Ajatus: tekoälyn käyttö on nyt yhtä väistämätöntä kuin netti ja älypuhelimet – mutta väistämättömyys ei saa tarkoittaa luovuttamista oman ajattelun suhteen. Activist Postin tuore essee varoittaa kehityskulusta, jossa “apuväline” alkaa hiljaa heikentää kykyämme ajatella itse, samalla kun järjestelmät keräävät meistä koulutusdataa ja muokkaavat käyttäytymistä. (activistpost.com)
Iatrogeeninen äly: Ivan Illich käytti lääketieteessä käsitettä iatrogeeninen riippuvuus – instituutio lupaa parantaa, mutta tuottaa uusia ongelmia. Sama malli sopii moniin nykyisiin AI-palveluihin: ne lupaavat tehostaa ajattelua, mutta voivat ohjata meitä nojaamaan algoritmiin ennen omaa päättelyä. Tuloksena on kognitiivinen atrofia: navigoimme ilman karttaa vasta kun GPS on taskussa, kirjoitamme vasta kun automaattitäydennys ehdottaa. (activistpost.com)
Data on valuutta – sinä olet tuote: kirjoitat promptin, ja palvelu oppii sinusta. Tämä ei ole teoreettista: elokuun lopussa Anthropic muutti kuluttajatuotteidensa datakäytäntöjä mallien koulutuksen suuntaan “opt-out”-logiikalla ja pidentämällä säilytysaikoja – juuri sitä hiljaista siirtymää, josta kriitikot varoittavat. (TechCrunch)
“Luovat työt ovat turvassa”… olivatko? Teknoutopistinen vastaus on, että AI hoitaa rutiinin ja ihminen keskittyy luovaan. Ongelmana on, että koneet oppivat myös luovan työn “riittävän hyväksi”: musiikki, kuvat, koodi, uutisjutut. Kun sekä rutiini että luova puoli automatisoituvat, mitä jää ihmisen olemukselle ja toimeentulolle? Tässä vaiheessa korostuu kognitiivinen vapaus (cognitive liberty) – oikeus pitää oma mieli ei-kommodifioitavana. (activistpost.com)
Väärät ratkaisut – UBI ilman autonomiaa: jos AI heikentää omaehtoista päättelyä ja syrjäyttää työtä, universaali perustulo voi tuntua pehmeältä ratkaisulta. Mutta jos se samalla sementoi riippuvuussuhteen (taloudellinen + kognitiivinen), riski on “hallittu väestö”: mentaalisesti algoritmeihin, taloudellisesti järjestelmään kytketty. Historia tuntee hyvää tarkoittaneita ohjelmia, jotka silti rapauttivat yhteisöjen omavaraisuuden. (activistpost.com)
Neurovalvonnan esimarssi: keskustelu ei rajoitu chateihin. Neuroteknologian valtavirtaistuminen – ajattelun signaalit “datan” logiikalle – on jo Davos-tasolla normalisoitu puhetapa. Kun “mitä ajattelet ja tunnet” kehystetään dekoodattavaksi dataksi, kysymys ei ole vain yksityisyydestä vaan tietoisuuden rajojen puolustamisesta. (activistpost.com)
Suvereniteetin käytännöt (kenttäopas):
- Käytä strategisesti, älä riippuvuudesta. Syötä järjestelmään vain sellaista, jonka jo tiedät – opit palvelun vinoumat, et ulkoista omaa ajatteluasi. (activistpost.com)
- Tunnista kaappausmerkit. Huomaatko tarttuvasi AI:hin ennen kuin edes yrität itse? Ahdistaako offline-tila? Se on varoitusvalo. (activistpost.com)
- Vedä digirajat. Pidä “pyhiä tiloja” ilman puhelinta; älä palkitse itseäsi instant-vastauksella jokaisessa keskustelussa. (activistpost.com)
- Rakenna ei-algoritmisia verkkoja. Oikeat ystävät kyseenalaistavat sinut – algoritmit harvoin. Yhteisöt ovat paras totuudentestaus. (activistpost.com)
Alaviiva: AI ei ole yksiselitteisesti “paha” – se on infrastruktuuri. Mutta jos annamme sen määritellä kuka olemme ja miten ajattelemme, luovutamme suvereniteetin hiljaisella sopimuksella. Vastaliike ei ole kieltäytyminen vaan tietoinen käyttö, jossa ihminen on päämies ja kone työkalu – ei toisin päin. (activistpost.com)
Lähde:
Activist Post – AI, Inevitability, and Human Sovereignty (19.9.2025) sekä taustana TechCrunchin raportti Anthropicin datamuutoksista (28.8.2025). (activistpost.com)