Transatlanttinen liittouma sodan ja todellisuuden välissä

Kun Pohjois-Atlantin liitto perustettiin, sen tarkoitus oli selvä: väliaikainen suoja, jonka turvin sodan raunioista nousseet valtiot voisivat jälleenrakentaa itsensä. Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin tuo “väliaikainen” ratkaisu on muuttunut pysyväksi riippuvuudeksi.
Kuusisataa miljoonaa eurooppalaista nojaa yhä siihen, että kolmesataa neljäkymmentä miljoonaa amerikkalaista puolustaa heitä sataneljäkymmentä miljoonaa venäläistä vastaan.

Kuten kolumnisti Doug Bandow huomauttaa, tämä on resepti sekasorrolle — ja tällä kertaa ei vain strategisessa mielessä, vaan moraalisessa.


Eurooppa ilman selkärankaa

Euroopan poliittinen eliitti on jo pitkään siirtänyt puolustusvastuun Washingtonille. Trumpin purkaukset eivät muuttaneet tätä asetelmaa, ne vain paljastivat sen.
Viiden prosentin BKT-normi puolustusmenoille näyttää paperilla tehokkaalta, mutta todellisuudessa siitä vain murto-osa menee todelliseen sotilaalliseen valmiuteen. Kun sosiaaliset levottomuudet kasvavat ja hallitukset horjuvat, on vaikea kuvitella, että yksikään eurooppalainen valtio kykenee kaksinkertaistamaan puolustusbudjettinsa ilman poliittista paniikkia.

Samalla äärioikeisto ja populismi jyräävät gallupeissa.
Ranska, Saksa, Britannia, Italia ja Slovakia hakevat kukin omaa “ratkaisuaan”, mutta mikään niistä ei perustu itsenäiseen strategiseen ajatteluun. Ja silti juuri nämä hallitukset näyttävät valmiilta leikkimään sodalla Venäjää vastaan – konfliktilla, joka olisi katastrofi ilman Yhdysvaltain suoraa osallistumista.


Kenen sota tämä on?

Bandow’n mukaan länsi on jo de facto sodassa Venäjän kanssa – ei siksi, että Moskova olisi hyökännyt Eurooppaan, vaan siksi, että liittolaiset tekivät itsestään osapuolia.
Washington ja Bryssel rahoittavat ja varustavat Kiovaa, kouluttavat sen sotilaita ja toimittavat aseita, jotka voivat osua syvälle Venäjälle.
Tämä on todellisuutta, jota harva haluaa sanoa ääneen: sota käydään jo, mutta sitä ei ole koskaan virallisesti julistettu.

Venäjä puolestaan reagoi vain rajallisesti. Sabotaasia, vakoilua, muutamia murhia – mutta ei mitään, mikä vertautuisi lännen interventioihin Irakin, Libyan tai Syyrian kaltaisissa sodissa.
Jos roolit olisivat käänteiset, Washington ei tyytyisi muutamaan sabotaasioperaatioon. Kuuban ohjuskriisin historia kertoo sen karusti.

LUE MYÖS:  Miksi YK:n ihmisoikeuksien puolustajilla on pakkomielle seksikaupan laillistamisesta?

Euroopan hysteria, Amerikan riski

Nato on jälleen kriisissä, mutta ei Venäjän vuoksi — vaan itsensä.
Baltian maat ja Puola lietsovat hysteriaa, joka ei perustu todelliseen uhkaan vaan poliittiseen hyötyyn.
Samaan aikaan liittouma uhkailee yhteisillä julistuksilla “kaikista tarvittavista sotilaallisista keinoista”.
Ironisesti myös Donald Trump, joka aiemmin syytti Eurooppaa riippuvuudesta, tukee nyt liittoumaa lähes varauksetta.

Tämä on hulluutta.
Manner, joka ei ole valmis sotaan ja joka ei kykene puolustamaan itseään, uhkaa aloittaa sodan suurvaltaa vastaan – sodan, joka voisi päättyä ydinkatastrofiin.


Unohdettu varoitus

Vuonna 1951 Dwight D. Eisenhower sanoi, että jos kymmenen vuoden kuluttua amerikkalaiset joukot eivät ole palanneet Euroopasta, “koko projekti on epäonnistunut.”
Nyt, yli seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin, hänen varoituksensa kaikuu tyhjiössä.
Eurooppa on rakentanut turvallisuutensa illuusion varaan ja ulkoistanut riskinsä Yhdysvalloille.

Entinen puolustusministeri Robert Gates varoitti jo aikanaan: tulevat amerikkalaiset johtajat eivät ehkä enää pidä Natoa kustannusten arvoisena.
Silti mikään ei ole muuttunut. Eurooppa odottaa, että Amerikka pelastaa sen — ja Amerikka, vuorostaan, näyttää olevan valmis vaarantamaan kaiken miellyttääkseen epävarmaa liittolaista.


Lopuksi

Nato on menettämässä järkensä.
Se ei enää puolusta länttä, vaan sen omaa olemassaoloaan.
Euroopan poliittinen kyvyttömyys ja Yhdysvaltojen kaksijakoinen johto tekevät liitosta vaarallisemman kuin sen viholliset.
Kun diplomatia korvataan poseeraamisella ja strategia moraalisella paniikilla, seuraava kriisi ei ehkä jätä aikaa virheille.


📚 Lähteet:

Avatar photo

By Pressi Editor

Jos lainaat tekstiä, laitathan lainatun tekstin yhteyteen paluulinkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *