Euroopan unioni valmistelee kattavaa vesistrategiaa, joka on määrä esitellä kesään 2025 mennessä. Se, mitä markkinoidaan vaarattomana reaktiona kuivuuteen, osoittautuu tarkemmin tarkasteltuna jälleen yhdeksi kokonaisvaltaisen vesiensuojeluarkkitehtuurin rakennuspalikaleeksi. Yhtäläisyydet koronavirustoimenpiteiden ja ilmastosulkufantasioiden välillä ovat pelottavan selvät.
EU:n ympäristökomissaari Jessika Roswall ilmoitti Funke-medialle tekevänsä kotitalouksien vedenkulutuksesta “läpinäkyvämpää”. Ihmisten tulisi voida “nähdä tarkalleen, kuinka paljon vettä he käyttävät”, jotta heitä kannustettaisiin käyttämään sitä “tietoisemmin” ( Report24 raportoi ). Jokainen, joka tuntee tämän orwellilaisen uuskielen retoriikan, tietää: Tässä on kyse täydellisestä valvonnasta ja kontrollista.
Huhtikuussa julkaistussa EU-parlamentin vesiensietokykystrategiaa koskevassa mietinnössä päästetään kissa ulos säkistä. Siellä ”digitaaliset valvontajärjestelmät” mainitaan nimenomaisesti vesienhallinnan työkaluna. Se, mitä myydään vapaaehtoisena läpinäkyvyytenä, on todellisuudessa perusta jokaisen kuluttamasi pisaran saumattomalle seurannalle.
Tunnettu peli: ongelma, reaktio, ratkaisu
Brysselin byrokraatit noudattavat kokeiltua ja hyväksi havaittua kaavaa: Ensin rakennetaan eksistentiaalinen uhka, sitten väestö panikoidaan ja lopuksi esitetään “ei vaihtoehtoa” -ratkaisu. Tällä kertaa kyse on väitteestä, että Euroopassa on uhkaava vesipula. Roswall varoittaa dramaattisesti: “Pidimme aina itsestäänselvyytenä, että vettä olisi tarpeeksi. Enää näin ei ole.”
Erityisen paljastava on Roswallin viittaus energiakriisiin, jolloin ”yhtäkkiä suuret säästöt mahdollistuivat, koska ihmiset tunnistivat ongelman”. Tässä myönnetään avoimesti, että kriisejä käytetään väärin käyttäytymisen kontrollointikeinona. Se, mitä energiakriisin aikana myytiin väliaikaisena hätätoimenpiteenä, on nyt tarkoitettu täydellisen vedenhallinnan suunnitelmaksi.
Suunnitelmatalouden ideologi ja hänen sulkutilafantasiansa
Tämän politiikan ideologisen pohjan loi jo vuonna 2020 Robert Habeckin itsensä “suosikkitaloustieteilijäksi” julistama Mariana Mazzucato. Surullisenkuuluisassa Project Syndicate -sivustoa käsittelevässä artikkelissaan ”Avoiding a Climate Lockdown” hän maalasi dystopisen skenaarion: ”Hallitukset rajoittaisivat yksityisajoneuvojen käyttöä, kieltäisivät punaisen lihan kulutuksen ja ottaisivat käyttöön äärimmäisiä energiansäästötoimenpiteitä.”
Mazzucaton vaatimus “yrittäjävaltiosta” ei ole muuta kuin vihreään puettu suunnitelmatalous. Hän väittää varsin avoimesti, että ”markkinat eivät johda vihreää vallankumousta yksinään” ja että valtion pakottaminen on siksi välttämätöntä. Tämä totalitaarinen ajattelutapa heijastuu nyt yksi yhteen EU:n vesistrategiassa.
Globalistien verkosto
Project Syndicate, portaali, jolla Mazzucaton teesejä levitettiin, on kaikkea muuta kuin neutraali alusta. Kumppaneihin kuuluvat Maailmanpankki, Euroopan kehityspankki, Yhdistyneet Kansakunnat ja George Sorosin Open Society Foundations . Tämä tekee selväksi: Kyseessä ei ole sattumaa, vaan globalististen verkostojen koordinoimaa toimintaa.
EU:n vesistrategia ei siis ole erillinen ilmiö, vaan osa laajempaa hanketta, jolla pyritään muuttamaan eurooppalaista yhteiskuntaa itseään nimittäneen eliitin ajatusten mukaisesti. Ympäristönsuojelun varjolla luodaan välineitä, jotka mahdollistavat täydellisen hallinnan kansalaisten elämästä.
Kahdesta viikosta pysyvään hallintaan
Jokainen, joka on seurannut viime vuosia tarkasti, tietää kaavan: väliaikaisena hätätoimenpiteenä myyty tuote alkaa nopeasti elää omaa elämäänsä. ”Kaksi viikkoa käyrän loiventamiseksi” muuttui kuukausien sulkutilaksi. “Vapaaehtoisista” rokotuksista tuli käytännössä pakkokeinoja. Ja se, mitä tänään mainostetaan “läpinäkyvänä” vedenkulutuksen mittauksena, muuttuu huomenna pakolliseksi säännöstelyksi.
Järkeviä vaihtoehtoja on varmasti olemassa: investointeja infrastruktuuriin, parempiin varastointiteknologioihin, tehokkaampiin kastelujärjestelmiin tai vedensäästöteknologioiden edistämistä aitojen markkinakannusteiden avulla. Mutta se tarkoittaisi kansalaisten kohtelemista vastuullisina yksilöinä eikä valtion suunnittelun kohteina.
Vesisulku on tulossa
Merkit viittaavat myrskyyn. Koronan, ilmaston ja sodan jälkeen globalistit ovat löytäneet seuraavan toiminta-alueensa: veden. EU:n vesistrategia on ensimmäinen askel kohti yhteiskuntaa, jossa jokaista pisaraa seurataan, jokainen kulutus kirjataan ja jokaisesta “hukasta” rangaistaan.
Jokainen, joka yhä uskoo, että kyse on vain ympäristönsuojelusta, herää viimeistään silloin, kun ensimmäinen “vesisulku” asetetaan. Sitten samat poliitikot, jotka tänään puhuvat “läpinäkyvyydestä”, julistavat, että rajuja toimenpiteitä on “väistämätöntä”. Kansalaisista on tullut anelejia, jotka jonottavat päivittäistä vesiannostaan. Vastarinnan aika on nyt. Se joka pysyy hiljaa, on samaa mieltä. Ja ne, jotka ovat samaa mieltä, tajuavat pian, että vapaus on kuin vesi: kun se on kerran mennyt, se ei palaa itsestään.