The Daily Sceptic julkaisi kirjoituksen, jonka mukaan teinitytöistä tehdään nyt “autisteja ilman oireita”, koska väitetään heidän vain “maskoivan” eli piilottavan autistisia piirteitään. Teksti on poleeminen, mutta kysymys on tärkeä: mitä masking oikeasti tarkoittaa, mitä tutkimus sanoo, ja missä kulkee rajanveto aidon alidiagnostiikan ja ylidiagnostiikkapuheen välillä? (The Daily Sceptic)
Mitä masking on. Masking (myös camouflaging) tarkoittaa strategioita, joilla autistinen ihminen pyrkii näyttämään neurotyypilliseltä: jäljittelee ilmeitä, pakottaa katsekontaktia, tukahduttaa stimmaamista tai ohittaa omat kiinnostuksenkohteensa sosiaalisen hyväksynnän tai turvallisuuden vuoksi. Tätä tehdään tietoisesti tai tiedostamatta, usein tilanteissa joissa normipaine on korkea (koulu, työ). NHS:n ja muiden ammattilaistahojen määrittelyt ovat tässä melko yhteneväiset. (Leicestershire Partnership NHS Trust)
Mitä tutkimus sanoo ilmiön olemassaolosta. Masking ei ole pelkkä somessa elävä termi, vaan pitkän linjan tutkimuskohde. Järjestelmällinen katsaus kuvaa, että autistit raportoivat naamioivansa selvitäkseen kiusaamisesta, löytääkseen ystäviä ja säilyttääkseen työ- tai opiskelupaikan. Mittaamista varten on kehitetty validoitu itsearvio (CAT-Q), joka on rakentunut autistien omista kokemuksista. (ScienceDirect)
Sukupuolierot ja viivästynyt diagnoosi. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että tytöt/naiset saavat diagnoosin keskimäärin myöhemmin kuin pojat/miehet; yksi selittävä tekijä on naamiointi (toisaalta erot voivat osin sekoittua diagnoosi-iän ja komorbiditeettien vaikutuksiin). Tuore avointa dataa hyödyntävä katsaus sekä laaja geneettinen tutkimus korostavat, että sukupuolierot ja diagnoosi-ikä kietoutuvat toisiinsa – tulkinnassa on siksi oltava huolellinen. (PMC)
Hyödyt ja kustannukset. Naamiointi voi lyhyellä aikavälillä vähentää stigmaa ja helpottaa kuulumisen tunnetta, mutta runsas ja pitkäkestoinen masking on johdonmukaisesti yhteydessä heikompaan mielenterveyteen: enemmän ahdistusta, masennusta ja sosiaalista ahdistuneisuutta, sekä useissa yhteyksissä kohonnut itsetuhoisuuden riski. Tämän näyttölinjan suunta on 2010-luvulta asti pysynyt samana ja vahvistunut uusissa katsauksissa. (ScienceDirect)
Mittaus ja tulkinnan rajat. Merkittävä osa tutkimuksesta perustuu itsearvioihin (esim. CAT-Q), mikä vaatii kontekstia: kaikki korkea pistemäärä ei tarkoita “onnistunutta piilottelua” kaikissa tilanteissa, eikä yksittäinen mittari kerro diagnoosista. Tieteellinen kirjallisuus käsittelee tätä – naamiokäyttäytymistä mitataan useilla tavoilla, ja menetelmällisiä haasteita tunnistetaan aktiivisesti. (PubMed)
Arvio Daily Scepticin väitteestä. The Daily Scepticin ydinväite (“tavalliset tytöt ilman oireita nimetään autisteiksi, koska ‘masking’”) ei heijasta tutkimusnäyttöä kattavasti. Ilmiö masking on sekä kliinisesti että tutkimuksellisesti todellinen, ja se voi tehdä autistisista piirteistä vähemmän näkyviä seulonnoissa – etenkin tytöillä/naisilla. Samalla on totta, että diagnoosi edellyttää edelleen kokonaisarviointia (kehityshistoria, toimintakyky, komorbiditeetit), ja tutkimuskenttä itsekin painottaa varovaisuutta yleistyksissä. Journalismin tasolla kyseinen kirjoitus on näkökulmateksti, ei systemaattinen katsaus. Siksi se toimii keskustelunavauksena, mutta ei riitä perusteeksi hylätä masking-käsitettä tai tyttöjen alidiagnostiikan ongelmaa. (The Daily Sceptic)
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä (myös Suomessa).
- Kouluille ja terveydenhuoltoon: tunnista epätyypilliset profiilit; “hiljainen sopeutuminen” ei tarkoita oireettomuutta. Koulun ja kodin havaintojen yhdistäminen on olennaista (ns. “cola-pullo”-efekti: päiväaikainen pärjääminen → iltaromahdus). (uhd.nhs.uk)
- Vastaanotolla: käytä mittareita työkaluna, ei tuomiona; ota mukaan kehityshistoria ja toimintaympäristö. Hyödynnä ammattilaistahojen (esim. National Autistic Society) ohjeistuksia masking-havainnoista ja vaikutuksista. (autism.org.uk)
- Tutkimusta seuratessa: muista heterogeenisuus – autismi ei ole yksi ilmiö, ja diagnoosi-iän erot sekä komorbiditeetit voivat vääristää näennäisiä sukupuolieroja. (Nature)
Johtopäätös. Tiivis vastaus kysymykseen “maskoivatko tytöt todella?” on: kyllä, monet maskoivat, ja se on tutkimuksessa toistettu ilmiö, jolla on sekä lyhyen aikavälin sosiaalisia hyötyjä että selkeitä mielenterveyskustannuksia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että “kuka tahansa” olisi autisti, vaan että osa tytöistä/naisista jää tunnistamatta, koska heidän tapansa selvitä arjessa hämärtää oirekuvaa. Paras vastalääke on parempi tunnistaminen, lempeämpi ympäristö ja diagnoosin perusteellinen, kokonaisvaltainen tekeminen – ei käsitteen mitätöinti. (ScienceDirect)
📚 Lähteet (valikoidut):
- The Daily Sceptic: Are Girls Really ‘Masking’ Their Autism? (24.10.2025). (The Daily Sceptic)
- Cook et al. 2021: Camouflaging in autism – systematic review. (ScienceDirect)
- Hull et al. 2019: Camouflaging Autistic Traits Questionnaire (CAT-Q). (PubMed)
- Corbett et al. 2020 (PMC): Camouflaging in Autism: Sex-based differences. (PMC)
- McFayden et al. 2023 (PMC): Females diagnosoidaan useammin myöhemmin. (PMC)
- Khudiakova et al. 2024: Meta-analyysi – camouflaging ja mielenterveys. (ScienceDirect)
- Cassidy et al. 2019 (PMC): Camouflaging ja itsetuhoisuus. (PMC)
- Pérez-Arqueros et al. 2025: Katsaus – camouflaging ja itsetuhoisuus. (ScienceDirect)
- Zhang et al. 2025 (Nature): Sukupuolierot, diagnoosi-ikä ja heterogeenisuus. (Nature)
- NHS & NAS: Masking-määritelmät ja vaikutukset. (Leicestershire Partnership NHS Trust)