Uusi tutkimus on avannut ikkunan maapallon väkivaltaiseen menneisyyteen. Etelä-Australiasta löytyneet muinaiset tektiitit – pienet lasimaiset kappaleet, jotka syntyvät meteoriitin iskeytyessä maahan – ovat osoitus valtavasta asteroiditörmäyksestä noin 11 miljoonaa vuotta sitten. Mutta itse kraatteri, joka aiheutti tämän kosmisen tuhon, on yhä kadoksissa.
Lasinen todiste unohdetusta törmäyksestä
Tutkimus, julkaistu lehdessä Earth and Planetary Science Letters, kuvaa uutta tektiittien esiintymäaluetta, joka on nimetty ananguiteiksi Pitjantjatjara- ja Yankunytjatjara-alkuperäiskansojen kunniaksi. Näiden lasinsirpaleiden kemiallinen koostumus ja ikä erottavat ne nuoremmista, noin 780 000 vuotta vanhoista australaasialaisista tektiiteistä.
Curtin-yliopiston geokronologi Fred Jourdan kuvaa löytöä poikkeukselliseksi:
“Nämä lasit ovat ainutlaatuisia Australialle ja tallentavat muinaisen törmäystapahtuman, josta emme aiemmin tienneet mitään.”
Tektitit syntyvät, kun törmäyksen kuumuus sulattaa maanpinnan kiveä, sinkoaa sen ilmakehään ja jähmettää sen lasimaisiksi kappaleiksi. Niitä löytyy usein laajoina “strewn field” -alueina, ja ne toimivat eräänlaisina fossiilisina todisteina menneistä kosmisista iskuista.
Kadonneen kraatterin arvoitus
Vaikka törmäyksen voimakkuus on ollut valtava, kraatteria ei ole onnistuttu paikallistamaan. Tutkijoiden mukaan sen katoamiseen on kolme todennäköistä selitystä: miljoonien vuosien eroosio, hautautuminen sedimentin alle tai sijainti merenpohjassa.
Mahdollisiksi paikoiksi on rajattu Filippiinien, Indonesian ja Papua-Uuden-Guinean vulkaaniset kaaret. Mutta kuten geofysiikan professori Pierre Rochette toteaa:
“On äärimmäisen vaikeaa löytää yksi pyöreä rakenne kymmenien muiden joukosta.”
Miksi löydös on merkittävä
Tämä tutkimus ei ainoastaan täydennä maapallon geologista kronikkaa, vaan sillä on laajempia seurauksia myös tulevaisuuden kannalta:
- Planeettapuolustus: Ymmärtämällä menneitä törmäyksiä voidaan arvioida tulevien asteroidien riskejä tarkemmin.
- Geologinen aikajana: Löytö paikkaa aukon maapallon keski-kenotsoisen aikakauden pommitushistoriassa.
- Tekninen hyöty: NASA on hyödyntänyt tektiittien aerodynamiikkaa kehittäessään avaruusalusten paluukapseleita.
Lead-kirjoittaja Anna Musolino Aix-Marseillen yliopistosta korostaa, että kyseessä on täysin erillinen törmäystapahtuma tunnetusta australaasialaisesta kentästä:
“Nämä kappaleet kertovat tarinan omasta, unohtuneesta katastrofistaan.”
Maailma, joka muistaa lasin kautta
Vaikka kraatteri on kadonnut, ananguitit ovat jääneet todistajiksi maapallon väkivaltaiselle kosmiselle vaiheelle – ajalle, jolloin taivas syöksi tulta ja kiveä, ja mantereet muokattiin uusiksi. Jossain Australian, Indonesian ja Tyynenmeren syvyyksissä lepää edelleen kraatteri, joka odottaa löytämistään.
Kuten Jourdan tiivistää: “Maapallon historia on täynnä tarinoita, jotka odottavat, että joku kuuntelee, mitä lasi yrittää kertoa.”
📚 Lähteet: