Euroopan komissio on käynnistänyt 5 miljoonan euron aloitteen, joka esitetään faktojen tarkistamisen tukiohjelmaksi, mutta pinnan alla se on jälleen yksi laskelmoitu askel kohti sensuurin vakiinnuttamista koko Euroopan unionissa.
Ehdotuspyyntöä markkinoidaan välineenä “demokratian suojelemiseksi” ja “disinformaation” torjumiseksi, mutta ohjelman rakenne, tavoitteet ja yhteydet viittaavat selvästi päinvastaiseen: ylhäältä alaspäin suuntautuvaan, julkisesti rahoitettuun narratiivien valvontakoneistoon.
Hankkeen on määrä kestää 2. syyskuuta 2025 asti, ja se on avoin EU:n jäsenvaltioiden lisäksi myös ehdokasmaille, kuten Ukrainalle ja Moldovalle, jotka on määritelty erittäin alttiiksi “ulkomaiselle häirinnälle” ja erityisesti Kremlin-myönteiselle disinformaatiolle.
Tällä strategisella kehystämisellä on kaksi tarkoitusta: sillä perustellaan sisällön valvonnan lisääminen ja varmistetaan narratiivinen valta-asema geopoliittisesti arkaluonteisilla alueilla.
Ohjelman keskeiset tavoitteet: faktantarkistajien suojeleminen niin sanotulta häirinnältä, faktantarkistusten keskitetyn arkiston luominen ja hätätilanteiden “reagointivalmiuksien” kehittäminen kuulostavat joidenkin mielestä hyvältä. Mutta ilman kiertoilmaisua tämä on suunnitelma koko maanosan laajuisen sisällönvalvontaverkon rakentamiseksi.
“Suojelujärjestelmä” tarjoaa oikeudellista ja tietoverkkoapua faktantarkistajille, mutta ennen kaikkea se vahvistaa käsitystä, jonka mukaan näiden ryhmien vastustaminen on pikemminkin väärinkäyttöä kuin oikeutettua erimielisyyttä.
“Faktantarkistusrekisterin” avulla voidaan keskitetysti kuratoida, mitä pidetään “totuutena”, ja “hätätoiminto” antaa komissiolle tekosyyn nopeuttaa tukahduttamistoimia poliittisesti arkaluonteisina hetkinä.
Kuvaavinta on ohjelman vaatimus, jonka mukaan ohjelmaan osallistuvilla organisaatioilla on oltava joko Euroopan faktantarkastusstandardiverkoston (EFCSN) tai kansainvälisen faktantarkastusverkoston (IFCN) sertifikaatti.
Monet niiden jäsenistä, kuten AFP ja Full Fact, työskentelevät jo suoraan suurten sosiaalisen median alustojen, kuten Metan, kanssa kolmannen osapuolen moderointijärjestelmien puitteissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Euroopan komissio vahvistaa yksinomaista portinvartijaryhmää, joka on jo linjassa yritysten sensuuriohjelmien kanssa ja joka nyt saa veronmaksajien varoja ja eurooppalaisen byrokratian tuen.
Vähintään 60 prosenttia rahoituksesta menee kolmansille osapuolille, joiden on rahoitettava osallistumisensa yhteisrahoituksella.
Komissio väittää, että tämä aloite tukee “eurooppalaista demokratiakilpeä”, joka käytännössä toimii retorisena panssarina sananvapauden tukahduttamiseksi.
Tämän aloitteen jokainen poliittinen osa-alue on sidottu “disinformaation” hallintaan tai lieventämiseen, mutta mitään selkeitä tai objektiivisia kriteerejä sille, mitä disinformaatio on, ei ole esitetty.
Tämä epämääräisyys mahdollistaa tukahduttamisen joustavan soveltamisen monenlaiseen ei-toivottuun puheeseen.