Aikana, jolloin keskimääräinen eurooppalainen selaa jo ennen aamiaista lukemattomia katastrofi-uutisia ja viettää suuren osan päivästään surun suossa, on perusteltua kysyä, olemmeko menettäneet elämänilomme.
Terrorismista televisiossa uhkaaviin lehtien otsikoihin: kuolemaa ei enää pidetä juhlallisena väistämättömyytenä, vaan jännittävänä ja houkuttelevana asiana, kirjoittaa Jacqui Deevoy.
Ja onko kellään sellainen vaikutelma, että tämä salainen uudelleenpakkaus on ollut tarkoituksellista, että politiikan, kulttuurin ja politiikan hämärät arkkitehdit ovat orkestroineet tämän dissonanssisen nihilismin sinfonian, jotta voimme tavalla, jota emme ole koskaan ennen kokeneet, houkutella meidät omaksumaan kuolevaisuuden?
Brittiläiset tutkimukset osoittavat, että väestö on kiinnostunut kauhusta ja suosii nykyään jännityselokuvia romanttisten komedioiden sijaan. Miksi näin on tapahtunut? Ja millä hinnalla sielullemme?
Pieni näyttö – helposti saatavilla, koukuttava, vaarallinen – on moderni oopiumkit. Netflixin kaltaiset alustat taipuvat pimeälle puolelle: jokaista piristävää elokuvaa kohti näyttää olevan puoli tusinaa ”syöksyä kuiluun”. Murhamysteerit, kauhuelokuvat ja todelliset rikokset hallitsevat tarjontaa. ”Monster”, uusi sarja, jossa pääosassa on Charlie Hunnan ja joka dramatisoi sarjamurhaaja Ed Geinin murhat ja nekrofilian, voidaan kuvata vain kauhupornoksi. Alussa saatat katsoa sitä sormien välistä, mutta muutaman jakson jälkeen se on helppo katsella. Desensibilisaation nerokkuus on siinä, että altistuminen ja toistaminen tekevät meistä tunteettomia, jolloin inho muuttuu nopeasti välinpitämättömyydeksi.
British Psychological Society:n tutkimus vahvistaa tämän: tavallinen verinen media vaikuttaa emotionaalisiin reaktioihin ja voi tehdä kauhusta tavan. Tutkimukset osoittavat, että säännölliset kauhuelokuvien katsojat ovat vähemmän järkyttyneitä todellisesta väkivallasta. Se on myös riippuvuutta aiheuttavaa, ja kuten sarjamurhaajat, joita he niin usein katsovat, heidän on usein löydettävä yhä kauhistuttavampia ohjelmia tyydyttääkseen tarpeensa. Ei ihme, että he välttävät ulkoilua sohvan edessä ja valitsevat kuvitteellisen jännityksen todellisten suhteiden sijaan.
Tämä surkea tilanne heijastuu myös uutisvirtaan ja saastuttaa nyt päivittäiset huolen, kärsimyksen ja pelon juhlat, joita valtamedia meille tarjoilee. Algoritmit vainoavat meitä synkillä uutisilla: sodat, murhat, nälänhädät, katastrofit… Ei ole normaalia altistua tällaiselle tiedolle joka päivä – se on rituaali, joka kouluttaa meidät pysymään surun varjossa. YouGovin vuonna 2021 tekemän kyselyn mukaan joka neljäs britti oli vuoden 2020 kaaoksen jälkeen enemmän kuin koskaan aiemmin kiinnostunut kuolevaisuudesta ja lähes puolet alkoi päivittäin miettiä kuolemaa ja kuolemista.
Näyttää siltä, että monet meistä tarvitsevat nyt enemmän adrenaliinia kuin rauhaa. Miksi katsoisit sitcomia, kun sarjamurhaajasta kertova sarja tarjoaa paljon enemmän jännitystä? NatCenin tutkimuksen mukaan krooninen altistuminen uutisten ”tuomiopäivän ajattelulle” lisää ”kuolemanpelkoa” ja edistää kiinnostusta kaikkea morbideja kohtaan.
