Biologinen kolonialismi – kun kehosta tulee kaivos

Eurooppalainen kolonialismi oli aikanaan helppo nähdä: laivat, liput, muskettisotilaat ja tyhjentyvät kaivokset. Omistaja oli selvä, ryöstäjä oli näkyvä ja vastarinta oli konkreettista.

Nyt kaivos ei ole enää jossain tropiikissa, vaan meidän omassa kehossamme. Ja kolonialismi ei kulje valloituslaivoilla, vaan laskutuskoodeina, protokollina ja lääketieteen kielenä, joka väittää puhuvansa “tieteestä” – mutta kieltäytyy katsomasta peiliin, kun raha ohjaa kättä.

Tätä voisi kutsua biologiseksi kolonialismiksi: järjestelmäksi, jossa ihmisen kehosta tehdään pitkäkestoinen tulovirta, ei kertaluonteinen potilas.

Keho varallisuuden lähteenä

Yksi asia on kiistaton, riippumatta siitä millä puolella rokote- tai lääkekeskustelua seisot: kroninen sairaus on nykyisessä järjestelmässä valtavan kannattavaa liiketoimintaa.

Yhdysvalloissa terveysmenot ovat luokkaa 18–20 % BKT:sta. Merkittävä osa siitä kuluu kroonisten sairauksien hoitoon – diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin, autoimmuunisairauksiin. Hoitoihin, jotka harvoin parantavat, mutta joita jatketaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Tämä ei ole pelkkä vahinko. Se on kannustinrakenne. Yritys, jonka liikevaihto riippuu siitä, että potilas käyttää lääkettä joka päivä loppuelämänsä, ei ole neutraali toimija. Jos vaihtoehtona on kertaluonteinen, halpa hoito, joka oikeasti korjaa juurisyyn, arvaa kumpaa malli palkitsee.

Biologinen kolonialismi alkaa siitä hetkestä, kun ihminen siirtyy terveestä “riskiprofiiliksi” – monituhatsivuisen protokollakirjan riviksi. Kun keho muuttuu varallisuusvirraksi, joka voidaan diskontata tulevien vuosien kassavirroiksi.

Kun hoito ja bisnes kietoutuvat

Tätä järjestelmää ei olisi ilman kolmea kerrosta: lääketeollisuutta, sääntelyä ja tietojärjestelmää.

• Lääketeollisuus rahoittaa tutkimuksia, tukee lääketieteellisiä lehtiä ja maksaa miljardeja markkinointiin ja jatkuvaan täydennyskoulutukseen lääkäreille.
• Sääntelyviranomaiset elävät “pyöröovessa”: sama ihminen voi olla tänään valtion virastossa ja huomenna saman firman hallituksessa, jonka lääkkeitä hän eilen hyväksyi.
• Kliiniset protokollat ja sähköiset potilastietojärjestelmät paketoivat kaiken algoritmeiksi: jos potilas X täyttää kriteerit Y, hoito on Z – riippumatta siitä, mitä yksittäinen lääkäri näkee potilaan edessään.

Tuloksena on järjestelmä, jossa:

• lääkärin arkea ohjaa järjestelmä, joka palkitsee tietyistä resepteistä ja toimenpiteistä
• sairaalat mitataan “laatumittareilla”, jotka käytännössä ovat laskutuksen ohjauskeppejä
• potilas nähdään kustannuspaikkana, josta on puristettava maksimaalinen tulovirta ennen kuin hän siirtyy toiseen järjestelmään tai kuolee

On totta, että monet lääkkeet pelastavat henkiä. On myös totta, että sama järjestelmä palkitsee pidempään kestävistä, kalliimmista hoidoista enemmän kuin nopeista, halvemmista ratkaisuista. Nämä tosiasiat elävät yhtä aikaa – eikä kumpaakaan saa lakaista maton alle.

Episteeminen lukko: kuka omistaa “tieteen”?

Biologinen kolonialismi ei toimi pelkällä rahalla. Se tarvitsee myös tarinan.

