Interstellaarinen kohde 3I/ATLAS on käyttäytynyt perihelin (lähin kohta Aurinkoa) ympärillä tavalla, joka on pannut tähtitieteilijät kiireesti tarkistamaan mallejaan. Auringon taakse Maan näkökulmasta kadottuaan kohde kirkastui poikkeuksellisen nopeasti ja sen väri mitattiin yllättävän sinertäväksi – viite siihen, että näkyvä kirkkaus tulee nyt suurelta osin kaasupäästöistä. Samalla rataan on ilmaantunut pieni ei-gravitaatiollinen kiihtyvyys, jonka syy on vielä tulkinnanvarainen (toistaiseksi luonnollinen selitys on tavallinen kaasupurkaus). Näiden piirteiden yhdistelmä tekee 3I:stä kaikkien aikojen kolmannen, mutta kenties poikkeuksellisimman, aurinkokuntaamme piipahtaneen interstellaarisen vieraan. (arXiv)
Mitä perihelissä nähtiin – havaintodata avaruuskoronagrafeista
Koska 3I/ATLAS oli lokakuun lopulla Auringon takana, maa-teleskoopit eivät voineet seurata sitä. Tällöin apuun tulivat STEREO-A (SECCHI HI1, COR2), SOHO (LASCO C3) ja NOAA:n GOES-19 (CCOR-1) – instrumentit, jotka katsovat jatkuvasti Auringon ympäristöä. Näiden mittauksista koostettu fotometria osoitti, että 3I kirkastui epätavallisen nopeasti, suunnilleen kuin r^(-7.5±1.0), missä r on etäisyys Auringosta. Lisäksi LASCO-värianalyysi näytti kohteen olevan “selvästi Aurinkoa sinisempi”, mikä sopii siihen, että näkyvä valo on pitkälti kaasupäästöjen (esim. C-perhe) emissioita pölyn heijastuksen sijaan. Työ on toistaiseksi esiprintti, mutta datalähteet ja menetelmät ovat vakiintuneita. (arXiv)
Phys.orgin toimitettu juttu kokoaa samat tulokset: kirkastuminen oli jyrkempää kuin kometeilla yleensä ja sinertävyys viittaa voimakkaaseen kaasun emissioon; perihelissä kohde oli noin magnitudia ~9, eli nähtävissä pienilläkin amatööriteleskoopeilla. (Phys.org)
Ei-gravitaatiollinen kiihtyvyys: mitä, missä ja kuinka paljon?
JPL:n ratapäivityksiä analysoineiden tutkijoiden mukaan 3I/ATLAS:n liikkeessä näkyy pieni lisäkiihtyvyys, jota pelkkä gravitaatio ei selitä. Harvardin Avi Loeb referoi JPL:n (Davide Farnocchia) tuoretta ratatulkintaa: radiaalinen kiihtyvyys Auringosta poispäin ~1.35×10^2 km/pv² (≈9×10⁻⁷ au/pv²) ja poikittaiskomponentti ~60 km/pv² (≈4×10⁻⁷ au/pv²), havaittuna 1.36 au etäisyydellä Auringosta. Pienet ei-gravitaatiotermit (A1, A2) ovat kometoille sinänsä arkipäivää ja tyypillisin selitys on outgassing – pinnan jäiden sublimaatiosta syntyvät suihkut antavat “rakettimaisen” mutta hyvin pienen potkun. Se, kuinka suuri osa 3I:n nykyisestä ilmiöstä on puhdasta kaasupurkausta, on avoin; siksi havaintoja kootaan parhaillaan yhteen. (Medium)
Tarkennus: NASA:n SBDB/Horizons vahvistaa geometrian (perihelin ~1.4 au; Maa-lähestyminen ~1.8 au joulukuussa 2025). Varsinaiset A1/A2-arvot elävät orbitfit-versioiden mukana, joten yksittäiset numerot kannattaa lukea aina tuoreesta lähteestä; tutkimuskommentaari viittaa JPL-ratapäivityksiin, ei viralliseen lehdistötiedotteeseen. (NASA Science)
Värin muuttuminen: varhainen “punainen ja piirteetön” → perihelin sinertävä kaasupäästö
Varhaisissa maa-havainnoissa 3I/ATLAS kuvattiin punertavaksi ja piirteettömäksi spektriksi, mikä on monille pölyvoittoisille komeetille tyypillistä. Perihelin aikoihin LASCO-värianalyysi kääntyi selvästi sinertäväksi, joka sopii voimakkaaseen kaasun emissioon (esim. CN, C₂, C₃), joka peittää pölyn tuottaman punertavan heijastusvalon. Tämä kaksivaiheinen kehitys – pölyheijastus kaukana Auringosta, kaasupäästön hallitsevuus lähempänä – on fysikaalisesti johdonmukaista, vaikka tarkka syy 3I:n poikkeuksellisen jyrkkään kirkastumiseen on vielä epäselvä. (arXiv)
Lisäksi JWST-tulkinnat vihjaavat, että 3I:n pinta on miljardien vuosien galaktisen kosmisen säteilyn muokkaama: CO on muuttunut CO₂:ksi ja nähtävissä voi olla ~15–20 m paksu “kuori”, jonka alta perihelin eroosio voi paljastaa vähemmän käsiteltyä materiaalia. Tämä selittäisi osin kemiallista “erilaisuutta” verrattuna tavanomaisiin Oortin pilven komeettoihin. (Live Science)
Mikä 3I/ATLAS oikein on – ja milloin se löydettiin?