Halloween on esimerkki tästä muutoksesta. Aikaisemmin se oli kelttien perinne, johon kuului kurpitsalyhtyjen polttaminen, mutta nykyään se on muuttunut kauhuparaatiksi. British Heart Foundationin vuonna 2023 tekemän kyselyn mukaan 68 % karkkia kerjäävistä lapsista pukeutui kauhupukuihin, kun vastaava luku 1990-luvulla oli 12 %. Bathin yliopiston psykologit varoittivat toisessa tutkimuksessa, että gore-kauhu ”pelillistää” ja vähentää lasten reaktioita todelliseen rikollisuuteen ja väkivaltaan. NSPCC on havainnut ”murhapelien” lisääntymisen kouluissa Halloweenin jälkeen. Kuolema, joka oli aikoinaan synkkä aihe, on nyt osa leikkikäyttäytymistä koulun pihalla.
Myös viranomaiset ovat tässä asiassa mukana ja näyttävät tällä hetkellä tekevän parhaansa edistääkseen kuolemankulttia haavoittuvien ryhmien keskuudessa. Eutanasian edistäminen ei ole jäänyt huomaamatta yleisöltä. Sveitsiläinen EXIT-järjestö on vuodesta 2003 lähtien nähnyt yli 3000 tapausta vapaaehtoista eutanasiaa, usein ihmisillä, jotka eivät ole terminaalivaiheessa. Kanadalainen järjestö MAID on nähnyt 13 000 tapausta vuonna 2023 ja laajentaa nyt toimintaansa mielisairaisiin, lapsiin ja köyhiin. Avustettu kuolema on nyt rutiinia 12 Yhdysvaltain osavaltiossa: Kaliforniassa, Coloradossa, Delawaressa, DC:ssä, Havaijilla, Montanassa, Mainessa, New Jerseyssä, New Mexicossa, Oregossa, Vermontissa ja Washingtonissa. Maailmanlaajuisesti se on nyt laillista Belgiassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Uudessa-Seelannissa, Portugalissa, Espanjassa, kaikissa kuudessa Australian osavaltiossa ja Uruguayssa. Potilaat ilmoittautuvat ohimennen ja valitsevat itsemurhan elämäntavaksi.
Mutta se on liukas rinne, ja tilastojen mukaan tällaiset kuolemantapaukset ovat lisääntymässä. Esimerkiksi Alankomaissa tapauksien määrä on noussut vuoden 2002 1 882 tapauksesta nykyiseen yli 8 000 tapaukseen vuodessa.
Isossa-Britanniassa paineet kasvavat. Kim Leadbeaterin Terminally Ill Adults (End of Life) Bill -lakiesitys hyväksyttiin kesäkuussa 2025 kolmannen kerran alahuoneessa, ja sen tukijoita oli kuulemma 79 % (British Social Attitudes Survey) kansalaisista. YouGovin kyselyssä 75 % piti sitä hyvänä ajatuksena. Ovatko nämä tulokset luonnollisia vai johtuvatko ne räikeästä indoktrinaatiosta televisiodraamojen ja mielipidekirjoitusten kautta, joissa käsitellään ”arvokasta kuolemaa”? Sivuutammeko vaarat – pakottaminen vanhuksille, NHS:n painostus, ”isoäiti on elänyt hyvän elämän” – koska niin meille käsketään? Perustuvatko tekemämme päätökset autonomiaan vai mielenhallintaan?
Myös kuolemanrangaistus on viime aikoina jälleen kasvanut suosiossa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1965 lakkautettu kuolemanrangaistus on 60 vuotta myöhemmin More in Common -tutkimuksen mukaan 55 %:n kannattama terrorismista ja sarjamurhista (nousua 5 % vuodesta 2023), ja milleniaalien keskuudessa kannatus on 60 %. YouGovin kyselyn mukaan 40 % kannattaa kuolemanrangaistusta yleisesti ja 57 % terrorismirikoksissa.
Myös abortti on ollut viime vuosina jälleen esillä. Vuonna 2024 Yhdistyneessä kuningaskunnassa ehdotettiin aborttilain muutoksia, joilla abortti olisi dekriminalisoitu 24 viikkoon asti, jotta voitaisiin suojella naisia, jotka järjestävät aborttinsa itse (mutta muutoksia ei hyväksytty). Kanadassa ja Euroopassa liikkuu vieläkin pidemmälle meneviä huhuja, joiden mukaan jotkut haluaisivat sallia abortin jopa synnytykseen asti – teko, joka monien mielestä on yksinkertaisesti lapsimurha toisella nimellä.
