Euroopan unionin virallinen “rokotusstrategia” on juuri romahtanut sen jälkeen, kun laajamittainen, useassa maassa tehty tutkimus vahvisti, että Pfizerin Covid-mRNA-tehoste ei tehoa COVID-19:ää vastaan.
Tutkimus herättää vakavia kysymyksiä hallitusten “rokotuskampanjoista” sen jälkeen, kun siinä todettiin, ettei “rokotteella” ole tehoa virusta vastaan, jota sen on tarkoitus torjua, kirjoittaa Frank Bergman .
Löydökset vahvistavat aiempia varoituksia siitä, että mRNA-“rokotteiden” riskit ovat huomattavasti suuremmat kuin mahdolliset hyödyt.
Tutkimusta johti James Humphreys Epiconceptista (Pariisi) ja sitä koordinoi VEBIS-EHR-verkosto.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin MedRxiv-lehdessä.
Se tarjoaa vakavan arvion Pfizerin XBB.1.5 Covid mRNA -tehosteen todellisesta tehokkuudesta.
Tutkimus tehtiin kuudessa Euroopan maassa: Belgiassa, Tanskassa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa (Navarra) ja Ruotsissa.
Sen rahoitti CDC:n eurooppalainen vastine, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC).
Tutkimuksessa testattiin keskeistä hypoteesia, jonka mukaan XBB.1.5-tehosterokote suojasi COVID-19-sairaalahoitoja ja -kuolemia vastaan vuoden 2024 kesän aallon aikana, jota hallitsivat immuunivastetta väistävät KP- ja JN.1-alavariantit.
Viranomaiset olivat varoittaneet, että ikääntyneet olivat alttiimpia alavarianttien aiheuttamille riskeille ja kehottaneet yli 65-vuotiaita ottamaan tehosterokotteen.
Tutkijat arvioivat yli 19 miljoonaa 65-vuotiasta ja sitä vanhempaa henkilöä kesäkuusta elokuuhun 2024 retrospektiivisen historiallisen kohorttitutkimuksen avulla, joka perustui yhdenmukaistettuihin sähköisiin terveystietoihin.
Rokotteen tehon (VE) arvioimiseksi käytettiin Coxin regressiomalleja, jotka oli oikaistu iän, liitännäissairauksien, sukupuolen ja aiempien tehosterokotusten suhteen.
Yhdistetyt riskisuhteet yhdistettiin käyttämällä satunnaistetuilla vaikutuksilla tehtyä meta-analyysiä.
Tulokset ovat sekä hätkähdyttäviä että häiritseviä.
65–79-vuotiailla henkilöillä sairaalahoitoon joutumisen ja kuoleman riski oli hälyttävän alhainen kuusi kuukautta rokotuksen jälkeen.
Yli 80-vuotiaiden ryhmässä sairaalahoitoon joutumisen ja kuoleman riski oli lähes nolla.
Vielä huolestuttavampaa oli kuitenkin “rokotteiden” kielteinen vaikutus.
Rokotetulla ryhmällä oli korkeammat sairaalahoitojen ja kuolleisuuden absoluuttiset luvut kuin rokottamattomalla ryhmällä: 6,4 vs. 6,2 per 100 000 henkilökuukautta sairaalahoitojen osalta (65–79-vuotiaat) ja 2,1 vs. 0,9 kuolleisuuden osalta.
Yli 80-vuotiailla rokotetulla ryhmällä sairaalahoitoon joutumisprosentti oli 24,9 vs. 21,9 ja kuolleisuus 16,3 vs. 5,6 100 000 henkilökuukautta kohden.
Nämä paradoksaaliset löydökset herättävät vakavia kysymyksiä injektioiden riskeistä ja hyödyistä.
Vaikka rokotetussa populaatiossa oli enemmän henkilöitä, joilla oli korkean riskin liitännäissairauksia (6,6 % vs. 2,1 %) ja aiemmin tehosterokotteen saaneita (92,7 % vs. 32,5 %), absoluuttisten riskierojen suuntaa ja suuruutta, erityisesti kuolleisuuden osalta, on vaikea sivuuttaa.
Maiden välillä oli myös huomattavaa heterogeenisyyttä, ja joissakin paikoissa (esim. Belgiassa) sairaalahoitoon joutuneiden VE-arvo oli negatiivinen.
Useimpien rokotuksen jälkeisten 90 päivän sisällä tapahtumien osalta arvioita ei voitu tehdä riittämättömien tapahtumien vuoksi, mikä tarkoittaa, että suoja tehosteannoksen välittömästi jälkeen jää tässä analyysissä määrittelemättömäksi.
Tämä laajamittainen ympäristöselosteeseen (EPD) perustuva arviointi maalaa synkän kuvan XBB.1.5-tehostereaktorin suorituskyvystä vuoden 2024 EU:n kesän tuotantopiikkien aikana.
Koska rokotteen saaneilla ei ole käytännössä mitään mitattavissa olevaa suojaa sairaalahoitoon joutumiselta tai kuolemalta yli kuusi kuukautta rokotuksen jälkeen, havainnot vahvistavat kasvavaa huolta siitä, että rokotteet ovat tehottomia ja vaarallisia.
Lisäksi tutkimus herättää kysymyksiä kausittaisten tehosterokotusstrategioiden hyödyllisyydestä ottamatta huomioon varianttien kehitystä tai heikentyvää immuniteettia.
Euroopan kansanterveysviranomaisten on ehkä tarkistettava ohjeita, joissa kehotetaan yleisöä ottamaan “rokotteet”.
Tämä raportti korostaa läpinäkyvyyden ja kiireellisyyden tarvetta rokotuspolitiikkojen mukauttamisessa tosielämän näyttöön mallinnettujen oletusten sijaan.
Varoitusmerkit eivät ole enää hienovaraisia.