Senaattorit Chris Coons, demokraatti, ja Marsha Blackburn, republikaani, ovat esittäneet päivitetyn version siitä, mitä kriitikot kutsuvat tekoälysensuurilakiksi, Nurture Originals, Foster Art, and Keep Entertainment Safe Act (NO FAKES Act).
Lakiehdotuksen – joka näki päivänvalon ensimmäisen kerran viime lokakuussa keskusteluluonnoksena – tavoitteena on kieltää niin sanotut luvattomat digitaaliset jäljennökset ja tarjota samalla poikkeuksia parodialle, satiirille, dokumenttielokuvissa käytölle ja muulle tuotetulle sisällölle, jonka pitäisi kuulua oikeudenmukaisen käytön säännön piiriin.
Viihdeteollisuus on tyytyväinen lakiehdotukseen, ja sitä tukevat muun muassa Disney, Motion Picture Association, Recording Industry Association of America, SAG-AFTRA ja virastot.
SAG-AFTRA (Screen Actors Guild), joka haluaa, että kuvakäsittelylaki säädetään liittovaltion tasolla eikä osavaltiotasolla, kuten nyt, tuki lakiehdotusta mainiten tarpeen suojella immateriaalioikeuksia ja esiintyjien kuvakuvia ja tuotemerkkejä.
Saimme kopion lakiehdotuksesta täältä.
Tunnettu digitaalisten oikeuksien ryhmä Electronic Frontier Foundation (EFF) ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että nämä poikkeukset toimisivat tosielämässä, ja pelkää, että lakiehdotus rajoittaa sananvapautta, jos se hyväksytään.
EFF huomautti, että edustajainhuoneella on oma versionsa lakiehdotuksesta nimellä NO AI FRAUD, kun taas senaatin ehdotus – jossa viitataan nimenomaisesti omistusoikeuksiin (joita ei suojata 230 pykälällä ja jotka on poistettu edustajainhuoneen lakiehdotuksesta) – antaisi kenelle tahansa mahdollisuuden haastaa kuka tahansa toinen oikeuteen “digitaalisen jäljennöksen” – eli uuden, tietokoneella luodun kuvan, äänen tai visuaalisen kuvan – luomisen vuoksi.
EFF ei pidä tästä määritelmästä, sillä se pitää sitä “laajana”, vaikka oikeus annetaan ihmisille (eli julkkiksille), muille heidän kuvaansa liittyvien oikeuksien haltijoille, perillisille 70 vuotta heidän kuolemansa jälkeen, mutta myös takautuvasti jo kuolleille.
Se, että lakiehdotuksella on viime kädessä tekemistä rahan kanssa (siksi viihdeteollisuudessa vallitsee tällainen innostus), on yksi asia – mutta se, että se voi samalla tarjota uuden väylän sananvapauden heikentämiseen, on toinen asia.
EFF kiteyttää yhden lakiehdotuksen poikkeuksia koskevista epäilyksistään siten, että ne eivät ole kovin mielekkäitä – “jos sinun on maksettava lakimiehelle selvittääksesi, koskeeko lakiehdotus sinua, ja sitten yritettävä saada oikeudenhaltija suostumaan siihen”.
Comments are closed.