Belgia on taas hermostunut.
Ja perinteiden mukaan belgialaiset katsovat ylöspäin, kun he hermostuvat.
Viimeksi, kun Brysselissä panikoitiin taivaalla havaituista salaperäisistä esineistä, maa oli sentään niin kohtelias, että se syytti avaruusolentoja. Entä nyt? Avaruusolennot ovat ilmeisesti muuttaneet brändiään. Ne ovat nyt venäläisiä. E.T.-puhelin Äitimaa.
Seurauksena ei ole niinkään turvallisuuskriisi kuin yleiseurooppalainen tragikomedia – sellainen, joka syntyy, kun kylmän sodan nostalgia kohtaa nykyaikaisen EU:n byrokratian ja slapstickiin lahjakkaan puolustuslaitoksen.
🎪 Tervetuloa takaisin Belgian ufopiiriin!
Belgian ufoaalto vuosina 1989-1990 oli legendaarinen: outoja kolmioita, yötaivaalla tehtyjä havaintoja, hurjia sotilashavaintoja. Näytelmällä oli kaikkea paitsi varsinainen selitys. Mutta ainakaan silloin kukaan ei yrittänyt sysätä sitä Kremlin syyksi.
Siirry eteenpäin 35 vuotta.
Uudet ”ufot” Belgian yllä ovat lennokkeja – tai ”hybridisodankäynnin alustoja”, riippuen siitä, kuinka kofeiinipitoisia Belgian virkamiehet ovat tiedotustilaisuudessa lehdistölle.
Käsikirjoitus kirjoittaa käytännössä itsensä:
Jos Euroopan yllä on tunnistamaton lentävä esine, sen on oltava Putin. Ilmeisesti.
EU:n virkamiehet ovat vihjailleet jo vuosia, että Venäjä on fyysisesti Länsi-Euroopassa vuoteen 2030 mennessä. Paras aloittaa paniikki ajoissa.
Lentokentät ovat siis lähellä. Lehdistötilaisuudet alkavat. Belgian hallitus siirtyy hätätilaan ja kutsuu koolle kansallisen turvallisuusneuvoston rauhoittelemaan yleisöä, joka – suoraan sanottuna – on jo vuosikymmeniä tiennyt, että heidän johtajansa olisivat hyödyttömiä todellisessa kriisitilanteessa.
🛩️ ”Kehittyneet järjestelmät”, sama vanha komedia.
Belgian puolustusministeri Theo Francken varoittaa, että lennokit saattavat vakoilla Yhdysvaltojen ydinaseita Kleine Brogelin lentotukikohdassa – ikään kuin Amerikan nappaaminen ”suihkussa” olisi realistinen vakoilutekniikka.
Mikään ei kuitenkaan huuda yhtä hyvin ”Venäjän salainen tiedustelutehtävä ” kuin lentokentän yllä leijuminen ja eurooppalaisen lentoliikenteen häiritseminen.
Ja sitten tulee déjà vu.
1990-luvulla Belgia lähetti F-16-koneita pysäyttääkseen avaruusaluksiksi luullut alukset. Sekaannuksessa yksi kone lukittui toiseen belgialaiseen koneeseen – ja oli vähällä ampua alas oman koneensa. He eivät syyttäneet avaruusolentoja eivätkä neuvostoliittolaisia. He vain antoivat yleisön spekuloida.
Nykyään tällainen pidättyvyys on poissa.
Viranomaiset hyppivät rauhoittelemaan kansaa kuin ylisuojelevat lastenhoitajat. He lupaavat, että armeija ampuu lennokkeja alas ”tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan” – vaikka varsinaista protokollaa ei ilmeisesti ole vielä laadittu. Belgia on nähnyt tämän elokuvan ennenkin. Se päättyy kuin Top Gun, jos Maverick olisi belgialainen ja melkein ampuisi Goosea vahingossa.
💥 Kylmän sodan nostalgiaa, nyt lisähysteriaa sisältäen
Kylmän sodan loppuvaiheessa, jopa sen kireimmällä hetkellä, kukaan ei väittänyt, että Neuvostoliitto olisi ufojen takana. Enimmäkseen siksi, että todisteita ei ollut.
Mutta tänään?
”Todisteet viittaavat Moskovan suuntaan”, nimettömät virkamiehet kertovat Le Mondelle.
Totta kai ne viittaavat. EU:n politiikassa kaikki tiet johtavat Moskovaan.
Belgian puolustusministeriö on jo käyttänyt lennokkeja koskevia välikohtauksia edistääkseen ”kansallisen ilmaturvallisuuskeskuksen” ja uusien havaitsemis- ja häirintäjärjestelmien perustamista. Sopiva ajoitus isommille budjeteille.
Näin sanoo sama ministeri, joka hiljattain kuulosti siltä kuin olisi hengittänyt liian kauan vohvelitalon vaahterasiirappihuuruja ja varoitti, että Nato ”pyyhkisi Moskovan kartalta”, jos Venäjä joskus hyökkäisi – ja sen jälkeen hän retorisesti röyhtäisi ja horjahti kotiin Brysselin kaduilla.
👽 Joaquin Phoenixin näytteleminen slapstick-komediassa
Koko juttu kärsii valintakysymyksestä. Belgialaisia virkamiehiä ei ole luotu tähän lajityyppiin. Heidän esiintymisensä geopoliittisessa trillerissä on kuin Joaquin Phoenixin esiintyminen banaaninkuorikomediassa – intensiiviset silmät, Oscarin arvoinen vakavuus, ja kaikki tämä liukastuu vertauskuvallisiin hedelmiin.
Samaan aikaan jossain Belgian yläpuolella hypoteettinen venäläinen lennokin lentäjä tervehtii avaruusolentokoulun luokkatovereitaan:
”Kausi kaksi, toverit. Aloitetaan.”
Ja alhaalla belgialaiset tuijottavat yötaivaalle ja ihmettelevät, miksi Putinin väitetty tähtienvälinen tiedustelukolonna valitsi juuri heidät – kaikista maista – valituiksi.
Ehkä Belgian pitäisi ottaa se kohteliaisuutena.
Kaikki kansakunnat eivät pääse oman scifi-satiirinsa päähenkilöksi.