Digieuron hetki lähestyy – ja yksityisyys jää jalkoihin
EU:n valtiovarainministerit ottivat juuri askeleen kohti digieuron tiekarttaa: sovittiin periaatteista hallintoon ja pidon enimmäisrajoihin, jotta keskuspankkirahaa ei kasaudu yksityislompakoihin. Poliittinen paine kasvaa – mutta lainsäädäntö laahaa, eikä europarlamentin lopullista kantaa odoteta ennen 2026:n alkupuolta. ECB arvioi, että päätösten jälkeen käyttöönotto veisi vielä 2,5–3 vuotta. (Euroopan unionin neuvosto)
Samaan aikaan julkinen keskustelu kuumenee. Report24 maalaa digieuron “täydellisen valvonnan” välineeksi – sidottuna digitaaliseen identiteettiin, kulutusrajoihin ja hiilibudjetteihin. Osa väitteistä on tulkinnallisia, mutta ne osuvat yhteen todellisen kehityksen kanssa: EU haluaa strategista autonomisuutta maksamisessa ja euroalueen kattavan, keskuspankin takaaman verkkolompakon. (Report24)
Mitä tiedämme faktoina?
- Käyttötarkoitus: Digieuro olisi käteisen digitaalinen vastine, vähittäiskäyttöön, ja se ei korvaa käteistä – näin ECB toistaa joka käänteessä. Todellinen liikkeeseenlasku päätetään vasta EU-lainsäädännön valmistuttua. (European Central Bank)
- Pidon katot & pankkipaon pelko: Ministerit korostavat limiittejä (”holding limits”), ettei kriisitilanteessa synny digitaalisia pankkijuoksuja. Keskustelu koskee myös hallintaa: kenellä on valta päättää rajoista ja milloin. (Reuters)
- Aikataulu ja sidosryhmät: Valmisteluvaihe päättyy lokakuussa 2025; ECB on koonnut käyttäjäryhmiltä toiveita (mm. yksityisyys, offline-käyttö). Yksityiskohtia – kuten tarkat suojaustasot – ei silti ole lyöty lukkoon. (European Central Bank)
Publication-X:n arvio:
Digieuron virallinen narratiivi lupaa yksityisyyttä ja ilmaisen peruspalvelun kansalaisille. Todellinen riski piilee arkkitehtuurissa: jos käyttö perustuu keskitettyyn jäljitettävyyteen ja poliittisesti säätyviin “pidon rajoihin”, digieurosta voi tulla tekninen kuristuskaula – ensin maksuihin, sitten liikkumiseen, lopulta kulutukseen. Yksityiskohtia siirretään koko ajan “myöhemmin päätettäviksi”, samalla kun ministerit vievät hanketta eteenpäin. Siinä on valvontainfrastruktuurin tuttu syntytarina. (Euroopan unionin neuvosto)
Mitä pitäisi vaatia nyt, ennen kuin on myöhäistä?
- Lainsäädäntöön kova yksityisyyspykälä: oletuksena offline-maksut ilman henkilötietoja pienissä summissa (käteisen tasoinen anonymiteetti). (European Central Bank)
- Pidon rajat lailla, ei asetuksilla – ja hätäjarru: rajoja ei saa kiristää kriisipuheella ohituskaistaa pitkin. (El País)
- Avoin lähdekoodi ja riippumaton auditointi: protokollat, lompakot ja valvontaliittymät julki.
- Selvä kielto “käyttötarkoituskoodeille” (programmability), joilla tietyt ostot voidaan estää – tai sitten myönnetään rehellisesti, että kyse on ehdollisesta rahasta.
Bottom line: Digieuro voi olla eurooppalainen turvaverkko – tai eurooppalainen panta. Se, kumpi siitä tulee, ratkaistaan nyt kabineteissa. Jos yksityisyys ei ole kiveen hakattu ennen liikkeeseenlaskua, sitä ei käytännössä koskaan tule. (Reuters)