Yleisön vastustuksen vyörystä huolimatta Irlannin hallitus on vienyt eteenpäin kiistanalaista kansallista disinformaation vastaista strategiaa tekemättä minkäänlaista arviointia siitä, miten tällainen politiikka saattaa rajoittaa sananvapautta.
Suunnitelma, joka julkaistiin hiljaa huhtikuussa, on jatkoa vuoden 2023 lopulla järjestetylle hallituksen järjestämälle kuulemiselle, jossa kävi ilmi, että ehdotetut toimenpiteet hylättiin laajalti. Griptin tekemässä riippumattomassa tarkastelussa kaikista kuulemisen aikana annetuista 470 vastauksesta kävi ilmi, että 83 prosenttia osallistujista vastusti suunnitelmaa kokonaan. Samanlainen enemmistö ilmaisi huolensa kansalaisvapauksiin kohdistuvista uhkista, ja neljä viidestä oli sitä mieltä, että koko järjestelmästä olisi luovuttava.
Tämä ei estänyt hallitusta jatkamasta. Sen sijaan, että virkamiehet olisivat ottaneet kantaa kritiikkiin, he yksinkertaisesti julkaisivat strategian ja esittivät sen myönteisenä askeleena taistelussa “disinformaatiota” vastaan, joka on edelleen määrittelemätön ja hyvin muokattavissa oleva termi.
Kun Gript kysyi, oliko sisäistä analyysia tehty mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi puheoikeuksiin, viestintäministeriö vahvisti, ettei sellaista ollut tehty.
Strategiassa hahmotellaan suunnitelmia lisätä valtion tukemaa faktantarkistusta, ottaa käyttöön “ennakkoon paljastavia” kampanjoita, joilla pyritään muokkaamaan tarinoita ennen kuin tieto leviää, ja käyttää verkkomainonnan välineitä harhaanjohtavaksi merkityn sisällön tukahduttamiseksi. Näitä toimia on tarkoitus koordinoida kansalaisjärjestöjen, yksityisten teknologia-alustojen, mediajärjestöjen ja valtion virastojen kanssa solmittavilla kumppanuuksilla sekä uusilla laeilla, joilla tuetaan täytäntöönpanoa.
Kun kuuleminen käynnistettiin syyskuussa 2023, silloinen viestintäministeri Catherine Martin sanoi, että yleisön panos oli tärkeä. “On tärkeää kysyä yleisön näkemyksiä… Rohkaisen ihmisiä… esittämään näkemyksiään”, hän totesi.
Ihmiset vastasivat suurella joukolla, ja he vastustivat sitä ylivoimaisesti.
Griptin täydellisessä jaottelussa todettiin, että vain 11 prosenttia vastauksista tuki hallituksen suuntaa. Neljä prosenttia oli neutraaleja tai sekalaisia, ja kaksi prosenttia oli epäselviä tai päällekkäisiä merkintöjä. Suurin osa tuesta tuli valtioon sidoksissa olevilta tahoilta, kuten ministeriöiltä, paikallisviranomaisilta, julkisesti rahoitetuilta kansalaisjärjestöiltä, kuten Hope & Courage Collective -järjestöltä ja useilta yliopistoilta.
Samaan aikaan tavalliset kansalaiset muodostivat suurimman osan vastauksista. Monet ilmaisivat turhautuneisuutensa, epäluottamuksensa ja uskoivat, että hallitus yrittää valvoa puhetta kansalaisten suojelun varjolla:
”Erittäin dystooppinen.”
“Hallituksen pitäisi pysyä erossa ihmisten elämästä ja lopettaa sellaisen lainsäädännön ajaminen, jota kukaan ei halua tai josta kukaan ei ole äänestänyt.”
“Tiedotusvälineiden sääntelyä harjoitetaan jo kommunistisissa maissa.”
“Tämä periaate on häpeällinen. Se on tekosyy hallituksen sensuurille. Se pitäisi romuttaa.”
“Disinformaatio on yksi niistä keksityistä sanoista, jotka ovat parhaimmillaankin moniselitteisiä ja joita voidaan muokata minkä tahansa argumentin eduksi.”
Jotkut niistä, jotka kannattivat pyrkimyksiä torjua “väärää” tietoa, kehottivat silti varovaisuuteen ja varoittivat, että hallituksen johtamat viestintäkampanjat voivat helposti ylittää sensuurin rajan.