Kun Euroopan neuvoston ECRI (European Commission against Racism and Intolerance) julkaisi uudet maaraporttinsa Irlannista ja Suomesta, sävy oli ystävällinen ja muodollinen – mutta sisältö oli kaikkea muuta. Viesti hallituksille oli yksinkertainen: lainsäädäntöä on kiristettävä, puhetta on valvottava järjestelmällisemmin, ja dataa on kerättävä huomattavasti enemmän. Tai kuten raporttikielessä sanotaan: “tehostakaa toimianne”. ECRI:n mukaan “vihapuhe on laajalle levinnyttä”; prioriteetti on uusia lakeja ja koordinoida kansallinen vastatoimien ohjelma. (Portal)
Irlanti: “Vihapuhe” pitää määritellä rikokseksi – ja jokainen tapaus kirjata
Irlannin kohdalla ECRI moittii, että Criminal Justice (Hate Offences) Act 2024 menetti matkalla sitä olennaiset pykälät – ne, jotka olisivat kriminalisoineet “yllytyksen vihaan tai väkivaltaan”. Lain “sananvapaus-aukko” täytyisi nyt paikata uusilla rikospykälillä, jotka määrittelisivät täsmällisesti, mikä puhe on rikollista – ja varmistaisivat “tehokkaat, oikeasuhteiset ja pelotevaikutteiset” rangaistukset. Se on sananvapauspolitiikan kielellä hyvin siististi muotoiltu kutsu lisätä sensuuria rikosoikeuden kautta.
Mutta lainsäädäntö ei yksin riitä. ECRI suosittelee, että Irlanti perustaa kattavan keruujärjestelmän vihapuheelle ja viharikoksille: rikosnimikkeet, vihamotiivit, kohderyhmät, esitutkinnat, syytteet, tuomiot – kaikki yhteen hakemistoon ja vieläpä julkisesti saataville. Abstraktisti tämä kuulostaa hallintouudistukselta; käytännössä se tarkoittaa, että puheesta tulee metatietoa, joka elää viranomaistietokannoissa pitkään senkin jälkeen kun keskustelu on unohtunut.
Raportissa vilahtaa myös vaalipuheen ohjaus median kautta: ECRI huomauttaa, että Coimisiún na Meán on antanut ohjeistuksia vaalikattauksesta ja “trusted flagger” -rakenteista, joissa järjestöt voivat toimia vihasisällön tunnistajina ja liputtajina. Vaatimus ei näytä suoraan ennakkosensuurilta – mutta kun viranomaiset päättävät, ketkä ovat “luotettuja liputtajia”, he päättävät myös, mistä hälytys nousee.
Suomi: “Kriittinen taso” saavutettu – perustakaa työryhmä, yhtenäistäkää tunnistaminen ja avatkaa pelialustat poliisille
Suomessa ECRI arvioi, että vihapuhe on lisääntynyt ja saavuttanut kriittisen tason – verkossa ja politiikassa. Toimet eivät ole riittäviä; nyt tarvitaan erityinen työryhmä, johon kootaan viranomaiset, tasa-arvoelimet, järjestöt, akateemikot ja “mahdollisuuksien mukaan media”. Työryhmän tehtävä: tuottaa mitattava toimenpideohjelma vihapuhetta vastaan – ja tarvittaessa kiristää lainsäädäntöä. Kaunis tapa sanoa, että puheen hallinnalle rakennetaan keskitetty ohjauspaneeli.
Suomea myös kehutaan: poliisilla on “pelipoliisi” – pysyvä läsnäolo eräällä verkkoalustalla, jossa nuorten kanssa jutellaan vihapuheesta ja verkkorikoksista. ECRI pitää tätä “hyvänä käytäntönä”. Se on varmasti monessa mielessä hyödyllistä; silti on vaikea olla huomaamatta, että valtion läsnäoloa nuorten vapaa-ajan ympäristöissä normalisoidaan osana laajempaa sanan ja käytöksen ohjausta.
Taustaksi: Suomen sisäministeriön tilastojen mukaan poliisin kirjaamien epäiltyjen viharikosten määrä kasvoi vuonna 2023 noin 30 %. Kun datakäyrä näyttää ylöspäin, ohjausryhmille ja uusille toimenpideohjelmille on aina tilaus. Kuinka paljon kyse on todellisesta ilmiön kasvusta ja kuinka paljon muuttuneesta kirjaamistavasta – se jää raporttien rivien väliin. (Sisäministeriö)
Kun “suojaaminen” muuttuu puheen hallinnaksi
Sekä Irlannissa että Suomessa ECRI:n lauseet toistavat samaa partituuria: laajenna rikospykäliä, standardoi tunnistaminen, kokoa data yhteen, koordinnoi viranomaiset ja media. Se kuulostaa rationaaliselta – kuka nyt vastustaisi väkivallan lietsontaan puuttumista? Ongelma on, että “vihapuheen” määritelmä on liukuva ja poliittinen. Se, mikä tänään on “haitallista”, oli eilen osa normaalia, kärkevää poliittista puhetta. Huomisen hallitus voi myös päättää, että kritiikki hallituksen ohjelmaa kohtaan on “polarisoivaa” ja siten “haittaa yhteiskuntarauhaa”.
Irlannin raportissa näkyy mallikappale tulevasta: kun 2024–2025 lainsäädäntö taipui sananvapausdebatin paineessa, ECRI paheksuu ja vaatii palauttamaan kriminalisoinnin. Samalla se toivoo “systemaattista kirjaamista” – siis yhä kattavampaa valvontadataa jokaisesta vaiheesta tutkinnasta tuomioon. Suomessa taas “kriittinen taso” avaa oven uuteen lainsäädäntökierrokseen ja media-toimijoiden tiukempaan rooliin valvojina. Niin syntyy luottamusarkkitehtuuri: jos puhe ei sovi pykäliin, pykäliä täsmennetään – eikä päinvastoin.
