Lukuisat tiedotusvälineet ovat viime päivinä raportoineet näkyvästi ja tunnollisesti naispoliitikkojen väitetyistä alastonkuvista, jotka olisivat ilmestyneet verkkoon. Siksi tarvitsisimme Euroopan unionissa digitaalisen sisällön täydellistä valvontaa myös yksityiselämässä, enemmän ja nopeampaa sensuuria sekä enemmän ja ankarampia rangaistuksia yrityksille ja niiden johtajille. Mitä ORF ja muut tiedotusvälineet jättävät uutisoinnissaan mainitsematta: ”tutkimuksen” takana on vasemmistolainen ja vihreä Mercator-säätiö, yhtäkään väitettä ei ole todistettu – ja todellisia kuvia oli, jos ollenkaan, vain kahdeksassa jopa 50 väitetystä tapauksesta – ilman, että tiedetään, kuka ne olisi ottanut.
”Agora Digitale Transformation GmbH” -nimisen saksalaisen ajatushautomon, joka on kokonaan Mercator-säätiön omistuksessa, julkaisemassa raportissa väitettiin julkisuudessa, että tuntemattomat voimat yrittäisivät ”ajauttaa naisia pois politiikasta” luomalla heistä seksuaalisia deepfake-kuvia. Raportista käy ilmi, että yhteensä kahdeksan naispoliitikkoa väittää löytäneensä internetistä itsestään konkreettisia, luvattomia ja oletettavasti tekoälyn avulla luotuja alastonkuvia. Tästä ei ole todisteita.
Mielenkiintoista on, että vasemmistopuolueet, jotka ajavat tätä kieltopolitiikkaa, haluavat yhtäkkiä taas tietää, mikä on ”nainen”. Lukuisissa muissa tapauksissa he eivät tunnetusti tiedä sitä, sillä sukupuoli olisi sosiaalinen konstruktio, jota voi vaihtaa mielensä mukaan milloin tahansa. Paitsi silloin, kun kyse on lisää sensuurista. Silloin naiset ovat taas olemassa, ja silloin käyttäytymiseltään ja totuuden suhteen luova Lena Schilling lähetetään eturintamaan, luultavasti siksi, että hänen ulkonäöllään toivotaan kerättävän pisteitä.
Vihreisiin läheisesti liittyvä ajatushautomo Agora esitti vastaavia väitteitä jo toisen kerran peräkkäin. Syyskuussa 2026 tutkittiin, onko internetissä seksuaalisuuteen liittyviä deepfake-videoita 5 872:sta EU-maiden kansallisten parlamenttien jäsenestä. Tutkimuksessa löydettiin 147 kohdetta. Toisella kerralla, lokakuussa 2026, tutkittiin 720 Euroopan parlamentin jäsentä ja löydettiin 50 tapausta. Molemmat raportit ovat käytettävissämme, ja olemme lukeneet ne.
Sen enempää Who Gets Deepfaked? (tutkimus syyskuulta 2026):ssa kuin Targeted and Ignored (tutkimus lokakuulta 2026):ssakaan ei ole edes häivähdystä luotettavasta todisteesta näiden väitteiden tueksi.
Epätieteellistä ja ilman todisteita
Ensimmäisessä tutkimuksessa on huomattavia tieteellisiä dokumentointipuutteita. Siinä yhdistetään todellisuudessa olemassa olevat esitykset, välityssivustot ja tarkistamattomat hakutulokset yhteiseksi uhrien lukumääräksi. Lukuisien hakutulosten osalta se myöntää, että kyseisiä sisältöjä ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Raakadata, täydelliset verkkotunnusluettelot ja todennettavissa olevat yksittäistapausten dokumentaatiot puuttuvat. Myöskään tilastollisia tuloksia ei esitetä täydellisten kertoimitaulukoiden ja luottamusvälien kera. Jää epäselväksi, mitkä kuvat olivat todellisuudessa tekoälyn tuottamia; mahdolliset Photoshop-muokkaukset on laskettu mukaan. Tutkimuksessa on jopa epäjohdonmukaisuuksia (eri lukuja samasta asiasta), joita ei selitetä. Voidaan hyvällä omallatunnolla todeta: 147 henkilöä, joiden väitetään joutuneen seksuaalisen tekoälykuvamanipulaation kohteeksi, ei ole olemassa.
