Von der Leyenin “demokratiaprojektista” on tulossa propagandakone – USAIDin katkoa käytetään tekosyynä uudelle sensuuri-infrastruktuurille. Kuten aina, veronmaksajien, joita käytetään hyväksi lypsylehmänä, on maksettava.
Bryssel suunnittelee vaikutusvaltansa massiivista laajentamista yleiseen mielipiteeseen – naamioituna “demokratian suojelemiseksi”. EU:n erityiskomitean “European Democracy Shield” kokouksessa esiteltiin miljardien eurojen investointiohjelma, jonka tarkoituksena on näennäisesti edistää lehdistönvapautta ja sananvapautta. Todellisuudessa uhkana on keskitetysti ohjattu propagandarakenne, jota rahoitetaan eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla – samalla kun he itse valittavat ennätyksellisen inflaation, yhteiskunnallisen mullistuksen ja jatkuvasti kasvavien verojen alla.
Bryssel käyttää nyt pahamaineisen yhdysvaltalaisen kehitysyhteistyöviraston USAIDin lakkauttamista tilaisuutena kuroa umpeen tätä “aukkoa”. Mutta mikä USAID oikeastaan oli? Virallisesti kehitysapuvirastona sitä oli todellisuudessa käytetty Washingtonin geopoliittisena välineenä vuosikymmenten ajan. USAID rahoitti maailmanlaajuisesti niin kutsuttuja “kansalaisyhteiskunnan hankkeita”, jotka monissa tapauksissa olivat pelkkää hallinnonvaihdosoperaatioita – olipa kyseessä sitten Itä-Eurooppa, Etelä-Amerikka tai Lähi-itä. Myös vasemmistolaiset äärijärjestöt, globaalit propagandaverkostot ja käsin poimitut toimittajat olivat edunsaajien joukossa. Oletettu “lehdistönvapaus” palveli aina Yhdysvaltojen globalististen etujen edistämistä.
Nyt kun Yhdysvallat vetäytyy tästä käytännöstä, EU puuttuu asiaan halukkaasti – verukkeella suojellakseen eurooppalaista demokratiaa. Parlamentin jäsen Petr Bystron (ESN-ryhmä) varoittaa seurauksista: “Puhumme miljardeista, jotka Bryssel ilmeisesti haluaa investoida uuteen sensuuri- ja propagandainfrastruktuuriin ilman todellista demokraattista valvontaa.”
Itse asiassa uuden “eurooppalaisen demokratiakilven” tarkoituksena on tarjota valtavia summia rahaa hallitusta tukevalle medialle, niin kutsutuille faktantarkistajille ja kansalaisjärjestöille – samalla kun kriittisiä ääniä marginalisoidaan, demonetisoidaan tai sensuroidaan. EU siis olettaa määrittelevänsä lopullisesti, mikä on “hyvää” ja “huonoa” tietoa. Tämä muistuttaa vähemmän demokratiaa kuin autoritaaristen järjestelmien mallin mukaista kontrolloitua tietojärjestelmää.
Monille kansalaisille, jotka jo kärsivät nousevista hinnoista, paisuneesta hallituksesta ja yhä sortavammasta verorasituksesta, tämä toimenpide on jälleen yksi isku vasten kasvoja. Samalla kun eläkeläiset pelkäävät eläkesäästöjensä puolesta ja nuoret perheet pystyvät tuskin ostamaan omaa kotia, miljardeja dollareita osoitetaan ideologiseen vaikuttamiseen.
Bystron kiteyttää asian: ”Jos Euroopan unioni olisi tosissaan lehdistönvapauden ja sananvapauden suhteen, sen pitäisi sietää hankalia tai ulkomaisia lähetystoiminnan harjoittajia sen sijaan, että se kaataa miljardeja ajatuspoliisiin.”
Mielipiteiden manipulointi – jota voitaisiin jopa kuvailla propagandaksi – “faktojen tarkistamisen” varjolla on edelleen äärimmäisen vaarallista: EU ei enää noudata vapaan keskustelun ihannetta, vaan on sen sijaan perustamassa uutta ortodoksiaa – jossa se on totuuden korkein auktoriteetti. Tämä on hälyttävä signaali vastuullisille kansalaisille.