Euroopan unioni valmistelee uutta, niin sanottua demokratian kestävyyden keskusta, jonka tehtävänä olisi valvoa ja torjua disinformaatiota. The Guardianin haltuunsa saaman vuotodokumentin mukaan kyse olisi keskusorganisaatiosta, joka koordinoisi EU:n ja sen liittolaisten toimia “ulkomaisen vaikuttamisen” varalta. Komission mukaan hanke on välttämätön demokratioiden suojelemiseksi — kriitikoiden mielestä taas askel kohti virallista totuusministeriötä.
Orwellilainen piirre demokratian nimissä
Luonnoksen mukaan keskus olisi osa laajempaa demokratian suojausstrategiaa, jonka komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli jo ennen vuoden 2024 eurovaaleja. Keskus toimisi vapaaehtoisen yhteistyön pohjalta, mutta sen verkostoon kutsuttaisiin myös EU:n ulkopuolisia kumppaneita, kuten Britanniaa ja EU:hun pyrkiviä maita.
Asiakirja nimeää Venäjän ja Kiinan suurimmiksi uhkiksi: Venäjän väitetään levittävän “hybridihyökkäyksillä” väärää tietoa, kun taas Kiinan katsotaan käyttävän PR-toimistoja ja sosiaalisen median vaikuttajia edistääkseen omia etujaan Euroopassa. Dokumentti ei kuitenkaan tarjoa konkreettisia todisteita väitteiden tueksi.
Washington: “Censorship is not freedom”
Yhdysvallat on reagoinut suunnitelmaan poikkeuksellisen jyrkästi. Ulkoministeriö luonnehti EU:n mallia “orwellilaiseksi” ja varoitti, että “sensuuri ei ole vapautta”. Washingtonin mukaan tällaiset toimet suojelevat lähinnä eurooppalaisia johtajia omilta kansalaisiltaan.
Varapresidentti J. D. Vance kiteytti kritiikin helmikuussa Münchenin turvallisuuskonferenssissa:
“Jos demokratia voidaan tuhota muutamalla sadalla tuhannella dollarilla ulkomailta ostettuja mainoksia, se demokratia ei ollut alun perinkään kovin vahva.”
Yhdysvallat vetäytyi aiemmin yhteisestä Global Engagement Center -hankkeesta, joka seurasi disinformaatiota kansainvälisesti. EU:n uusi keskus on nähty jatkeena samalle valvontalinjalle, jota Washington itse on nyt alkanut karttaa.
Sananvapauden ristiriita
Sananvapauden puolustajat näkevät hankkeessa vaaran pysyvälle sensuurijärjestelmälle, jossa poliittisesti epäedullinen tieto voidaan leimata “disinformaatioksi”. EU:n komissio on korostanut, ettei keskuksen tavoitteena ole rajoittaa keskustelua, vaan suojata demokraattisia instituutioita. Silti kritiikki on laajaa.
Telegramin perustaja Pavel Durov muistutti, että EU:n painostus Ranskan tiedustelupalvelujen kautta johti konservatiivisen sisällön sensurointiin Romanian ja Moldovan vaalien aikana. Hänen mukaansa Bryssel on käynnistänyt “ristiretken sananvapautta vastaan”.
Disinformaatiosta vallan välineeksi?
Keskuksen on tarkoitus toimia läheisessä yhteistyössä “riippumattomien” faktantarkistajien ja sosiaalisen median vaikuttajien kanssa — käytännössä siis yhdistää poliittinen viestintä ja digitaalinen moderointi yhdeksi ohjausjärjestelmäksi. Tämä sopii yhteen EU:n digitaalipalvelulain (DSA) kanssa, joka velvoittaa alustoja poistamaan “haitallista sisältöä”.
Monet näkevät linjassa pysyvän paradoksin: mitä enemmän EU yrittää suojella demokratiaa vääriltä tiedoilta, sitä enemmän se määrittelee itse, mikä on totta — ja mitä saa sanoa.
Demokratiaa vai hallittua kertomusta?
Komissio perustelee hanketta “puolustavana reaktiona ulkomaisiin uhkiin”, viitaten esimerkiksi Romanian vuoden 2024 vaalien mitätöintiin. Samalla kuitenkin on ilmeistä, että keskuksesta tulisi keskeinen osa EU:n omaa viestinnällistä infrastruktuuria, jossa “demokratian suoja” ja narratiivin hallinta kietoutuvat yhteen.
Euroopan unionin sisälläkin keskustelu jakautuu. Osa jäsenmaista pitää hanketta välttämättömänä suojakeinona, toiset näkevät sen poliittisena aseena tulevien vaalien alla. Lopullinen ehdotus julkaistaan 12. marraskuuta, ja sen hyväksyntä saattaa määrittää sananvapauden rajat Euroopassa vuosiksi eteenpäin.
📚 Lähteet: