Guardianin nostama Nature-tutkimus väittää, että 14 suurinta fossiiliyhtiötä ovat yksinään tehneet yli 50 helleaaltoa “käytännössä mahdottomiksi ilman ilmastonmuutosta”. NaturalNews julkaisi välittömän vastineen: historian pitkä sarja ja mallien epävarmuudet tekevät yrityskohtaisesta syyllisyydestä horjuvan. Sukelsimme sekä tutkimukseen että vastineeseen – ja numeroihin, joihin väitteet nojaavat. (AP News)
Mistä kohu alkoi?
10.9.2025 julkaistu Nature-artikkeli yhdistää 213 helleaaltoa (2000–2023) suuriin “carbon majors” -toimijoihin. Jo minkä tahansa 14 suurimman yhtiön historialliset päästöt lisäsivät tutkijoiden mukaan yksinään todennäköisyyttä yli 50:lle helleaallolle niin paljon, että ne olisivat “käytännössä mahdottomia” ilman ihmisen lämmittämää ilmastoa. Menetelmä on tapahtuma-attribuutiota: ajetaan ilmastomalleja nykymaailmassa ja vastinmaailmassa ilman tietyn päästölähteen panosta, ja erotetaan vaikutus. Uutisointi korostaa myös mahdollisia oikeusvaikutuksia. (AP News)
NaturalNewsin vastine pähkinänkuoressa
NaturalNewsin artikkeli A scientific and historical rebuttal to corporate heatwave liability claims kiistää johtopäätökset kolmella kärjellä: (1) historiadata – Yhdysvaltain 1930-luku (Dust Bowl) oli helleaaltojen osalta edelleen mittaushistorian rajuin; (2) attribuutiomallit – “vastamaailmat” ovat epävarmoja eivätkä havaintodataa; (3) vastuun kohdentaminen – energiantuotannon päästöt syntyvät viime kädessä kulutuksesta, joten yritystason kausaliteetti yksittäiseen sääilmiöön on oikeudellisesti hutera. (NaturalNews.com)
Historia: 1930-luku vs. 2020-luku
EPA:n Heat Wave Index vahvistaa kiistattoman faktan: 1930-luvun hellejaksot olivat Yhdysvaltain mittaushistorian ankarimpia (Dust Bowl). Se ei kuitenkaan yksinään falsifioi nykyistä lämpenemistä; 1930-luvun äärimmäisyys liittyi myös maankäyttöön ja kuivuuteen. NOAA/NWS muistuttaa, että vuoden 1936 heinäkuun kuumuus tappoi tuhansia ja rikkoi laajalti osavaltioennätyksiä. Nykyilmastossa keskilämpötila on korkeampi kuin 1930-luvulla, mutta koko USA:n tasolla “ennätysvuosikymmen” ei automaattisesti kerro tämän päivän helleilmiöiden attribuutiosta. (US EPA)
Entä attribuutiotiede – “mallipornoa” vai vakiintunut työkalu?
Tapahtuma-attribuutio on kehittynyt nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi Tyynenmeren luoteen historiallisen 2021 “heat dome” -episodin kohdalla kansainvälinen WWA-verkosto totesi tapahtuman olevan käytännössä mahdoton ilman ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta – todennäköisyys moninkertaistui ja intensiteetti kasvoi. Myöhemmät vertaisarvioidut analyysit täsmentävät vaikutuksen suuruutta, mutta suunta on sama: ihmisen lämmitys kasvattaa sekä todennäköisyyttä että äärimmäisyyttä. Toisin sanoen: mallit eivät ole täydellisiä, mutta ne toistavat fysikaalisia mekanismeja siinä määrin, että tulokset ovat yleistyneet tiedeyhteisössä ja uutisoinnissa. (worldweatherattribution.org)
Yritystason vastuu – vaikeneeko laki vai puhuvatko datat?
AP:n kooste Nature-julkaisun pohjalta korostaa, että tutkimus voi vahvistaa oikeudenkäyntejä, joissa haetaan korvauksia ilmastovahingoista. Tänä vuonna Yhdysvalloissa nähtiin myös ensimmäinen wrongful death -kanne, jossa kuolema liitetään suoraan 2021 heat domeen ja suurten öljy-yhtiöiden toimintaan – käänteentekevä askel, vaikka todistuskynnys on korkea. NaturalNewsin huomio “kysynnästä” on juridisesti relevantti (ketjuvastuu, valtion rooli, kulutus), mutta se ei itsessään kaada attribuutiotuloksia, jos tuomioistuin hyväksyy metodin ja päästöosuuksien kohdentamisen. (AP News)
Julkinen keskustelu tarvitsee molemmat puoliaineistot
Mitä NaturalNews saa oikein? Historiallinen perspektiivi on tärkeä: 1930-luvun poikkeus muistuttaa, että luonnolliset pakotteet ja maankäyttö voivat nostaa helleaaltoja äärimmilleen. Lisäksi epävarmuuksista on syytä puhua avoimesti, kun mallinnetaan vastamaailmoja yritystason päästöosuuksilla. (US EPA)
Mitä vastine sivuuttaa? Tutkijayhteisö on tuottanut viime vuosina suuren määrän tapausselvityksiä, joissa ihmisen vaikutus helleaallon sekä todennäköisyyteen että intensiteettiin on vahvasti tuettu – myös silloin, kun absoluuttinen historiallinen ennätys sattuukin 1930-luvulle. Nature-artikkelin lähestymistapa ei ole yksinäinen irtiotto, vaan jatkumo attribuution valtavirrassa. (Carbon Brief)
Publication-X:n arvio (tiivistelmä)
- Kyllä, 1930-luku oli USA:ssa äärimmäinen – tämä on EPA-datan tukema fakta. (US EPA)
- Kyllä, nykyilmaston lämpeneminen kasvattaa helleaaltojen riskiä – tapauskohtainen näyttö (WWA, vertaisarvioidut analyysit) tukee tätä. (worldweatherattribution.org)
- Yrityskohtainen “syy-seuraus” on uusi ja kiistanalainen oikeudessa, mutta tiedepuolella menetelmä ei ole hatusta vedetty, vaan nojaa vakiintuneeseen attribuutiokehykseen. (AP News)
Bottom line: NaturalNewsin kritiikki muistuttaa terveellisesti, ettei mallien epävarmuuksia pidä lakaista maton alle. Samalla Guardianin uutisoima Nature-tutkimus istuu laajempaan attribuution kehityskaareen, jossa signaali (ihmisen vaikutus äärikuumuuteen) vahvistuu, vaikka kohina (paikallinen historia, maankäyttö, säädynamiikka) jää. Oikeussaleissa rima on korkea – mutta keskustelu ei ole enää pelkkää narratiivia, vaan yhä tiukemmin dataan sidottu. (AP News)