NASA on jo vuosia seurannut Maan magneettikentän outoa poikkeavuutta: Etelä-Amerikan ja Lounais-Afrikan välissä on valtava alue, jonka magneettisen voimakkuuden taso on laskenut planeetan yläpuolella. Mikä vaikutus tällä sähkömagneettisella “kuopalla” on planeettaamme?
Valtava, outo geomagneettinen poikkeama ulottuu taivaalle Etelä-Amerikan ja Lounais-Afrikan välille. Yhdysvaltain avaruushallinto NASA vertaa tätä niin sanottua “Etelä-Atlantin poikkeamaa” (South Atlantic Anomaly, SAA) “lommoon” tai eräänlaiseen “kuoppaan avaruudessa”. Tämä johtaa myös lisääntyneeseen auringon säteilyaltistukseen tällä alueella.
Vaikka sillä ei pitäisi olla vakavia vaikutuksia elämään maapallolla – ainakaan tutkijoiden mukaan – tilanne on erilainen satelliittien ja Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) kohdalla, jotka kiertävät planeettaamme matalalla. Näiden matkojen aikana anomalian sisällä oleva heikentynyt magneettikentän voimakkuus tarkoittaa, että satelliittien tekniset järjestelmät voivat mennä oikosulkuun ja vikaantua, jos auringon korkeaenergiset protonit osuvat niihin.
Tällaiset satunnaiset osumat aiheuttavat yleensä vain vähäisiä häiriöitä, mutta niihin liittyy riski merkittävästä tietojen menetyksestä tai jopa tärkeiden komponenttien pysyvästä vahingoittumisesta. Tämän vuoksi operaattorit kytkevät rutiininomaisesti pois päältä niiden satelliittien järjestelmät, jotka lentävät tämän poikkeaman läpi. Tämä on ainoa tapa välttää suuret vahingot.
NASA:n tutkijoiden mukaan tämän magneettikentän häiriön pääasiallinen lähde on sulan raudan pyörteinen valtameri maapallon uloimmassa ytimessä, tuhansia kilometrejä maanpinnan alapuolella. Tämän massan liike synnyttää sähkövirtoja, jotka muodostavat Maan magneettikentän – mutta eivät tasaisesti kaikkialla. Tutkijoiden oletusten mukaan valtava tiheän kivimassan varasto, niin sanottu “African Large Low Shear Velocity Province“, noin 2 900 kilometriä Afrikan mannerlaatan alapuolella häiritsee kentän muodostumista ja johtaa siten dramaattiseen heikkenemiseen. Tätä tukee planeetan magneettisen akselin kaltevuus. Lisäksi tutkijat ovat havainneet, että tämä SAA ei ainoastaan liiku, vaan ilmeisesti myös jakautuu kahteen osaan.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kyseessä on toistuva tapahtuma, joka on vaikuttanut Maan magneettikenttään useiden miljoonien vuosien ajan. Tämä poikkeama ei kuitenkaan ole laukaiseva tai enteilevä koko maapallon magneettikentän kääntymisestä. Tutkijat jatkavat kuitenkin kehityksen seuraamista. Loppujen lopuksi tämäkin poikkeama saattaa paljastaa enemmän siitä, mitä tapahtuu syvällä planeettamme sisällä.