Internet Archiven pitkä oikeustaistelu päättyi sovintoon – mutta sen jäljet näkyvät koko tietoyhteiskunnassa.
Yli 500 000 kirjaa poistettiin verkosta, ja kirjaston perustaja Brewster Kahle kiteytti tilanteen lauseeseen, joka jää historiaan:
“We survived, but it wiped out the library.”
Se, mitä menetettiin, ei ollut vain kokoelma digitaalisia teoksia, vaan perusperiaate, jonka varaan koko moderni internet alun perin rakennettiin – ajatus, että tieto kuuluu kaikille.
Kun laki voittaa sivistyksen
Kahden vuosikymmenen ajan Internet Archive toimi hiljaisena selkärankana verkon muistille. Sen Wayback Machine on ollut ratkaiseva todiste oikeudenkäynneissä, tutkimuksissa ja journalistisessa faktantarkistuksessa.
Silti juuri järjestelmä, joka hyötyi sen työstä, kääntyi sitä vastaan.
Tekijänoikeusjärjestelmä, jota aikanaan perusteltiin luovan työn suojelemisella, on nyt muuttunut välineeksi, jolla rajoitetaan tiedon pitkäikäisyyttä.
Kun fyysisen kirjan omistaja saa lainata teostaan rajattomasti, digitaalinen kirjasto saa tehdä sen vain lisenssillä, joka voi raueta koska tahansa.
Kahle kutsuu tätä “hyper controliksi” – tilaksi, jossa tiedonhallinta ei ole enää tekijöiden tai lukijoiden, vaan välikäsien ja alustojen vallassa.
Tekoäly ja tekijänoikeus – seuraava törmäys
Internet Archiven oikeuskiista oli vasta ennakkonäytös.
Tänä vuonna kymmenet tekoäly-yhtiöt – OpenAI, Meta, Stability AI, Google – ovat joutuneet samanlaisten kanteiden kohteiksi, syytettyinä “luvattomasta oppimisesta”.
Kahle varoittaa, että tulossa on uusi kierros: jos tekoälylle asetetaan samat ehdot kuin kirjastolle, lopputulos on se, että vain suurimmat teknologiayritykset voivat maksaa tiedon hinnan.
Pienet kirjastot, riippumattomat arkistot ja tutkimuslaitokset joutuvat vetäytymään, koska riskit ovat kohtuuttomat.
“We’re turning libraries into Netflix, and AI into monopoly,” sanoo tekijänoikeusjuristi Kyle Courtney.
Tämä tarkoittaa, että tulevaisuuden “tiedonvapaus” ei määräydy enää lainsäädännön tai sivistyksen, vaan sopimusoikeuden ja pilvialustojen ehdoilla.
Demokratian paradoksi
Internet Archive toimi vuosikymmeniä yhteiskunnallisen tasa-arvon välineenä: se tarjosi tietoa vanhuksille, liikuntarajoitteisille, syrjäseuduille ja tutkijoille, joilla ei ollut pääsyä yliopistojen maksullisiin tietokantoihin.
Nyt tuo pääsy on kaventunut. Wikipedia menetti satoja tuhansia viittauksia, opiskelijat ja tutkijat linkkejä, jotka aiemmin johdattivat suoraan digitoituihin lähteisiin.
Tuloksena on hiljainen katoaminen – tiedon musta aukko, jossa sivistys ei kuole näkyvästi, vaan hiipuu saavutettavuuden katoamiseen.
Samaan aikaan hallitukset ympäri maailmaa solmivat kumppanuuksia suurten tekoäly-yhtiöiden kanssa, antaen niille yksinoikeuden kouluttaa malleja julkisilla arkistoilla.
Kahle kutsuu tätä “demokratian paradoksiksi”:
“The public paid to create the data, but must now pay again to read it.”
Kun kirjastot lakkaavat kasvamasta
Historia osoittaa, että yhteiskunnat, jotka menettävät kirjastonsa, menettävät pian myös kykynsä ajatella kollektiivisesti.
Kahle muistuttaa, että kun kirjastot kasvavat, sivistys kasvaa; kun ne kutistuvat, valta keskittyy.
Internet Archiven kohtalo on varoitus – ei vain tekijänoikeudesta, vaan koko tiedon ekosysteemistä.
Jos jokainen digitointi on potentiaalinen rikkomus ja jokainen laina luvanvaraista, internetin avoin muisti muuttuu markkinapaikaksi.
Ja silloin kysymys ei enää ole siitä, kuka omistaa kirjat – vaan kuka saa lukea ne.
📚 Lähteet:
- Ashley Belanger – Ars Technica (3. marraskuuta 2025)
- Re:Create Coalition – Balanced Copyright Reports
- Public Knowledge – Controlled Digital Lending Whitepaper
- Internet Archive – Democracy’s Library Project