Kun kantasoluista on luotu synteettinen ihmisalkio, onko tutkimus suoralla tiellä kohti transhumanismia? Kasvatetaanko tällaisia sikiöitä tulevaisuudessa “ihmisen varaosina” – “ihmismateriaalina” sanan varsinaisessa merkityksessä?
Kanadalaisen Weizmann-instituutin tutkijat ovat luoneet synteettisen ihmisalkion. Ilman hedelmöitystä, ilman kohtua, ilman munasoluja tai siittiöitä. Vain ihonäytteistä saatujen manipuloitujen kantasolujen avulla, jotka kehittyivät laboratoriossa ihmisalkioiksi, joilla oli sykkivä sydän.
Synteettinen alkio kasvoi 14. päivään asti – juuri siihen pisteeseen, jossa monissa maissa asetetaan alkiotutkimukselle laillinen raja. Sen lisäksi, että sille kehittyi hermolevyn, keltarauhasen ja istukan kaltaisia rakenteita, se sai myös alkeellisen sydämen, joka alkoi lyödä itsenäisesti. Tutkijat hehkuttavat tätä “ikkunana ihmisen varhaiseen kehitykseen”. Kriitikot pitävät sitä kuitenkin transhumanistisen bioteollisuuden alkuna, jossa ihmiselämä pelkistetään materiaaliksi.
In a jaw-dropping experiment, researchers at the Weizmann Institute in Europe have created the first-ever synthetic human embryo using only stem cells — no sperm, no egg, no womb. And by day 14, the embryo had a primitive heart structure that began to beat.
— El Fenómeno (@obijeli) July 1, 2025
🧵1/5 pic.twitter.com/09KeAJ9M8T
Tutkijat korostavat, että geenejä ei manipuloitu eikä munasoluja tai siittiöitä käytetty. Mutta juuri tässä piilee todellinen kiistanaihe: täydellinen ihmisalkio luotiin keinotekoisesti pelkästään ihon soluja kemiallisesti uudelleenohjelmoimalla. Tässä on kehitetty täysin synteettinen ihmismalli, jolla on elinten kaltaiset rakenteet ja hormonaalinen toiminta – mukaan lukien raskauden merkkiaineiden, kuten hCG:n, vapautuminen.
Vaikka koe lopetettiin virallisesti näiden kahden viikon jälkeen, mikä on “eettinen raja”, jonka on tarkoitus estää alkiota kehittämästä tietoisuutta tai kipua, mihin se päättyy? Tutkijat ovat rikkoneet tällaisia eettisiä rajoja tahallaan ennenkin – esimerkiksi kloonauksessa. Ja mitä seuraavaksi? Pehmennetään tätä rajaa kolmeen tai neljään viikkoon, kolmeen tai neljään kuukauteen?
Se, mitä eufemistisesti myydään yleisölle lääketieteellisenä edistyksenä, vastaa täsmälleen yhä enemmän vaikutusvaltaa saavan ideologian, transhumanismin, agendaa. Maailman talousfoorumi (WEF) on jo vuosia saarnannut, että ihmiset tarvitsevat “evoluution seuraavaa vaihetta” – koneiden kanssa sulautumisen, genomin muokkaamisen ja bioteknologisen optimoinnin kautta. WEF:n ajatusjohtaja Yuval Noah Hararin mukaan ihmiset ovat “hakkeroitavissa” – heidän biologiassaan on kyse tietojenkäsittelystä.
Synteettiset alkiot sopivat saumattomasti tähän transhumanistiseen kertomukseen. Kuka tahansa, joka voi luoda elämää laboratoriossa, hallitsee lisääntymistä, standardoi syntymän ja ohjelmoi käyttäytymistä – kaikki tämä ilman perhesiteitä, uskonnollisia perusteita tai luonnollisia rajoituksia. Se on teknokraattien ja globalistien unelma – mutta painajainen kaikille, jotka uskovat ihmisarvoon.
Askel tutkimuskohteesta valvotuksi eläväksi olennoksi on pienempi kuin moni luulee. Weizmannin kokeilu osoittaa, miten nopeasti näistä “visioista” voi tulla todellisuutta globalististen aivoriihien, suurten teknologia- ja lääketehtaiden täydellä tuella. Pitkällä aikavälillä, kuten tutkijat avoimesti myöntävät, tavoitteena on näiden mallien avulla oppia tuottamaan kudoksia ja elimiä kokonaan laboratoriossa – ilman luovuttajia, ilman elinsiirtolistoja, ilman biologisia siteitä. Ihmiskehosta tulee varaosatehdas. Se, joka maksaa, saa uuden sydämen, uuden maksan, ehkä pian myös keinotekoisesti luodun lapsen?