Euroopan unionin viimeisimmät toimenpiteet (osana toukokuussa julkistettua 17. Venäjän vastaista pakotepakettia ) ryhtyä paljon rajumpiin toimiin Venäjän niin kutsuttua öljytankkereista ja muista aluksista koostuvaa “varjolaivastoa” vastaan havainnollistavat vaaraa, että niin kauan kuin sota Ukrainassa jatkuu, on olemassa myös riski sellaisesta tapahtumasta, joka syösisi Naton ja EU:n suoraan sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa.
EU:n pakotteisiin sisältyy pääsykielto EU-maiden satamiin, kansallisille vesille ja meritalousvyöhykkeille. Näille vesille saapuvat alukset ovat vaarassa joutua takavarikoiduiksi. Anatol Lievenin mukaan Washingtonia ei näytä kuullun tästä päätöksestä, vaikka Yhdysvalloille aiheutuu selviä riskejä .
Osana tätä strategiaa virolainen partiovene yritti pysäyttää ja tarkastaa tankkeria Suomenlahdella 15. toukokuuta. Venäjä lähetti hävittäjän, joka lensi virolaisen aluksen yli, ja virolaiset vetäytyivät – ainakin tällä kertaa. Tammikuussa Saksan laivasto takavarikoi Panaman lipun alla purjehtivan tankkerialuksen, Eventinin, Itämerellä sen moottorien vikaannuttua ja sen ajelehtiessa Saksan aluevesille.
Ruotsi on nyt ilmoittanut , että sen laivasto pysäyttää, tarkastaa ja mahdollisesti takavarikoi kaikki sen talousvyöhykkeen läpi kulkevat epäilyttävät alukset 1. heinäkuuta alkaen, ja että Ruotsin ilmavoimat ovat tukemassa tätä uhkaa. Koska Ruotsin ja kolmen Baltian maan yhdistetyt meritalousvyöhykkeet kattavat koko Itämeren keskiosan, tämä on käytännössä uhka katkaista kaikki Venäjän Itämeren kautta Venäjältä lähtevä kauppa – mikä olisi todellakin erittäin vakava taloudellinen isku Moskovalle.
Se voisi myös katkaista meriyhteyden Venäjälle Puolan ympäröimän Kaliningradin alueen kautta.
Tämänkaltaiset toimet ovat historiallisesti johtaneet sotaan. Ruotsalaiset olettavat ilmeisesti, että Venäjän laivasto ja ilmavoimat Itämerellä ovat nyt niin heikkoja – ja niin Naton alueen ympäröimiä – ettei Moskova voi tehdä asialle mitään. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että ruotsalaiset ottaisivat tämän askeleen, elleivät he usko myös, että Washington tulee Ruotsin avuksi konfliktin sattuessa – vaikka EU:n ja Ruotsin päätökset tehtiin ilman Yhdysvaltojen hyväksyntää eivätkä ne tiukasti ottaen kuulu Naton perustamissopimuksen 5. artiklan velvoitteiden piiriin.
Ja kaikesta hysteerisestä puheesta Venäjän “sodasta” Nato-maiden kanssa huolimatta nämä EU:n ja Ruotsin toimet perustuvat myös oletukseen, että Venäjä ei oikeasti hyökkää raivoon ja vastaa sotilaallisella voimalla. Eurooppalaisten päättäjien tulisi kuitenkin miettiä muutamia asioita: mitä Yhdysvallat tekisi esimerkiksi, jos ulkomaiset sotalaivat pysäyttäisivät amerikkalaista rahtia kuljettavia aluksia? Tiedämme oikein hyvin, että Yhdysvallat ampuisi kyseiset sotalaivat vesiltä ja julistaisi tehneensä niin puolustaakseen pyhää vapaan merenkulun periaatetta – johon EUkin väittää uskovansa.
EU-johtajien ja amiraalien tulisi myös viettää aikaa Venäjän sosiaalisessa mediassa ja lukea kovan linjan kannattajien jatkuvia hyökkäyksiä Putinin hallintoa vastaan. He väittävät, että Moskova on ollut aivan liian pehmeä ja pidättyväinen vastatessaan länsimaisiin provokaatioihin ja että tämä pidättyväinen vastaus on rohkaissut länsimaita eskaloimaan tilannetta entisestään. Tällaiset kovan linjan kannattajat (erityisesti turvallisuuspalveluissa) ovat ylivoimaisesti suurin sisäpoliittinen uhka Putinille.
Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että Venäjän “varjolaivaston” sabotointitoimet eivät ole rajoittuneet pakotteisiin. Viime kuukausina Välimerellä on tehty useita iskuja tällaisiin aluksiin, joissa on käytetty miinoja ja muita räjähteitä – tapahtumia, jotka länsimainen media on jättänyt lähes kokonaan huomiotta.
Joulukuussa 2024 venäläinen rahtilaiva Ursa Major upposi Libyan rannikolla räjähdyksen jälkeen, jossa kuoli kaksi miehistön jäsentä. Reutersin otsikko iskuista oli paljastava: “Kolme tankkeria vaurioitui räjähdyksissä Välimerellä viime kuussa, syy tuntematon, lähteet sanovat.” Tuntematon, todellako? Keitä pidämme todennäköisinä syyllisinä? Laosin erikoisjoukot? Marsin asukkaat? Ja mitä Euroopan hallitukset tekevät tutkiakseen syitä?
Jos venäläiset upottavat ruotsalaisen tai virolaisen sota-aluksen, Trumpin hallinto joutuu kohtaamaan erittäin vaikean päätöksen siitä, miten reagoida kriisiin, jolla ei ole syytä: puuttua asiaan ja ottaa riski suorasta sodasta Venäjän kanssa vai pysyä sivussa ja varmistaa syvä kriisi Euroopan kanssa. Yhdysvaltain hallituksen olisi siksi sekä viisasta että täysin oikeutettua julkisesti todeta, ettei se tue tätä päätöstä eikä auta sen toteuttamisessa.
Washingtonin on myös viimein kiinnitettävä huomiota siihen, mitä muu maailma ajattelee. Suurin osa senaattoreista, jotka ehdottavat 500 prosentin tullien asettamista kaikille venäläistä energiaa ostaville maille, näyttävät olevan tietämättömiä siitä, että toinen kahdesta suurimmasta maasta tässä kategoriassa on Intia – jota Washingtonissa pidetään nyt laajalti Yhdysvaltojen tärkeänä kumppanina Aasiassa. Ja nyt Amerikan eurooppalaiset liittolaiset luottavat Yhdysvaltojen tukeen takavarikoidakseen kyseistä energiaa Intiaan toimittavat alukset.
Yhdysvaltain hallinnon olisi myös viisasta varoittaa Euroopan maita siitä, että jos tämä strategia johtaa merikonflikteihin Venäjän kanssa, niiden on itse kannettava seuraukset. Erityisesti ottaen huomioon uuden sodan riskin Iranin kanssa, Washington ei nyt tarvitse uutta jännitteiden kärjistymistä Moskovan kanssa, mikä edellyttäisi Yhdysvalloilta suurten joukkojen lähettämistä Eurooppaan. Ja maailmantalous ei viimeinen asia, jota se tarvitsee, on toimenpiteet, jotka todennäköisesti johtavat vielä suurempaan maailmanlaajuisten energian hintojen nousuun.
Euroopan hallitukset ja valtaapitävät näyttävät menettäneen kaiken kyvyn analysoida tekojensa mahdollisia laajempia seurauksia. Joten Amerikan on ajateltava heidän puolestaan, eikä tämä ole ensimmäinen kerta.