Syyskuu 2025 jää muistiin kuukautena, jolloin poliittinen kulissi repesi ja “normaalin” illuusio särkyi. Yhdysvalloissa Turning Point USA:n perustajan Charlie Kirkin murha räjäytti tajunnan – ja samalla katosi viimeinenkin usko siihen, että puheet sisäisestä kriisistä olisivat vain ylikierroksilla käyvää retoriikkaa. Tuntuu, kuin järjestelmä olisi siirtynyt varoitusvaloilta evakuointikuulutuksiin.
Merkki siitä on myös se, ettei Washington enää leiki rauhaa. Hallinto pyytää kymmeniä miljoonia lisäturvaa tuomareille ja virkamiehille. Kampanjatilaisuuksia perutaan, eläviä yleisöjä vaihdetaan “turvallisiin” studioihin – ja ilmapiiri liukuu raivosta pelkoon. Vaalivuoden USA näyttää valmistautuvan johonkin suurempaan kuin vielä sanotaan ääneen.
Samaan aikaan maailman näyttämöllä rysähti toinen särö. YK:n yleiskokous äänesti ylivoimaisesti askelista kohti Israel–Palestiina-kysymyksen kahden valtion ratkaisua. Symboliikka oli raju: äänet osoittivat selkeää kyllä-linjaa, vaikka todellinen toimeenpano on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Israelissa oikealta laidalta vastattiin välittömästi annexaatiopuheilla. Washingtonissa kohauteltiin olkapäitä – “teatteria”, sanottiin. Yleisö kuitenkin kuuli viestin: paine kasvaa, eikä se katoa tällä istuntokaudella.
Kun nämä kaksi rintamaa – sisäänpäin repeävä Amerikka ja hermokaarelle kiristyvä Lähi-itä – risteävät, seurauksena ei ole “paluu normaaliin”. Seurauksena on uusi normaali: entistä synkempi, arvaamattomampi ja pelottavan käytännöllinen. Instituutiot yrittävät vielä peittää halkeamiaan, mutta betonissa on jo vettä, ja talvi on tulossa.
Syyskuu ei siis ollut vain yksi kuukausi kalenterissa. Se oli se hetki, jolloin sumuverho liukui, ja tajusimme seisovamme jyrkänteen reunalla. Ja kun reunalla seisotaan, jokainen askel – pieni tai suuri – merkitsee enemmän kuin ennen.