3I/ATLAS (MPC-merkintä C/2025 N1) löydettiin 1. heinäkuuta 2025 ATLAS-järjestelmällä (W68, Chile). Hyperbolinen rata (e>1) ja epätavallisen korkea eksentrisyys varmistivat extrasolaarisen alkuperän; kyseessä on vasta kolmas tunnettu interstellaarinen vieras 1I/ʻOumuamuan (2017) ja 2I/Borisovin (2019) jälkeen. Perihelin ajankohta oli 29.–30. lokakuuta 2025 (lähin etäisyys ~1.36 au), Maan lähin etäisyys on ~1.8 au joulukuussa 2025 – kohde ei muodosta minkäänlaista törmäysuhkaa. (Minor Planet Center)
Mitä seuraavaksi?
Post-perihelin käyttäytyminen on aidosti arvaamatonta. Jos voimakas kaasupäästö jatkuu, kirkkaus voi pysyä hetken koholla ennen hiipumista; toisaalta aktiivisuus voi tasaantua nopeasti. ESAn ExoMars/TGO nappasi jo lähimmät kuvat Marsin radalta ja JUICE yrittää havaita 3I:tä marraskuussa – data on tosin odotettavissa vasta helmikuussa 2026 lämpö- ja linkkibudjettirajoitteiden takia. Näiden havaintojen avulla pitäisi nähdä, jatkuuko massanhukka (ja mahdollinen laaja kaasupilvi) vielä marras–joulukuussa. (Live Science)
Arvio: “mystiikka” vai luonnollinen komeetta?
3I/ATLAS on poikkeuksellisen kiinnostava, mutta toistaiseksi luonnollinen kohde. Ei-gravitaatiollinen kiihtyvyys ei ole itsessään outo ilmiö komeetoille, ja perihelin sinertävä väri on klassinen merkki kaasulähtöisestä emissioista. Samalla 3I:n erittäin jyrkkä kirkastuminen ja pinta-/koostumusvihjeet (GCR-prosessointi) tekevät siitä testitapauksen, joka auttaa erottelemaan fysiikan (outgassing, suihkut, mahdollinen epähomogeeninen ydin) hypetyksestä (alien-spekulaatiot). Parhaat vastaukset saadaan, kun JPL:n orbitfit-ratkaisut, avaruuskoronagrafeitten fotometria ja ESA/NASA-luotainten mittaukset niputetaan samaan analyysiin tulevien viikkojen aikana. (arXiv)
📚 Lähteet (valikoitu):
- Zhang & Battams (2025): Rapid Brightening of 3I/ATLAS Ahead of Perihelion (STEREO/SOHO/GOES-19 fotometria; sinertävä väri) — arXiv. https://arxiv.org/abs/2510.25035 (arXiv)
- Phys.org (2025-10-31): kooste arXiv-tuloksista (kirkastuminen, sinertävyys, ~mag 9). https://phys.org/news/2025-10-rapid-brightening-interstellar-comet-3iatlas.html (Phys.org)
- MPC (2025-07-02): virallinen 3I-nimitys ja löydön yksityiskohdat. https://minorplanetcenter.net/mpec/K25/K25N12.html (Minor Planet Center)
- NASA/JPL (tiedote & Horizons/SBDB): geometria (perihelin ~1.4 au, Maa-lähestyminen ~1.8 au). https://science.nasa.gov/solar-system/comets/3i-atlas/ (NASA Science)
- ESA (FAQ & havainnot Marsin radalta; JUICE-suunnitelma ja datan viive): https://www.esa.int/Science_Exploration/Space_Science/Comet_3I_ATLAS_frequently_asked_questions ja https://www.esa.int/Science_Exploration/Space_Science/ESA_s_ExoMars_and_Mars_Express_observe_comet_3I_ATLAS (Euroopan avaruusjärjestö)
- Live Science (2025-11): JWST-tulkinnat GCR-prosessoinnista (CO→CO₂-kuori ~15–20 m). https://www.livescience.com/space/comets/comet-3i-atlas-has-been-transformed-by-billions-of-years-of-space-radiation-james-webb-space-telescope-observations-reveal (Live Science)
- Reuters (2025-07-03): löydön uutisointi; Guardian (2025-08-19): tausta-artikkeli. (Reuters)
- Loeb (Medium, 2025-10/11): JPL-ratakommentit ja numeeriset kiihtyvyysarvot (A1/A2). https://avi-loeb.medium.com/first-evidence-for-a-non-gravitational-acceleration-of-3i-atlas-at-perihelion-2698f6a453fe (Medium)