Ilmastofanaatikot väittävät jatkuvasti, että kuivuuden lisääntyminen johtaa metsäpalojen lisääntymiseen. Mutta 2000-luvun alkupuolelta lähtien on ollut havaittavissa maailmanlaajuinen laskeva suuntaus – lähes kaikilla maailman alueilla. Tässä ovat faktat, jotka valtavirran tiedotusvälineet jättävät tahallaan huomiotta.
Juuri äskettäin valtamedia oli täynnä raportteja siitä, että Kanadan metsäpalojen savu on kulkeutunut Eurooppaan asti. Tähän liittyy usein tavanomaista ilmastonmuutoksen pelottelua. Maailmanlaajuisen ilmaston muuttuessa tällaisia tulipaloja syttyisi yhä enemmän, koska sään ääri-ilmiöt lisääntyisivät. Vaikka tämä on jo mittavilla tutkimuksilla kumottu. Väärien uutisten toistuva levittäminen ei kuitenkaan tee tällaisista väitteistä enempää totta.
Kuten tavallista, ilmastonmuutoskortti vedetään esiin, kun kyse on kasvipaloista (joita on muuten ollut jo ammoisista ajoista lähtien). Mutta jotenkin kaikki ilmastopropaganda ei tässä suhteessa vastaa todellisuutta. Tämän osoittavat tilastotiedot, jotka on kerätty alustalla “Our World in Data“.
Jos tarkastelemme vain ajanjaksoa 2012-2024, näemme, että tällaisten tulipalojen tuhoamien alueiden prosenttiosuus on maailmanlaajuisesti hieman laskusuunnassa (3,1 prosentista 2,8 prosenttiin maa-alasta). Ilman merkittäviä nousevia poikkeamia. Alueellisia eroja kuitenkin on, kuten yllä oleva kaavio osoittaa.
Deutlicher wird das Ganze in der oben eingebauten Grafik, welche die unterschiedlichen Vegetationstypen zeigt, die durch die Feuer betroffen sind. Hier reichen die Daten sogar bis zum Jahr 2002 zurück. Wie man deutlich erkennt, zeigt sich auch hier ein Abwärtstrend – von 462,66 Millionen Hektar auf 330,62 Millionen Hektar Land. Der absolut größte Teil davon betrifft Busch- und Grasland sowie Savannen. Vor allem in Afrika.
Entä hiilidioksidi, jota ilmastofanaatikot demonisoivat? Tässäkin on ollut laskusuuntaus (vuodesta 2003 lähtien, ks. edellä oleva kaavio). Tämä pätee muuten erityisesti Afrikassa, joka on pinta-alaltaan erityisen altis tällaisille tulipaloille. Mikä siellä on muuttunut? Joka tapauksessa ei ole mitään merkkejä siitä, että tilanne pahenisi. Vaikka tämä ei tietenkään kiinnosta ilmastouskonnon kannattajia ja heidän mediansa äänitorvia.
Se osoittaa jälleen kerran, että maailma tarvitsee ilmiselvästi enemmän ilmastorealismia ilmastofanaattisuuden sijaan. Ja vielä enemmän, että mediamaailma tarvitsee vapaan, vaihtoehtoisen median korjaavaa vaikutusta, koska valtavirta – olipa kyse sitten valtiollisesta tai yritysmediasta – palvelee mieluummin yleisiä (mutta ilmeisen vääriä) narratiiveja.