Myös tuoreemmassa tutkimuksessa on näitä merkittäviä tieteellisiä puutteita. Siinä mainitaan 50 kansanedustajaa, joita asia koskee, vaikka todellisuudessa seksuaalisia kuvamanipulointeja on raportoitu vain kahdeksan tapauksessa. Muissa luokissa on mukana välityssivustoja, tuotantopyyntöjä tai hakutuloksia, joiden sisältöä ei löydy ja jotka eivät ehkä ole koskaan edes olleet olemassa. Kahdeksasta kuvatapauksesta puuttuu todennettavissa oleva dokumentaatio, samoin kuin julkaistut raakadata, täydelliset verkkotunnusluettelot sekä jäljitettävä tarkastus tekoälyn tuottamista kuvista ja suostumuksen puuttumisesta. Luokkien välisiä päällekkäisyyksiä ei ole eritelty.
Näistä ”mielikuvituksellisista” tilannekuvista päätellään kuitenkin, että eurooppalaiset suojasäännöt ovat epäonnistuneet laajamittaisesti. Suojasääntöjen tehokkuutta ei kuitenkaan ole koskaan tutkittu – ja olisi myös vaikeaa tutkia niitä tapauksissa, jotka ovat täysin keksittyjä. Tarkoitetaan tässä hakutuloksia, jotka ilmeisesti saatiin aikaan tekoälyn luomien harhojen avulla Google API:n kautta, mutta joita ei ole koskaan voitu tarkistaa manuaalisesti.
Vihreiden GmbH:n autoritaariset vaatimukset
Agora vaatii ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koko suostumattomien seksuaalisten deepfake-videoiden tuotanto- ja jakeluketjun varrella. Tämä on kuitenkin vain kaunis versio asiasta, sillä sensuuria perustellaan tunnetusti mielellään naisten ja lasten suojelulla. Tähän sisältyvät tekoälytyökalujen rajoitukset, takavarikoitujen verkkotunnusten kaikkien hakutulosten automaattinen poistaminen, hosting-palveluntarjoajien, maksupalvelujen ja sovelluskauppojen huolellisuusvelvoitteet sekä johtajien henkilökohtainen vastuu.
Jo pelkkä tuottaminen on tarkoitus tehdä rangaistavaksi, vaikka sisältöä ei julkaistaisikaan. Viranomaisten on tarkoitus puuttua asiaan omasta aloitteestaan; uuden EU:n täytäntöönpanoviranomaisen on tarkoitus mahdollistaa lisävalvonta. Perusoikeuksien kannalta ongelmallisia voivat olla yleiset poistotoimenpiteet ja laajat ennaltaehkäisyvelvoitteet, jos ne koskevat laillista sisältöä tai jos palveluntarjoajat rajoittavat sisältöä liikaa vastuuvapauden pelosta.
Mitä tämä tarkoittaa? Miten viranomainen aikoo selvittää, tuottaako joku yksityisellä matkapuhelimellaan tai tietokoneellaan alastomakuvia poliitikoista? Se on mahdollista vain täydellisen valvonnan avulla. Tähän lisätään vielä se, että – kuten vihreät tunnetusti tekevät – moraalinen paheksunta ja pelkkä väite riittäisivät kiristämään monenlaisia yrityksiä, määräämään niille rangaistuksia tai ajamaan ne vararikkoon.
