Toim. Huom! Vaikka artikkeli puhuukin Saksasta, täysin sama on menossa täällä Suomessakin.
EU iskee jälleen, tällä kertaa asetuksella, joka kieltää kahvin, suklaan, naudanlihan ja muiden tuotteiden tuonnin, jos ne perustuvat metsäkatoon – ja se on voimassa takautuvasti viiden vuoden ajan. Tuloksena on loputtoman dokumentoinnin ja byrokratian aiheuttama hintojen nousu. Samaan aikaan kun Bryssel huijaa kansaa muckefuckilla, se tukee vanhojen metsien raivaamista turhia tuulivoimaloita varten miljardeilla veronmaksajien rahoilla. Kuka tarvitsee kohtuuhintaista ruokaa, kun Brysselin eliitti rakentaa vihreitä utopioita?
Se on tavanomaista Brysselin hulluutta: 30. joulukuuta 2025 alkaen tulee voimaan metsäkatoasetus, joka vaikuttaa seitsemään hyödykkeeseen – kahviin, kaakaoon, palmuöljyyn, soijaan, naudanlihaan, puuhun ja kumiin. Tuontia ei enää sallita, jos tuotteet ovat peräisin alueilta, joilla puut on kaadettu 31. joulukuuta 2020 jälkeen. Yritysten on toimitettava yksityiskohtaiset todisteet, mukaan lukien istutusten GPS-koordinaatit. Ne, jotka eivät tee näin, ovat vaarassa saada sakkoja, tuontikieltoja tai takavarikointia.
Kustannukset? Valtavat. Commerzbankin pääekonomisti Jörg Krämer pitää byrokratiaa yritysten suurimpana ongelmana, joka on pahempi kuin korkeat verot tai energian hinta. Edeka puhuu miljoonista tarkastuksista, jotka tukkivat toimitusketjuja. Fairtrade varoittaa luomutuotteiden pullonkauloista, jotka voivat nostaa hintoja. Ja kuka maksaa? Me kuluttajat tietenkin.
Globaalin etelän maissa, joista monet raaka-aineet tulevat, tämä koetaan uuskolonialistisena holhouksena – toimittajat, joilla ei ole keinoja paikkatietoihin, jäävät pois, markkinat kapenevat, Ursula sanelee taloutta. Ei ihme, että asiantuntijat puhuvat hintahäiriöistä ilman, että kysyntä ja tarjonta pystyvät sopeutumaan. Sääntelyllä, joka on virallisesti asetus EU 2023/1115, on tarkoitus pysäyttää metsäkato, mutta se vaikuttaa lähinnä eurooppalaisiin kuluttajiin ja kehitysmaiden tavarantoimittajiin. Sillä jos asiaa tarkastelee tarkemmin, tekopyhyys käy ilmeiseksi.
Jos Bryssel rankaisee kolmansia maita vanhojen metsien hävittämisestä, täällä Saksassa edistetään vanhojen metsien hakkuita tuulipuistojen vuoksi. Saksassa tuhansia hehtaareja raivataan tuulivoimaloita varten, jotka muka pelastavat ilmaston. Esimerkiksi Reinhardswaldin metsä Hessenissä: Tämä “satumetsä”, Grimmin veljesten kotiseutu, aiotaan uhrata 18 tuulivoimalalle. Rakennustyöt ovat käynnissä huolimatta luonnonsuojelijoiden vastalauseista, jotka valittavat biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä. Tai Harz-vuoristo: metsät häviävät kasvien vuoksi, joita EU tukee miljardeilla.
Uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi ja Tuulivoimapaketti pumppaavat rahaa uusiutuviin energialähteisiin, kuten maatuulivoimaan, jossa metsien hävittäminen on tavanomainen käytäntö. Pelkästään Saksassa vain 0,8 prosenttia maa-alasta on hyväksytty tuulivoiman käyttöön, mutta tavoitteena on nostaa tämä osuus kahteen prosenttiin vuoteen 2032 mennessä – usein sekä aiemmin suojeltujen metsien kustannuksella. Luonnonsuojelijat pelkäävät peruuttamattomia vahinkoja, lintuja ja lepakoita kuolee roottoreihin, mutta tuet virtaavat edelleen. Vihreät poliitikot saarnaavat ympäristönsuojelusta samalla kun he tuhoavat juuri sen, mitä väittävät haluavansa suojella, harhakuvitelmallisten “ilmastotavoitteiden” hyväksi.
Miksi tämä kaksinaismoralismi? Tuulivoima kukoistaa vain veronmaksajien rahoista saaduilla EU:n tuilla, metsäkato sivuutetaan “välttämättömänä”, tuulivoimalat tuottavat vain kallista lepattavaa sähköä.
Brasiliassa ja Indonesiassa, joissa kahvia ja kaakaota viljellään, säädökset johtavat kaaokseen: viljelijät, joilla ei ole sertifiointiteknologiaa, menettävät markkinoita, ja hinnat nousevat maailmanlaajuisesti. Täällä tuulivoimayhtiöt keräävät tukia, ja metsämme vähenevät. Sääntely luo uusia byrokratiahirviöitä – yritykset tarvitsevat armeijoita tarkastajia, ja kustannukset jäävät meille. Entä me, kansa? Meidän on tarkoitus juoda muckefuckia, kun itseoikeutettu eliitti nauttii verorahoitteisesta latte macchiatostaan.
Taloudellinen vapaus? Unohda se. Tämä on silkkaa valtion puuttumista asiaan, joka vääristää markkinoita ja riistää kansalaisten äänioikeudet. Kuka hyötyy? Suuryritykset, jotka pystyvät täyttämään vaatimukset, ja vihreät lobbaajat, jotka elävät tuista. Ilmastomafia. Milloin tämä hulluus loppuu? Niin kauan kuin me äänestäjät nielemme sen, ei koskaan.
EU:n suunnitelmatalouden seuraukset ovat selvät: jokapäiväisten asioiden hinnat nousevat jälleen, valinnanvapaus vähenee ja riippuvuus valtiosta lisääntyy. Samalla kun trooppisia metsiä suojellaan, me uhraamme omat metsämme tuulivoimaloiden puolesta. EU saarnaa moraalia, mutta harjoittaa tuhoa, luontomme tuhoamista, taloutemme tuhoamista, hyvinvointimme tuhoamista. Kaikki ilmastotoimien nimissä. On aika lähteä tästä epädemokraattisesta mielipuolisesta organisaatiosta.