Raportointi äkillisistä kuolemantapauksista on muuttunut vuosien mittaan yhä epäselvemmäksi. ONS:n mukaan ylimääräinen kuolleisuus jatkuu, ja kuolemantapauksia on tuhansia yli vuoden 2024 perustason, mutta otsikot selittämättömistä kuolemantapauksista ovat edelleen lukuisia ja asiantuntijat ovat edelleen ”hämmästyneitä”. UKHS ei raportoi piikkejä vuonna 2025, mutta äkilliset kuolemantapaukset ovat edelleen normaaleja ja niitä tutkitaan harvoin.
Defibrillaattorit yleistyvät nopeasti (yli 5 900 kouluissa Restart a Heart/Oliver King Foundationin kautta). Onko tämä edistystä vai jatkuva muistutus siitä, että voimme kuolla milloin tahansa? Mainokset vahvistavat tätä: Cancer Research UK:n 1:2-riski; kuolevat lapset urheilukentillä; BHF:n seinämaalaukset nuorista sydänkuolemista tuijottavat alas korkeilta seiniltä. Terveyttä ja turvallisuutta koskeva pelottelu on kaikkialla ja kehottaa meitä pysymään peloissamme tappavista viruksista, tarttuvista uusista tappavista sairauksista ja lähestyvistä pandemioista. Pysykää valppaina seuraavan vitsauksen varalta, ihmiset!
Ennen 1900-lukua kuolema oli jotain kotimaista – perheasia, hiljainen ja yksityinen. Nykyään kuolema on teollistunut, ulkoistettu ja esteettistynyt. Se ei ole enää mysteeri tai kunnioitettu asia – se on elämän perustekijä, asia, joka on hoidettava, kuten roskien vieminen ulos. Onko tämä hyvä asia? Jotkut – etenkin nuoret – sanoisivat, että on.
Entä väestön väheneminen? ”Elite” ei ole koskaan salannut mielipidettään, että ihmisiä on liikaa (mutta ei heitä!) ja että väestöä voitaisiin hieman karsia. Heillä on käytettävissään monia menetelmiä, ja monet ihmiset uskovat jo, että prosessi – eugeniikan avulla – on jo täydessä vauhdissa, käyttämällä hedelmättömyyttä (joka johtuu myrkyllisistä aineista elintarvikkeissa, vedessä, ilmassa, rokotteissa ja muissa lääkkeissä); homoseksuaalisen/transseksuaalisen elämäntavan ihannointi, ehkäisyvälineiden, promiskuiteetin ja abortin edistäminen – kaikki tämä vaikuttaa syntyvyyteen. Eutanasian edistäminen – sekä kauhistuttavalla tavalla pakollisena että vapaaehtoisena – on myös selvästi käynnissä, silmällä pitäen lopullista elämää Logan’s Run -tyyppisessä dystopiassa, jossa suostumme tai valitsemme poistua elämästä tietyssä iässä, ja jos kieltäydymme, saamme apua.
Jos tämä kuulostaa sinusta oudolta, katsopa kerrankin tilastoja, ONS 2024:n hedelmällisyysindeksi 1,49 keskellä WEF:n ”kestävän kehityksen” retoriikkaa. Kaikki on siellä, tilastoissa, raportissa ja TED-puheissa.
Pahentaako tämä kuolemankultin hypnoosi tilannetta ja tekee meistä kaikista tottelevaisia, niin että hyväksymme sen ja lopulta jonotamme itsemurha-lampaiden tavoin? Vai pääsemmekö siitä eroon ja hylkäämme ylivoimaisen synkkyyden? Valinta on meidän: jos päätämme kääntää katseemme pois uutisista ja pelottavista elokuvista, meillä on mahdollisuus vapautua kehittymässä olevasta kultista. Mutta jos emme ryhdy radikaaleihin toimenpiteisiin, synkkyys jatkuu, kun me aplodeeraamme, kivettyneinä, lamaantuneina ja vangittuina – mahdollisesti ikuisesti – maailmaan, jota varjostavat kuolema, pimeys ja tuho.
Älä sano, että sinua ei ole varoitettu.