Helmikuussa eräs Los Angelesin nainen sai viestin ystävältään. TikTokissa kiersi video, jossa hänen kuvansa oli ilmestynyt Tinder-profiilina. Hän ei ollut kirjautunut sovellukseen kahdeksaan kuukauteen.
Niin hän sai tietää, että hänen kasvonsa oli valjastettu syötiksi – osaksi trendiä nimeltä “cheater test”.
Taustalla oli verkkopalvelu nimeltä Cheaterbuster, joka antaa käyttäjien etsiä Tinder-profiileja kuvien avulla. Palvelu toimii yksinkertaisesti: lataa kuva, kirjoita etunimi ja saat listan Tinder-profiileista, joissa sama kasvo esiintyy. Maksu on 20 dollaria kuukaudessa, ja käyttöehdoissa neuvotaan lisäämään “toimisto, hotelli tai klubi” hakua tarkentaakseen.
Cheaterbuster ja sen kilpailija CheatEye ovat kaapanneet Tinderin julkisen datan ja yhdistäneet sen kasvontunnistukseen. Testit osoittavat, että tulokset ovat tarkkoja kaupunginosatasolle asti. Toisin sanoen, kuka tahansa voi paikantaa jonkun reaaliaikaisesti – ilman lupaa.
Rakkauden ja valvonnan välissä
Yhtiöt väittävät tarjoavansa “apuja uskottomuuden paljastamiseen”. Todellisuudessa ne myyvät kyvyn seurata, tunnistaa ja profiloida tuntemattomia ihmisiä.
Tinder sanoo, ettei sillä ole “mitään suhdetta Cheaterbusteriin”, ja että tällainen toiminta on “selvästi sääntöjenvastaista”. Mutta teknisesti Tinder ei voi enää pysäyttää tätä. Kun rajapinnat on kerran purettu ja data kaapattu, sitä ei saa takaisin.
Vuonna 2016 Tinderin API:ta hyödynnettiin palvelussa nimeltä Swipe Buster. Kun se suljettiin, sama konsepti palasi – hienostuneempana ja vaikeammin estettävänä.
Näiden palveluiden toimintalogiikka on yksinkertainen: kaikki julkinen muuttuu kaupalliseksi. Kun kasvot kerran näkyvät verkossa, niistä tulee datakohde – jotain, mitä voi etsiä, indeksoida ja myydä.
Kun identiteetistä tulee tilauspalvelu
Kasvontunnistus on siirtynyt hallituksilta ja poliisilta kuluttajamarkkinoille. Clearview AI loi vuonna 2019 massiivisen kasvokannan Facebookin, LinkedInin ja Instagramin kuvista ja myi sen viranomaisille. Nyt kuka tahansa voi tehdä saman 20 dollarilla ja puhelimella.
Palvelut kuten PimEyes ja FindClone ovat jo rakentaneet globaaleja kasvohakukoneita, jotka löytävät minkä tahansa kuvan muunnelmat verkosta. Yhdysvalloissa opiskelijat ovat yhdistäneet PimEyesin ja Metan Ray-Ban-lasit: tuloksena on reaaliaikainen kasvotunnistus katukuvassa.
Kasvot, jotka ennen merkitsivät persoonallisuutta ja läsnäoloa, ovat nyt vain datapisteitä. Jokainen Instagram-kuva, TikTok-video ja ryhmäselfie syöttää globaalia arkistoa, jota kukaan ei hallitse.
Kun yksityisyys muuttuu palveluksi
Yhdysvalloissa ei ole liittovaltiotason lakia, joka säätelee biometrisen datan keräämistä. Illinoisin BIPA-laki on ainoa merkittävä suoja – ja se koskee vain yhtä osavaltiota. Facebook maksoi 650 miljoonaa dollaria kasvojentunnistusjutun sovittelusta, mutta lain vaikutus ei ulotu kansainvälisiin yhtiöihin.
Useimmat kuluttajille suunnatut kasvontunnistuspalvelut on rekisteröity Kyprokselle, Viroon tai Seychelleille – juridisten harmaiden alueiden turvin.
Kun kuvia leviää hallitsemattomasti, syntyy uusi markkina: maineenpoistopalvelut. Ne lupaavat poistaa kuvasi tietokannoista hintaan 100–2000 dollaria per tapaus. Todellisuudessa poistot ovat vain väliaikaisia: jos yksikin kopio jää verkkoon, algoritmit löytävät sen ja indeksoivat uudelleen.
Yksityisyys on muuttunut vuokrasuhteeksi, ei omistukseksi.
Digitaalinen trauma
Kasvontunnistuksen vaikutukset eivät rajoitu tietosuojaan – ne koskevat turvallisuutta. Perheväkivallan uhrit ovat varoittaneet tästä vuosia: tekijä voi löytää uhrin uudesta kaupungista muutamassa minuutissa, jos tämä esiintyy julkisessa profiilissa.
Cheaterbusterin UKK-osiossa ei mainita väärinkäytösten riskiä. Siellä todetaan vain, ettei palvelu “rohkaise laittomaan toimintaan”. Todellisuudessa vahinko on sisäänrakennettu ominaisuus, ei poikkeus.
Kasvoton verkko
Jokainen kamera, turvavideo ja somepostaus päivittää hiljaista globaalia kasvojen karttaa. Yksittäinen kuva yhdistyy toisiin, muodostaen rakenteen, joka paljastaa missä olet ollut, milloin ja kenen seurassa.
Tämä ei enää ole hakkerointia – tämä on arkipäiväistynyttä valvontaa.
Ihmiset oppivat jo reagoimaan:
- hymyilevät vähemmän kuvissa,
- kieltäytyvät tageista,
- ja vaihtavat profiilikuvansa symboleihin.
Kasvojen piilottamisesta on tullut uusi digitaalisen hygienian muoto, aivan kuten ennen opeteltiin välttämään epäilyttäviä linkkejä.
Kun kasvot eivät enää kuulu sinulle
Kasvosi ovat nyt osa taloudellista infrastruktuuria – ja jokainen kuvasi on potentiaalinen hyödyke. Kun joku maksaa kaksikymmentä dollaria kuussa saadakseen pääsyn kasvojentunnistukseen, maksun kohteena olet sinä.
Verkossa ei ole enää “poistamista”, on vain pysyvää tallennusta. Paras suoja on yksinkertainen: älä tarjoa raaka-ainetta.
📚 Lähteet:
- 404 Media – “What Happens When Every Face Is Searchable”
- EFF – “Facial Recognition and Consumer Surveillance”
- The Guardian – “The Rise of Consumer Face Search Tools”
- BBC – “Clearview AI and the Global Face Database”
- PimEyes Privacy Statement (2025)
- ACLU – “Why Face Surveillance Is a Threat to Our Freedom”