Koulujen pihoilta vaalilähetyksiin – kartoitus ulottuu kaikkialle
ECRI painottaa koulusektorin toimia; Irlannissa nostetaan esiin kiusaamisen vastainen Cineáltas-ohjelma ja tarve varmistaa, että rasismi ja intoleranssi ovat pakollisia opetusteemoja kaikissa kouluissa. Samassa hengessä suositellaan kattavaa vihapuhe-/viharikosdataa, joka on jaoteltavissa kohderyhmän, motiivin ja rikosvaiheen mukaan. Paperilla tämä tukee yhdenvertaisuutta; käytännössä se luo keskitetyt puhe- ja tunne-rekisterit nuorista aikuisuuteen.
Vaalikaistalla Irlannissa mediaregulaattori ohjaa vaalien aikaisia käytäntöjä ja “trusted flagger” -rakenteita, joissa järjestöt voivat hankkia erityisaseman sisällön ilmoittajina. Se on moderni vastine lehdistöneuvostolle – mutta algoritmisella moottorilla ja kiihdytyspolkuna poistolle. Kun liputusvirta kasvaa, foorumit pelaavat varman päälle ja napsauttavat sisältöjä pois jo ennen kuin ihminen ehtii lukea.
Suomessa puheen ohjaus ulottuu pelialustoille. Pelipoliisin idea voi olla toimiva tapa madaltaa kynnystä rikosilmoituksiin ja tukeen, mutta kun valtion rooli normalisoituu yhä uusissa arjen tiloissa, valvonta muuttuu maisemaksi. Silloin raja ennaltaehkäisyn ja jatkuvan läsnäolon välillä alkaa hämärtyä – eikä kukaan enää muista, miltä “orgaaninen” verkkokeskustelu ilman varjoa tuntui.
“Dataa tarvitaan” – kyllä, mutta mihin asti?
ECRI:n resepti on kaikkialla sama: enemmän dataa. Kun tavoite on jalo, data kerääntyy ilman julkista debattia rajoista, säilytysajoista tai uudelleenkäytön mahdollisuuksista. Kuka päättää, milloin “vihapuhe” on arvioitu väärin? Kuka korjaa rekisterit – ja milloin? Entä miten suojataan poliittisten vähemmistöjen puhe silloin, kun ne ovat epäsuosittuja juuri siksi, että ne haastavat valtavirran?
Kriittisin kysymys ei kuulu “saako vihapuhetta vastustaa” – tietenkin saa ja pitääkin. Kysymys kuuluu: kuka määrittelee ja millä mekanismilla. Kun määritelmä on keskitetty, ihmisille jää rooliksi noudattaa ohjeita tai riskeerata leima. Julkisessa keskustelussa tämä johtaa kylmään, varovaiseen kieleen, jossa ironian, satiirin ja terävän kritiikin tila kapenee ensiksi, koska niiden väärinymmärrys on helppoa ja sanktio nopeaa.
Mikä voisi mennä pieleen?
ECRI:n kannattajat toteavat, että kyse on vähemmistöjen suojasta – ja monesti he ovat oikeassa. Siksi tästä on vaikea keskustella rehellisesti. Mutta järjestelmän logiikka on väistämätön: kun rikos määritellään yhä väljempänä “puheena”, valvontaa tarvitaan laajemmin, järjestöistä tehdään tj. luotettuja ilmiantajia, media valjastetaan liputus-yhteistyöhön, ja koulut opastetaan kirjaamaan tapahtumat. Lopputuloksena syntyy vaivihkaa puheen hallintainfrastruktuuri, joka ei katoa, vaikka poliittinen ilmapiiri muutuu.
Reclaim The Net kiteytti tämän lakonisesti: Euroopan “suvaitsevaisuuden vartijat” ovat nyt herkistyneimpiä epäsopiville ajatuksille. Kun periaate on, että “ei yhtään väärää ajatusta verkkoon”, lopputulos on mustavalkoinen ja huono – kaikkein heikoimmille. (reclaimthenet.org)
Lopputulema: kun kaikki on suojelua, mikään ei enää näytä valvonnalta
ECRI:n raportit voi lukea hyvää tarkoittavina suosituksina – tai tiekarttana kohti yhteiskuntaa, jossa jokaisesta lauseesta tulee tietue. Irlannissa tämä on pykälien tiukentamista ja datarekistereitä. Suomessa se on “kriittisen tason” julistus, työryhmä ja pelipoliisin normalisointi – ja sitä seuraava, lähes väistämätön lainsäädäntöpäivitys. Kun kehys on valmis, hiljaisuus on turvallisin mielipide.
📚 Lähteet
- Council of Europe – ECRI publishes monitoring reports on Finland & Ireland (28.10.2025). (Portal)
- ECRI Sixth Report on Ireland (adopted 1.7.2025; published 28.10.2025) – luku II/A “Hate speech”, suositukset lainsäädäntöön ja data-infrastruktuuriin; viittaukset vaalikattauksen ohjeistuksiin ja trusted flagger -rakenteisiin.
- ECRI Sixth Report on Finland (adopted 1.7.2025; published 28.10.2025) – “critical level”, työryhmäsuositus, “game police” -kuvaus.
- Suomen sisäministeriö – Viharikostilastot 2023 (kasvu ~30 %). (Sisäministeriö)
- Reclaim The Net – ECRI pressures Ireland and Finland to adopt new “hate speech” laws and speech monitoring systems (29.10.2025). (reclaimthenet.org)