Jos haluat muuttaa kansakunnan lapsista rokote- ja reseptiohjelman raaka-ainetta, et voi vain myydä tuotetta – sinun on omistettava käsitteet: “turvallinen”, “välttämätön”, “normaali”.

Tässä kohtaa astuu kuvaan episteeminen vankeus:

• lääketieteelliset tiedekunnat, joiden rahoituksesta merkittävä osa tulee samoilta toimijoilta, joita pitäisi pystyä kritisoimaan
• lehdet ja julkaisut, joiden tulot riippuvat lääkeyritysten mainoksista ja kalliista “uudelleentulosteista”
• tutkimusrahoitus, joka valuu ongelmattomille alueille, mutta kuivuu heti, kun joku haluaisi tutkia liian arkaluontoista kysymystä

Ei ole salaliittoa sanoa ääneen, että tutkimusnäyttö painottuu sinne, minne raha virtaa. Se on rakenteellinen tosiasia.

Samalla meidän on pystyttävä erottamaan kaksi asiaa:

1. Lääketieteellinen järjestelmä on vinoutunut: kannustimet suosivat kroonista hoitoa, eivät terveyttä.
2. Se ei tarkoita, että mikä tahansa vaihtoehtotarina olisi automaattisesti totta.

Vakavat epidemiologiset meta-analyysit eivät tue väitteitä, että rokotteet yleisesti selittäisivät autismin tai suurimman osan kroonisista sairauksista, vaikka mediakohut ja poliittiset interventiot heiluttavatkin viranomaisviestejä suuntaan ja toiseen.(PMC)

On mahdollista – ja välttämätöntä – kritisoida järjestelmän vinoumia ilman, että heitetään romukoppaan koko tartuntatautien, immunologian ja virologian historiaa.

Rokotteet, krooniset sairaudet ja varallisuuden siirto

On totta, että rokotteilla on haittavaikutuksia. Se ei ole kiistanalaista, se on kirjoitettu jokaisen tuotteen pakkausselosteeseen. On myös totta, että yksittäiset ihmiset ovat kärsineet vakavia vaurioita, ja että osa näistä tapauksista on ensin kiistetty ja vasta vuosien jälkeen tunnustettu.

On silti eri asia sanoa:

“järjestelmä minimoi ja peittelee haittoja suojellakseen itseään”

kuin väittää:

“valtaosa kroonista sairautta on salattua rokotevahinkoa, ja virologia on huijausta”.

Ensimmäisestä väitteestä löytyy paljonkin esimerkkejä ja oikeusprosesseja. Toiselle ei ole kunnollista näyttöä, ja se ohittaa täysin sen, että rokotteet ovat historiallisesti romahduttaneet esimerkiksi tuhkarokon ja polion kaltaisten tautien kuolleisuuden maissa, joissa kattavuus on korkea.(Immunize.org)

Varallisuuden siirtoa kyllä tapahtuu – massiivisesti. Kysymys kuuluu: missä kohdin se on oikeutettua (aidosti tehokas hoito, joka estää kuoleman tai vakavan vammautumisen) ja missä kohdin kyse on puhtaasta myllytyksestä (“hallinta” ilman realistista toivoa paranemisesta, loputtomat yhdistelmälääkitykset ilman juurisyiden etsimistä)?

Biologinen kolonialismi alkaa siitä momentista, kun emme enää saa esittää tätä kysymystä ilman, että meidät leimataan joko “foliohattuisiksi” tai “farma-shilleiksi”.

Rinnakkaisjärjestelmä: vastarintaa ilman harhoja

Mitä tehdä, jos ei halua olla kaivos?

