38 vuoden tutkimus murskaa väitteet tuhosta: korallit voivat paremmin kuin koskaan
- marraskuuta 2025
Konrad K & Dominus Vox / Publication-X
Ilmastokatastrofin liturgiaan kuuluu vakio-osio: korallit kuolevat, meri kiehuu ja Suuri Valliriutta on kohta vain haalea muisto.
Mutta kuten usein käy, luonto ei lue lehdistötiedotteita.
Uusin, 38 vuoden havaintoihin perustuva tutkimus kertoo toista tarinaa – sellaista, jota moni ympäristötoimittaja ei mielellään kuule.
Havainnot vastaan narratiivi
Australialainen tutkija Alberto Boretti julkaisi International Journal of Global Warming -lehdessä analyysin, joka käy läpi Australian merentutkimusinstituutin (AIMS) korallidataa vuosilta 1985–2023.
Tulokset ovat yksiselitteiset: Suuren Valliriutan korallipeite on nyt korkeimmillaan koko mittaushistorian aikana.
Boretti otsikoi tutkimuksensa kuivasti: “Evaluating 38 years of coral coverage trends on the Great Barrier Reef: insights into resilience and temperature correlation.”
Mutta rivien välistä kuuluu pamahdus, joka saa ilmastoalarmismin suojalasit huurtumaan.
Lämpötilan nousu ei näytä korreloivan korallien vähenemisen kanssa – ei johdonmukaisesti, eikä edes tilastollisesti merkittävästi.
Toisin sanoen: kun mallit ennustivat tuhoa, todellisuus dokumentoi toipumisen.
Luonto ei tarvitse pelastusoperaatiota
Korallit ovat eläneet planeetalla satoja miljoonia vuosia.
Ne ovat selvinneet jääkausista, tuliperäisistä purkauksista ja huomattavasti nykyistä rajummista lämpötilavaihteluista.
Niiden ekosysteemi perustuu sopeutumiseen, ei stabiiliuteen – mikä tekee niistä täydellisen testin tieteellisen nöyryyden puutteelle.
Borettin mukaan korallit eivät ole hauraita uhreja, vaan evoluution mestareita: ne vaalivat monimuotoisuuttaan, uusiutuvat nopeasti ja hyötyvät jopa paikallisista muutoksista, jos olosuhteet kääntyvät suotuisiksi.
Tämä ei tarkoita, että meri olisi ongelmaton – vaan että luonto ei tottele lineaarisia katastrofimallinnuksia.
Kun tiede muuttuu uskonkappaleeksi
Ilmastokeskustelussa on syntynyt ilmiö, jota voisi kutsua akateemiseksi pelonhallinnaksi.
Jos tutkimus ei vahvista “konsensusta”, se ohitetaan hiljaisuudella.
Jos se vieläpä haastaa sitä, tutkija leimataan “denialistiksi” tai “epäluotettavaksi lähteeksi”.
Borettin kohtalo on siksi lähes varma:
yliopistot välttelevät, rahoittajat vetäytyvät, ja media unohtaa.
Silti juuri hänen työnsä muistuttaa, mistä tieteessä pitäisi olla kyse – havainnoista, ei dogmeista; mittauksista, ei mallien miellyttämisestä.
Mallit ennustavat – meri todistaa
Ilmastomallit ovat kuin huonot sääennusteet, jotka saavat ylennyksen politiikaksi.
Kun havaintodata osoittaa päinvastaista, mallit eivät korjaannu – ne selitetään uudelleen.
Korallien palautuminen on tästä täydellinen esimerkki:
ensin kiistettiin, sitten seliteltiin, lopulta vaiettiin.
Borettin analyysi perustuu 38 vuoden jatkuvaan AIMS-seurantaan, joka kattaa koko riutta-alueen.
Data osoittaa toistuvia luonnollisia vaihteluita – paikallisia vaurioita, mutta myös nopeita elpymisiä, jotka kompensoivat menetykset.
Jos tätä ei voi kutsua ekologiseksi resilienssiksi, mitä sitten?
Fakta, joka ei sovi tarinaan
Poliitikkojen ja mediatalojen on vaikea myöntää, että katastrofin peruutus myy huonommin kuin tuho.
Rahoitusta saa, kun ongelma on eksistentiaalinen.
Kun joku osoittaa, ettei meri ole kuolemassa, hän on automaattisesti “vastuuttoman optimismin” levittäjä.
Mutta optimismi ei ole rikos, jos se perustuu mittauksiin.
Tässä tapauksessa ne kertovat, että Suuri Valliriutta ei ole kuollut, vaan kukoistaa.
Lopputulema
Ehkä ilmastokeskustelun suurin ongelma ei ole tiede – vaan tarinankerronta, joka ei siedä poikkeuksia.
Korallit eivät lukeneet raportteja, eivätkä ne tiedä, että niiden olisi pitänyt jo kuolla.
Ne tekevät, mitä luonto on aina tehnyt: sopeutuvat ja jatkavat elämäänsä.
Ehkä ihmiskunnan pitäisi ottaa niistä mallia.
📚 Lähteet
- Report24 – Uusi isku ilmastohälyttäjille: Suuri Valliriutta kukoistaa kuin koskaan ennen
- Boretti, A. (2025) – Evaluating 38 years of coral coverage trends on the Great Barrier Reef: insights into resilience and temperature correlation, International Journal of Global Warming (Inderscience Publishers)
- Australian Institute of Marine Science – Long-Term Monitoring Program (AIMS LTMP) data portal