle tulivat pilotit, tekniset standardit, lainsäädäntö, yksityisyysratkaisut ja pankkien välisen infrastruktuurin kokeet. CBDC ei kadonnut yhdellä päätöksellä, vaan hajosi useiksi rinnakkaisiksi projekteiksi.
Digieuro etenee edelleen
Euroopan keskuspankki ei ole luopunut digieurosta. Valmisteluvaihe päättyi lokakuussa 2025, minkä jälkeen hanke jatkui teknisen valmiuden, markkinayhteistyön ja lainsäädäntöprosessin tukemisen muodossa. EKP:n tämänhetkisen aikataulun mukaan mahdolliseen ensimmäiseen liikkeeseenlaskuun voitaisiin olla valmiita vuonna 2029, jos tarvittava EU-lainsäädäntö hyväksytään vuoden 2026 aikana.
Digieuro olisi vähittäiskäyttöön tarkoitettua keskuspankkirahaa: sitä voisivat käyttää kansalaiset, yritykset ja julkiset toimijat maksamiseen verkossa ja ilman verkkoyhteyttä. EKP korostaa, että digieuro täydentäisi käteistä eikä korvaisi sitä. Se myös lupaa offline-maksuille käteisen kaltaista yksityisyyttä ja sanoo, ettei eurojärjestelmä voisi suoraan yhdistää verkkomaksuja yksittäisiin käyttäjiin.
Nämä ovat hankkeen viralliset tavoitteet. Samalla on selvää, että digitaalinen keskuspankkiraha olisi osa säänneltyä maksujärjestelmää. Verkkokäytössä maksupalveluntarjoajat tunnistaisivat asiakkaat rahanpesun estämistä koskevien sääntöjen mukaisesti. Lopullinen tietosuojan, käyttörajojen ja mahdollisten teknisten ehtojen kokonaisuus riippuu paitsi järjestelmän rakenteesta myös EU-lainsäädännöstä.
Project Agorá rakentaa toisenlaista kerrosta
BIS:n ja Institute of International Financen Project Agorá ei ole kuluttajille tarkoitettu digivaluutta. Se on pankkien väliseen, rajat ylittävään maksamiseen kehitetty yhteinen ohjelmoitava alusta. Projektissa on mukana keskuspankkeja, New Yorkin alueellinen Federal Reserve -pankki ja yli 40 suurta rahoituslaitosta.
Toukokuussa 2026 julkaistun raportin mukaan prototyyppi yhdistää tokenisoidut liikepankkitalletukset ja tokenisoidut keskuspankkireservit. Tavoitteena on tehdä kansainvälisistä maksuista nopeampia, halvempia ja läpinäkyvämpiä sekä mahdollistaa niin sanottu atominen selvitys: joko maksuketjun kaikki osat toteutuvat tai yksikään niistä ei toteudu.
Alusta on ohjelmoitava. Maksuihin voidaan liittää älysopimuksia, sääntelytarkastuksia ja ehtoja, ja järjestelmä on suunniteltu toimimaan ympäri vuorokauden. BIS painottaa yksityisyyttä suojaavia kontrollimekanismeja, kansallista sääntelyvaltaa sekä rahanpesun, pakotteiden ja petosten torjuntaa. Kriitikoille juuri samat ominaisuudet osoittavat, että uusi infrastruktuuri tekee rahaliikenteestä aiempaa paremmin valvottavaa ja tarvittaessa ehdollistettavaa.
Ohjelmoitavuus ei automaattisesti tarkoita, että viranomainen määräisi, mihin kansalainen saa rahansa käyttää. Tukkujärjestelmässä se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valuutanvaihto, omistuksen siirto ja maksu toteutuvat samanaikaisesti vain ennalta sovittujen ehtojen täyttyessä. Samalla tekninen kyky asettaa ehtoja on todellinen, joten järjestelmän valta- ja käyttörajat määräytyvät lopulta hallinnosta, lainsäädännöstä ja siitä, ketkä saavat alustalle pääsyn.