Yksilötasolla vaihtoehdot ovat epämukavia mutta selkeitä:

• Palauta päätösvalta omaan kehoosi. Älä allekirjoita mitään ymmärtämättä, mitä suostumus käytännössä tarkoittaa. Kysy annostuksesta, kestosta, vaihtoehdoista.
• Erota akuutti lääketiede ja krooninen hallintalääketiede. On eri asia ottaa henkeä pelastava antibiootti sepsikseen kuin aloittaa “varmuuden vuoksi” loppuelämän statiinilääkitys ilman kunnollista keskustelua hyöty-haitta-suhteesta.
• Rakenna oma tiedon ekosysteemisi. Viranomaislähteet, kriittiset tutkijat, käytännön kliinikot, potilasyhteisöt – kaikki tarvitaan. Yksikään yksittäinen lähde ei ansaitse täyttä monopolia totuudesta.

Yhteiskunnan tasolla lista on vaikeampi – ja siksi tärkeämpi:

• sulje pyöröovi viranomaisten ja teollisuuden välillä
• pakota täysi läpinäkyvyys tutkimusrahoitukseen ja eturistiriitoihin
• revi lääkefirma-rahoitteinen “jatkokoulutus” irti lääkärien lupajärjestelmästä
• rajoita suorien kuluttajamainosten ja aggressiivisen markkinoinnin roolia
• rahoita riippumatonta tutkimusta, joka saa tutkia myös epämukavia kysymyksiä

Biologisen kolonialismin murtaminen ei tarkoita “takaisin luolamiesten aikaan” -fantasiaa. Se tarkoittaa, että teknologia ja lääketiede palautetaan siihen, mihin niiden pitäisi aina kuulua: välineiksi, eivät herroiksi.

Toimituksen kanta: keho ei ole kaivos

Kolonialismi 1.0 varasti maita ja mineraaleja. Kolonialismi 2.0 varasti dataa ja yksityisyyttä. Biologinen kolonialismi yhdistää molemmat: se tekee kehosta datavirran ja varallisuusvirran yhtä aikaa.

Tätä järjestelmää ei pureta sulkemalla silmät ja huutamalla, ettei viruksia ole olemassa. Se puretaan tekemällä juuri se, mitä kolonisointi pelkää: rikkomalla episteeminen monopoli, kyseenalaistamalla kannustinrakenteet ja rakentamalla rinnalle vaihtoehtoisia hoitomalleja, jotka mittaavat menestystä terveinä vuosina, eivät laskutettavina toimenpiteinä.

Terveyskeskustelun todellinen jakolinja ei kulje “rokoteuskon” ja “rokote-epäuskon” välillä. Se kulkee niiden välillä, jotka haluavat säilyttää nykyisen varallisuuden siirtokoneen hinnalla millä hyvänsä – ja niiden välillä, jotka vaativat, että keho on takaisin sen omistajalla.

Toimituksen kanta on yksinkertainen:

• rokotteita ja lääkkeitä pitää arvioida kylmän rehellisesti, tapaus kerrallaan
• haittoja ei saa lakaista maton alle, mutta niitä ei myöskään saa käyttää tekosyynä romuttaa koko moderni lääketiede
• ja ennen kaikkea – järjestelmä, joka tienaa enemmän sairaista kuin terveistä, on rakenteellisesti viallinen

Biologinen kolonialismi ei pääty yhdellä paljastuksella. Se päättyy vasta, kun terveys ei ole enää kaivos, vaan perusoikeus, jonka arvoa ei mitata kvartaaliraporteissa vaan ihmisten kyvyssä elää elämäänsä ilman, että jokainen sydämen tykytys on jonkun muun tulosrivi.

📚 Lähteet

• Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health – Vaccines do not cause autism (JH Bloomberg School of Public Health)
• CHOP Vaccine Education Center – Vaccines and Autism (Children’s Hospital of Philadelphia)
• Danish SSI – Large Danish Study: No link between vaccines and autism or 49 other health conditions (2025) (SSI)
• Gerber & Offit – Vaccines and Autism: A Tale of Shifting Hypotheses (2009) (PMC)
• Kooste useista epidemiologisista katsauksista rokotteiden ja autismin yhteydestä (Wikipedia)