1. marraskuuta 2025
    Konrad K & Dominus Vox / Publication-X

Kerran muinoin uskottiin kirkkoon.
Nyt uskotaan hiilineutraaliuteen.
Pyhimykset ovat vaihtuneet nunna- ja munkkikaavuista TED-puhujiksi, ja synnit mitataan hiilikrediitteinä.

Tervetuloa aikakauteen, jossa moraali ostetaan kuukausitilauksena.


Uskonto ilman jumalaa, mutta täynnä rituaaleja

“Vihreä kääntymys” alkoi kunniallisesti: tieteestä, ympäristönsuojelusta ja kestävän kehityksen ideasta.
Mutta jossain vaiheessa politiikka otti vallan, ja tieteestä tuli dogmi, jota ei saa epäillä.
Jokainen uusi raportti on kuin ilmestyskirjan luku, jokainen poikkeava havainto on harhaoppi.

Yhä useammin ympäristökeskustelua ohjaa tunne, ei data.
Syntyi ilmasto-teologia, jossa skeptisyys rinnastetaan syntiin, ja pyhän hengen virkaa toimittaa hiilineutraali vuosi 2050.


Pyhimysten pantheon

Jokaisella uskonnolla on ikoninsa.
Ilmastouskonnolla on omansa: poliitikot, jotka lentävät yksityiskoneilla konferenssiin puhumaan päästövähennyksistä; miljardöörit, jotka ostavat “kompensaatioita” Amazonin metsistä, joita kukaan ei koskaan istuttanut; ja tietenkin influensserit, jotka myyvät pelastuksen uusimpana elämäntapatuotteena.

Heidän sanomansa on yksinkertainen: “Sinä et tee tarpeeksi, mutta voit maksaa siitä.”

Jos keskiajan kirkko myi aneita, moderni maailma myy hiilikrediittejä.
Molemmissa tapauksissa luvataan vapautus synneistä – kunhan maksat ajoissa ja oikealle taholle.


Moraali koodina, ei käytöksenä

Yritykset kilpailevat nyt siitä, kuka osaa esittää hyveellisempää ympäristödataa.
ESG-raportointi on muuttunut PR-rituaaliksi, jossa numeroiden merkitys on toissijainen, kunhan värit ovat vihreät ja sanasto oikea.
Tulos: miljardiluokan “vihreän siirtymän” rahastoja, joista suurin osa valuu samaisten energiayhtiöiden taskuihin, joita vielä viime vuosikymmenellä demonisoitiin.

Ja kun joku kysyy, miksi, vastaus kuuluu: “Se on monimutkaista.”
Ei ole. Se on kannattavaa.


Totuus on, että pelastaminen myy

Kaikki mikä lupaa pelastaa maailman, on automaattisesti hyvä bisnes.
Jokainen uusi kriisi on uusi markkina:

  • Muovittomuus synnytti kertakäyttöiset “bio”-pakkaukset.
  • Sähköautoilu loi akkujen kaivoshelvetit Kongoon.
  • Energiansiirtymä tuotti enemmän verorahasyöppöjä kuin tuulivoimaloita.
LUE MYÖS:  Voisiko tekoäly korvata poliitikot? Filosofi kartoittaa kolme mahdollista tulevaisuutta

Kun politiikka ja markkinat löytävät yhteisen vihollisen, totuus muuttuu käyttökelvottomaksi.


Pelastuksen kieli

Ilmasto-pyhimysten retoriikka on aina sama: “Nyt on viimeinen hetki toimia.”
Ongelma on, että tuo hetki on toistunut joka vuosi vuodesta 1988.
Jos maailmanloppu olisi aikataulutettu, se olisi jo myöhässä.

Mutta pelon tuottaminen on tehokasta: se pitää rahoituksen liikkeessä, mielenosoitukset käynnissä ja otsikot lämpiminä.
Kuka haluaisi lopettaa maailman tärkeimmän pelastuskampanjan, kun sen ympärille on rakentunut kokonainen talousjärjestelmä?


Lopputulema

Ilmastosta on tullut enemmän identiteetti kuin tiede.
Sen ympärille on rakennettu moraalikoodi, joka ei kysy “toimiiko tämä”, vaan “näyttääkö tämä hyvältä”.
Ja jokainen, joka kysyy vääriä kysymyksiä, saa nopeasti oppia, että pelastus on yhteinen – mutta mielipiteet eivät saa olla.

Ehkä ainoa todellinen hiilineutraali teko olisi hiljentyä hetkeksi ja kuunnella, mitä meri, metsä ja korallit jo sanovat:
ne sopeutuvat, kunhan me annamme niille siihen tilaa.


📚 Lähteet

Avatar photo

By Pressi Editor

Jos lainaat tekstiä, laitathan lainatun tekstin yhteyteen paluulinkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *