Kun keskustelu kääntyy biotekniikkaan ja tekoälyyn, osa puheenvuoroista ei keskity enää teknisiin kysymyksiin vaan metaforiin uskosta ja kultista. Ääritulkinnat väittävät, että tekoäly ja biotekniikka ovat nousseet “uudeksi uskonnoksi”, joka lupaa pelastusta, mutta vie meidät kohti riippuvuutta ja epäinhimillisyyttä. Tällaiset näkemykset voivat tuntua liioitelluilta, mutta ne nostavat esiin aidon kysymyksen: missä määrin teknologia voi korvata uskonnollisia ja kulttuurisia merkityksiä – ja mitä riskejä piilee, jos yhteiskunta suhtautuu siihen sokeasti?
Teknologinen hurmos ja biokonsvervatismi
Moderni biotekniikka – geenieditointi, mRNA-pohjaiset hoidot, tekoälyavusteinen diagnostiikka – muuttaa lääketieteen perustaa. Samalla syntyy myös vastareaktioita. Filosofit kuten Michael Sandel ja Jürgen Habermas ovat varoittaneet siitä, että liiallinen usko teknologiseen edistykseen voi johtaa ihmisarvon kaventumiseen. Tätä varovaista suhtautumista kutsutaan biokonsvervatismiksi: sen ydinajatus on, että kaikki mikä on teknisesti mahdollista ei ole eettisesti hyväksyttävää.
Kun teknologiaan liitetään lupaus “paremmasta ihmisestä” tai “täydellisestä yhteiskunnasta”, muistuttaa kieli yhä enemmän uskonnollista saarnaa. Siksi puhe “tekoälyn uskonnosta” voi toimia kriittisenä metaforana – varoituksena hurmoksen vaarasta.
AI ja uskontoon liittyvä muutos
Tutkimuskin tukee osin väitettä, että tekoäly muokkaa ihmisten suhdetta uskontoon. Vuoden 2023 tutkimus Yhdysvalloissa osoitti, että tekoälyalalla työskentelevien uskonnollisuus oli keskimääräistä vähäisempää, ja AI:n parissa työskentely näytti vähentävän uskonnollista sitoutumista ajan myötä. Tulkinta oli, että AI:n parissa työskentelevät näkevät inhimillisen ajattelun mekanistisempana ja vähemmän mystisenä – mikä voi horjuttaa perinteisiä käsityksiä pyhästä.
Tämä ei tarkoita, että tekoäly syrjäyttäisi uskonnon. Pikemminkin se haastaa yksilöitä ja yhteisöjä arvioimaan, mitä pidämme ihmismielen erityisyytenä.
Teologien ja kirkkojen huoli
Teologiset instituutiot eivät ole sivuuttaneet kehitystä. Yalen teologit ovat pohtineet, miten tekoäly muuttaa käsitystä opetuksesta ja hengellisyydestä. Harvardin tutkijat varoittavat “teknologisesta narsismista” – harhasta, että luotu kone voisi olla ihmistä korkeampi äly.
Myös kirkot ottavat kantaa. Vatikaani on nostanut tekoälyn esiin vuoden 2024 julkilausumissaan ja varoittanut muun muassa deepfake-manipulaatioista, valheellisen tiedon leviämisestä ja ihmisten alistamisesta algoritmien päätösvallan alle. Paavin mukaan tekoäly voi olla hyödyllinen, mutta vain jos sen kehitystä ohjaa ihmisen moraalinen vastuu.
Miksi puhe “tekoälyuskonnosta” vetoaa?
On helppo nähdä, miksi teknologinen keskustelu saa uskonnollisia sävyjä.
- Pelastusnarratiivi: AI lupaa ratkaista ilmastonmuutoksen, sairaudet ja köyhyyden – samaan tapaan kuin uskonto lupaa pelastusta.
- Kielikuvat: Kehittäjät puhuvat “superälystä”, joka ylittää ihmisen rajat.
- Yhteisöllisyys: Teknologiaan uskovat rakentavat omia kulttuurejaan ja jopa rituaalejaan, muistuttaen uskonnollisia yhteisöjä.
Mutta juuri siksi on tärkeää tunnistaa ero metaforan ja todellisuuden välillä. AI ei ole tietoinen eikä sillä ole intentiota. Sille annettu yliluonnollinen merkitys on ihmisten projisointia, ei teknologista faktaa.
Riskit: addiktio, kritiikittömyys ja riippuvuus
Vaikka “AI-kultti” on liioittelua, todelliset riskit ovat olemassa:
- Liiallinen luottamus algoritmeihin voi johtaa siihen, että päätöksenteossa sivuutetaan ihmisen harkinta.
- Addiktiivinen käyttö – ihmiset hakevat tekoälyltä lohtua, ohjausta tai jopa “henkistä tukea” – voi lisätä psyykkistä haavoittuvuutta.
- Kritiikin puute – jos teknologiaa ei uskalleta arvioida, se voi saada käytännössä koskemattoman aseman.
Johtopäätös: teknologia ei ole uskonto – mutta se voi muuttua sellaiseksi, jos annamme
On houkuttelevaa puhua biotekniikasta ja tekoälystä uutena uskontona. Mutta todellisuudessa kyse on ihmisten tavasta antaa teknologialle merkityksiä. AI ei ole tietoinen jumalhahmo, vaan ihmisen rakentama väline – jonka käyttö voi olla hyödyllistä tai haitallista riippuen siitä, miten sitä ohjataan ja valvotaan.
Parhaimmillaan puhe “tekoälyuskonnosta” voi toimia muistutuksena: älä seuraa teknologiaa sokeasti, vaan säilytä kriittinen ajattelu ja eettinen vastuu.
Teknologian tulevaisuus ei ole uskonnollinen väittämä, vaan poliittinen, eettinen ja inhimillinen päätös.