Tuuli- ja aurinkovoimaloiden massiivinen laajeneminen tuo mukanaan valtavia ongelmia sähköverkon vakaudelle ja ydinvoimaloiden turvallisuudelle. Tätä havainnollistaa ranskalaisen sähköjätti EDF:n ydinturvallisuustarkastajan vähän huomiota saanut raportti. Tämä ansaitsee paljon enemmän julkista huomiota.
EDF:n ydinturvallisuustarkastajan aiemmin vähän huomiota saanut raportti on herättänyt kiivaan keskustelun Ranskan sähköjärjestelmän tulevaisuudesta. Entinen amiraali Jean Casabianca tunnistaa tuuli- ja aurinkovoimaloiden massiivisen laajenemisen aiheuttamat vakavat riskit. Näiden epävakaiden energialähteiden integrointi ei ainoastaan vaaranna sähköverkon turvallisuutta, vaan myös ydinvoiman taloudellista perustaa.
Uusiutuvien energialähteiden yksipuolinen priorisointi heikentää vakautta
Helmikuun alussa 2025 julkaistu raportti viittaa yksipuoliseen uusiutuvien energialähteiden suosimiseen sähköverkon käytössä. Sivulla 13 todetaan yksiselitteisesti: ”Uusiutuvien energialähteiden suosiminen johtaa suorituskyvyn vaihteluihin, joiden seuraukset ovat kaikkea muuta kuin vaarattomia – turvallisuuden, mutta myös ylläpidettävyyden, käyttöiän ja käyttökustannusten kannalta.” Ydinvoiman ja epävakavien energialähteiden yhdistämisyritys on kehittynyt joustavuusratkaisusta ongelmaksi.
Casabianca varoittaa: ”Massiivisten uusiutuvien energialähteiden, sekä ajoittaisten että ensisijaisten, tulo verkkoon on moninkertaistanut kuormitusvaihtelut.” Nämä vaihtelut “eivät ole vaarattomia sähköjärjestelmän turvallisuudelle (mukaan lukien sähkökatkokset)” ja kyseenalaistavat taloudellisen mallin pitkällä aikavälillä. Ilman luotettavaa ydin- tai vesivoiman perusvoimaa meidän olisi turvauduttava fossiilisia polttoaineita käyttäviin voimalaitoksiin. Jatkuva vaihtelu korkean ja matalan kuormituksen välillä rasittaa järjestelmiä huomattavasti.
Perustavanlaatuisia epäilyksiä vihreästä konsensuksesta
Casabiancan lausunnot kyseenalaistavat pitkään vallinneen poliittisen yksimielisyyden. Tuulivoimasektori oli vuosien ajan myynyt ydinvoiman ja uusiutuvien energialähteiden yhdistelmää ihanteellisena mallina. Jo vuonna 2019 energia-alan sääntelyviranomaisen puheenjohtaja Jean-François Carenco ilmaisi skeptisyytensä: “CO₂-päästömme ovat jo alhaiset ydin- ja vesivoiman ansiosta. Uusiutuvan sähkön lisääminen ei vähennä niitä enää. Päinvastoin, tämä esitetään usein ideologisesti idealisoidulla tavalla.”
Näiden lausuntojen ja silloisen kansalliskokouksen raportin jälkeen tuulivoima-alan oli mukautettava viestintästrategiaansa. Tästä eteenpäin uusiutuvien energialähteiden ei pitäisi enää auttaa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, vaan pikemminkin täyttää viivästyneitä uusien reaktorien rakentamisen aukkoa.
Tekninen todellisuus voittaa poliittisen toiveajattelun
Poliittisista narratiiveista huolimatta käytännössä todellisuus on toisenlainen. Yhä useammat insinöörit varoittavat, että yritykset sopeuttaa ydinvoimaa tuuli- ja aurinkoenergian vaihtelevaan tuotantoon johtavat lisääntyneeseen kulumiseen ja turvallisuusriskeihin. Nämä varoitukset ovat lisääntyneet vuosien ajan – varsinkin kun uusiutuvat energialähteet ovat etusijalla eurooppalaisissa sähköverkkosäännöksissä.
Entiset energia-alan johtajat pitivät pääministerille julkisen lausunnon 1. joulukuuta 2024. Ranskalaisten raporttien mukaan he kritisoivat jyrkästi ydinvoiman ja vaihtelevien energialähteiden kaksoisratkaisua. He hyökkäsivät erityisesti RTE:n virallisten raporttien “illuusiota” vastaan, jonka mukaan molemmat energiamuodot voisivat täydentää toisiaan.
Poliittinen paine tuulivoimateollisuuteen kasvaa
Vaikutukset eivät kestäneet kauan. 13. tammikuuta 2025 80 kansanedustajaa vaati julkisesti moratoriota jaksoittaisen energian kehittämiselle Ranskassa. Tuulivoimalobby reagoi kiivaasti: 30. tammikuuta jättämässään vetoomuksessa se yritti suhteellistaa ydinenergian ja uusiutuvien energialähteiden välisen vastakkainasettelun. Mutta Casabiancan julkaistu raportti järjestelmällisesti heikentää tätä yritystä.
Hänen analyysinsä poistaa koko “sekä-että” -energiapoliittisen strategian teknisen perustan. Teksti kiteyttää sen, mitä monet asiantuntijat ovat sanoneet jo vuosia – väite ydinvoiman ja epävakaiden lähteiden harmonisesta täydentävyydestä ei ole kestävä.
Käännekohta Ranskan energiapolitiikassa
Raportti merkitsee käännekohtaa. Se paljastaa sellaisen politiikan suunnitteluvirheet, joka jättää tekniset rajoitukset huomiotta ja nojaa ideologisiin lupauksiin. Maailmanlaajuisen energiaepävarmuuden aikana Ranskan energiatulevaisuus on strateginen kysymys. Raportti kyseenalaistaa energiamurroksen taloudellisen kannattavuuden – ainakin nykymuodossaan.
Poliittiset ja taloudelliset päätöksentekijät eivät ehkä ole vielä täysin ymmärtäneet tämän asiakirjan vaikutuksia. Mutta yksi asia on varma: tätä asiakirjaa ei voida tukahduttaa. Sen sisältö tulee muokkaamaan keskustelua Ranskan energialähteiden yhdistelmästä pitkällä aikavälillä.