Otetaanpa kerrankin rauhallisesti. Toisin sanoen, älkäämme ainoastaan kuvailko ja analysoiko yksittäisiä tosiasioita parhaamme mukaan, vaan katsokaamme niitä myös laajemmasta näkökulmasta. Eräänlainen yleiskatsaus, niin sanoakseni.
Sota. Sotaa on kaikkialla. Sota on Palestiinassa, Gazassa on verilöyly, Libanon on Israelin hyökkäyksen nurkkaan ajettu ja repeytynyt Syyria on ainakin osittain teurastaja al-Joulaniin ja hänen miliisiensä käsissä. Ja sitten on Turkin hyökkäys kurdeja vastaan, uhka suorasta yhteenotosta Israelin ja Iranin välillä, koko Lähi-itä sekasorron vallassa, kirjoittaa Andrea Marcigliano .
Ja sitten on vielä Ukraina. Kansakunta lähetettiin teurastamolle epäilyttävien taloudellisten etujen vuoksi. Ja jota johtaa eräänlainen banaanitasavallalle tyypillisen diktaattorin karikatyyri. Mutta se ei ole hauska tai hymyilevä kuten Woody Allenin. Sillä hän teurastaa omaa kansaansa järjettömästi. Hän tukahduttaa sen poliisi- ja tyrannijärjestelmällä, jolla on vähän vastineita historiassa.
Ja sodan tuuli puhaltaa Romanian yllä. Siellä on juuri tapahtunut vallankaappaus alistuvan oikeuslaitoksen tuella: se on toteuttanut Brysselin tahdon. Estääkseen vaalit voittanutta sitoutumatonta ehdokasta tulemasta presidentiksi. Häntä syytetään Moskovan palveluksessa olemisesta, mutta todellisuudessa hän on tietoinen vain siitä katastrofista, jota sota venäläisen kolossin kanssa merkitsisi. Ja lopuksi on Transnistria, joka on julistautunut itsenäiseksi ja pyytänyt apua Moskovalta. Kuten gagaozerit, vainottu vähemmistö.
Sitten Serbia. Yhä vihamielisemmän Euroopan unionin piirityksessä. Tämä on suosinut Kosovon albaanien omaa osaa, jättänyt historian huomiotta ja vääristänyt todellisuutta. Hän on luovuttanut tämän levottoman alueen rikollisjengeille, joita jopa Albania itse vihaa ja pelkää. Kosovosta on tullut eräänlainen Tortuga, jarrutusvaltakunta, joka on hyödyllinen vain kansainväliselle mafialle. Ja islamilaisen jihadismin elementtejä kyllästetään siihen yhä enemmän.
Ja Bulgaria on sekasorron vallassa. Slovakia on lähes horjuttanut vakauttaan pääministeri Ficon salamurhayrityksen seurauksena.
Ja sodan tuulet, jotka puhaltavat joka päivä Tyynellämerellä. Taiwania käytetään etuvartiona tulevaa, kenties jopa välitöntä, Kiinan kanssa käytävää sotaa varten. Sota, jota Pekingin strategit, vaikka eivät sitä haluakaan, pitävät (melkein) väistämättömänä.
Ja voisin puhua Afrikan kurjuudesta. Libyan tuhonneen sotilaallisen katastrofin myötä. Sahelin konfliktien kanssa. Sudanissa, jota runtelevat sisällissodat ja uskonnolliset konfliktit…
Ja sitten askel taaksepäin. Muutama vuosi. Kauhu – koska sitä se todella on – jonka COVID-virus on kylvänyt. Lähes yleismaailmallinen paniikki, joka näytti lamauttavan maailman, tarkemmin tarkasteltuna se oli vain hieman ankarampi influenssaepidemia. Yksi niistä, joita tapahtuu noin kymmenen vuoden välein. Ja mikä valitettavasti vaatii monien vanhusten ja sairaiden ihmisten hengen.
Mutta tällä kertaa eristyksen tai pikemminkin kotiarestin kera. Rokotteet, jotka eivät olleet rokotteita ja jotka päinvastoin heikensivät terveitä ihmisiä ja aiheuttivat tuhansia kuolemia. Ja ennen kaikkea eräänlainen uhkaava tuomio, tylsä pelko, joka ei itse asiassa perustu mihinkään, mutta jota meidän on vaikea paeta.
Mietipä sitä hetki. Ja pidättäydy järjettömästä pelistä, jossa syyllistetään yhtä tai toista. Älä kerrankin ota kantaa. Ja vetäydy pois massiivisesta propagandasta, joka ehdollistaa sinua.
Kysymällä itseltäsi yhden kysymyksen. Yksi ainoa kysymys.
Mikä on tämän kaiken syy? Mikä on tulos? Ja ennen kaikkea: mikä on tavoite? Koska täytyy olla tavoite, päätavoite, josta kaikki muut tavoitteet kumpuavat. Se, mitä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, ei ole eikä voi olla sattumaa epätavallisten olosuhteiden yhdistelmästä. Päinvastoin, jos katsomme kokonaiskuvaa… ylhäältä päin, lintuperspektiivistä, ilman ennakkoluuloja, voimme nähdä yleisen kaavan.
Ja tuo kaava ei ole muuta kuin… pelkoa.
Mutta ei normaali, luonnollinen, vaistonvarainen pelko… pikemminkin aiheutettu, systeeminen pelko.
Pelko, joka pyrkii alistamaan ihmisiä. Riistääkseen heiltä kaiken vapauden. Jokainen sysäys.
Niin, mutta kuka sen kasvatti? Se jää mysteeriksi… koska ne, jotka tulevat näkyviin – poliitikot, virkamiehet, alistuvat toimittajat… – ovat selvästikin vain välineitä.
Jostain muusta. Jostain, mitä en osaa tai uskalla nimetä.