Tässä kohtaa sanavalinta muuttuu olennaiseksi. Project Agorásta puhutaan tokenisaationa ja tukkuportaan keskuspankkirahana, ei tavallisesti CBDC:nä. Tekninen ero on todellinen: kansalainen ei saa Agorá-lompakkoa eikä maksa sillä ruokakaupassa. Silti projekti rakentaa sellaista digitaalista selvityskerrosta, jonka päällä pankkien ja eri valuutta-alueiden rahaliikenne voisi tulevaisuudessa toimia.
Yhdysvallat kieltää CBDC:n mutta osallistuu tokenisaatioon
Yhdysvaltojen politiikka tekee erosta vielä näkyvämmän. Presidentti Donald Trumpin tammikuussa 2025 allekirjoittama määräys kielsi liittovaltion virastoja perustamasta, laskemasta liikkeeseen tai edistämästä CBDC:tä Yhdysvalloissa. Määräys määrittelee CBDC:n keskuspankin suoraksi velaksi, joka on kansallisen valuutan määräinen.
Samaan aikaan New Yorkin Federal Reserve Bank osallistuu Project Agoráan. Tämä ei muodollisesti merkitse digitaalisen dollarin rakentamista kuluttajille, koska Agorá käsittelee pankkien välisiä reservejä ja talletuksia. Poliittisesti asetelma on silti kiinnostava: vähittäiskäyttöön tarkoitettu CBDC on torjuttu, mutta dollarijärjestelmän tokenisoitua tukkuinfrastruktuuria testataan kansainvälisessä yhteistyössä.
Frontnieuwsin välittämässä tekstissä tämä tulkitaan yritykseksi jatkaa samaa hanketta uudella nimellä. Virallisten toimijoiden näkökulmasta kyse on kahdesta eri asiasta: kuluttajille liikkeeseen laskettavasta keskuspankkirahasta ja nykyisen pankkijärjestelmän teknisestä modernisoinnista. Molemmat kuvaukset kohdistuvat samaan olennaiseen muutokseen, vaikka ne vetävät siitä eri johtopäätöksen: raha ja maksaminen siirtyvät ohjelmoitaville alustoille.
Hiljaisuus ei tarkoita pysähtymistä
CBDC-keskustelu ei siis ole kadonnut. Se on hajautunut useiksi hankkeiksi, joilla on eri nimet, kohderyhmät ja aikataulut. Digieuro etenee poliittisena ja kuluttajille suunnattuna projektina. Project Agorá kehittää pankkien välistä tokenisoitua infrastruktuuria. Yhdysvallat vastustaa julkisesti keskuspankin digitaalista vähittäisvaluuttaa mutta tukee yksityisiä dollarivakaita kolikoita ja osallistuu maksujärjestelmän tekniseen uudistamiseen.
Tämä selittää myös sen, miksi aihe ei enää näy samalla tavalla julkisessa keskustelussa. Suuret visiopuheet ovat vaihtuneet prototyyppeihin, sääntökirjoihin, yksityisyysarkkitehtuureihin ja selvitysmekanismeihin. Tekninen kieli tekee kehityksestä vähemmän näkyvää, mutta ei vähemmän merkittävää.
Ratkaiseva kysymys ei lopulta ole vain se, otetaanko käyttöön yksi digitaalinen euro tai dollari. Merkitystä on sillä, millaiseksi rahan perusrakenne muuttuu: kuka pääsee järjestelmään, kuka näkee maksut, kuka voi asettaa niille ehtoja ja jääkö käteinen todelliseksi vaihtoehdoksi. Näihin kysymyksiin ei vastata yhdellä CBDC-päätöksellä, vaan vähitellen rakennettavassa infrastruktuurissa.
Lähteet:
Frontnieuws: Waarom zwijgen centrale bankiers ineens over de digitale valuta-agenda?
Alt-Market: Why Have Central Bankers Gone Radio Silent On The Digital Currency Agenda?
BIS: Project Agorá – A shared programmable platform for wholesale cross-border payments
Euroopan keskuspankki: Digital euro
Federal Register: Executive Order 14178