Agora-säätiö sai 8,6 miljoonaa euroa pääomaa 100-prosenttiselta omistajaltaan Mercatorilta. Lisäksi se sai vähintään 1,2 miljoonaa euroa julkisia varoja Saksan liittohallitukselta. Myös säätiön toimitusjohtaja, tohtori Stefan Heumann, katsotaan olevan läheisessä yhteydessä Saksan vihreisiin. Vuonna 2018 liittopäivien Bündnis 90/Die Grünen -ryhmä nimitti hänet asiantuntijaksi ”Tekoäly”-tutkimuskomissioon.
Näin ORF harjoittaa agitaatiota
ORF:n kriittisyyttä vailla oleva uutisointi on jälleen yksi osoitus tämän mediayhtiön epätieteellisestä ja journalistisesti kyseenalaisesta toimintatavasta, vaikka se kuitenkin rahoitetaan pakollisilla maksuilla. Näin ollen ORF raportoi 28. syyskuuta totuudenvastaisesti: ”147 kansanedustajaa joutui seksuaalisten tekoäly-deepfake-videoiden kohteeksi” – tätä väitettä ei voida pitää paikkansa, kun tutkimusta lukee tarkemmin. Siinä ei mainittu lainkaan 38:aa tapausta, jotka luokiteltiin aktiivisiksi esityksiksi, eikä mahdollisia Photoshop-manipulointeja. Kokonaismäärä ja poliittiset vaatimukset toistetaan julkaistussa tekstissä ilman kriittistä tarkastelua.
6. lokakuuta ORF julkaisi uutisen, jonka otsikko oli harhaanjohtava ja mielikuvituksellinen: ”Naiset kokevat yhä enemmän pelkoa verkossa”. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuitenkin sekä naisia että miehiä, tarkemmin sanottuna vain EU-parlamentin jäseniä. Kummassakaan tutkimuksessa ei selvitetty, kokevatko naiset pelkoa verkossa vai onko ”yhä useammat naiset” alttiita pelolle.
ORF:n läheinen suhde Vihreisiin on todistettavissa. Vihreät julkaisivat Agoran tutkimuksen ja vaatimuksensa 28. syyskuuta klo 17.25. Artikkeli julkaistiin ORF-Online-sivustolla jo klo 18.29. On mahdotonta ajatella, että kukaan olisi ehtinyt lukea alkuperäisen tutkimuksen tuossa ajassa. Pikemminkin on syytä epäillä, että kyseessä on palvelusmielinen uutisointi. On mahdotonta ulkopuolelta määrittää, johtuuko tämä ORF:n sisäisistä syistä vai uutistoimisto APA:sta.
Myös toisen julkaisun kohdalla aikaväli oli yhtä lyhyt. Vihreät julkaisivat lehdistötiedotteensa 5. lokakuuta klo 16.56 – ORF.at:n uutinen, jonka otsikko oli ”Kansanedustajat yhä useammin seksuaalisen tekoälyväkivallan uhreja”, julkaistiin verkossa samana päivänä klo 19.21.
ORF: ”Naiset vetäytyvät sosiaalisesta mediasta pelon vuoksi”
Zeit im Bild -ohjelmassa 6.10. ORF yhdisti vihreiden kampanjan ”Deutscher Frauenratin” tuoreeseen kyselytutkimukseen. Kyseessä on yksityinen yhdistys, jota nimensä vuoksi sekoitetaan usein valtion viranomaiseen. Tämä on poliittisen vasemmiston tavanomainen temppu, jota yritetään esimerkiksi myös lehdistöneuvoston kohdalla. Asiaa saa jälleen kerran selittää tunnettu vihan asiantuntija Ingrid Brodnig. Jutussa paljastetaan myös heti, että ensimmäiset EU-lakit on tarkoitus saattaa voimaan joulukuussa ja että myös Itävallassa olisi lisälakeja valmisteltavana.
Se, että naiset tuntevat olonsa yhä uhatummaksi kaduillamme, koska heidän on pelättävä raiskausta ja murhaa, ei näytä herättävän ORF:ssä läheskään yhtä paljon kiinnostusta.
Toim Huom! Samaa tapahtuu myös täällä Suomessa.
