Samalla kun ilmastohullut jatkavat spekulointia Golfvirran mahdollisesta romahtamisesta ja uudesta jääkaudesta Euroopassa, uusi tutkimus valottaa Pohjois-Atlantin historiaa. Tutkimuksen mukaan meri on siellä nykyään kylmempi kuin se on ollut viimeisten 9 000 vuoden aikana.
Ilmastokultin tutkijat yrittävät kerta toisensa jälkeen lietsoa paniikkia ihmisten keskuudessa varoituksilla Golfvirran “välittömästä” romahtamisesta. Report24 on jo raportoinut tästä usein:
- Golfvirtaa koskeva tutkimus varoittaa kylmähyökkäyksestä Euroopalle
- Ilmastomallit ovat väärässä: Golfvirta osoittaa yllättävää vakautta
- Ilmastosatu: Ei, Golf-virta ei “romahda” vielä pitkään aikaan …
- Ilmastopelko: Golfvirta romahtaa vuoteen 2025 mennessä.
Juuri tämä Meksikonlahdelta tuleva lämmin vesivirta syöttää erityisesti Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan lämmintä ja kosteaa ilmaa ja takaa leudon ilmaston myös korkeammilla leveysasteilla.
Syynä tällaisiin hälyttäviin raportteihin ovat kuitenkin useimmiten melko puutteelliset tiedot, sillä Golfvirtaa on tutkittu ja analysoitu kattavasti vasta muutaman vuosikymmenen ajan. Valtavirran tiedotusvälineet keskittyvät mieluummin otsikoihin aina, kun esiintyy lyhytaikaisia poikkeamia. Esimerkiksi Grönlannin ja Islannin eteläpuolella olevien vesien jäähtyminen.
The fingerprints of an AMOC slowdown are all over the last 80 years of data: warming off the U.S. East Coast, a cold blob in the North Atlantic. Most people have no idea it’s happening—or the devastating consequences for civilization pic.twitter.com/dLApuX2xov
— Peter Dynes (@PGDynes) June 9, 2025
Geophysical Research Letters -lehdessä julkaistun tutkimuksen “Holocene sea surface temperature variability in the North Atlantic: Evidence from sediment core reconstructions” (Todisteet sedimenttiydinrekonstruktioista), meren pintalämpötilan (SST) äkillisiä vaihteluita, jotka ovat olleet ±1-2 °C vuosisataa kohden, on esiintynyt Pohjois-Atlantilla säännöllisesti viimeisten 9 000 vuoden aikana. Nämä vaihtelut tapahtuivat vuosikymmenistä vuosisatoihin ulottuvalla aikaskaalalla, ja ne johtuivat pääasiassa kesäisestä auringonpaisteesta holoseenin aikana sekä valtameri-ilmakehä-järjestelmän sisäisestä vaihtelusta. Tutkijat havaitsivat tärkeitä seikkoja.
Esimerkiksi niin sanotun 8.2-ka-tapahtuman aikana (noin 8200 vuotta ennen nykyhetkeä), johon liittyi nopea jäähtyminen monilla pohjoisen pallonpuoliskon alueilla, Pohjois-Atlantin keskimääräinen SST oli 10,0 °C. Toisen tunnetun ilmaston epävakauden vaiheen, 4.2-ka-tapahtuman (noin 4200 vuotta ennen nykypäivää), aikana keskilämpötila oli 8,1 °C. Pienen jääkauden (noin 1600-1900 jKr.) ajalta määritettiin 7,5 °C:n keskimääräinen lämpötila. Vuodesta 1900 lähtien Pohjois-Atlantin SST-tiedot ovat osoittaneet vakaata tai lievästi laskevaa suuntausta, mikä kirjoittajien mukaan osoittaa, että nykykausi saattaa edustaa koko holoseenin (eli noin 11 700 viime vuoden) kylmintä vaihetta.
Tutkijat pitävät havaittujen lämpötilamuutosten tärkeimpinä syinä auringon säteilyn luonnollisia vaihteluita kesällä pohjoisella pallonpuoliskolla sekä ilmakehän ja valtamerten välistä sisäistä dynamiikkaa. He korostavat, että nykyinen ilmasto – rekonstruoitujen SST-tietojen perusteella mitattuna – ei ole mitenkään poikkeuksellisen lämmin, vaan se on itse asiassa holoseenin lämpötila-asteikon alapäässä.
Milankovićin sykli
Yksi tärkeimmistä syistä tähän kehitykseen on kesäaikaisen auringonsäteilyn väheneminen pohjoisella pallonpuoliskolla (Milankovićin syklit), jonka mukaan auringonsäteily on jatkuvasti vähentynyt pohjoisen pallonpuoliskon korkeammilla leveysasteilla noin 8 000 vuoden ajan. Tämä pitkäaikainen aurinkoenergian väheneminen johtaa Pohjois-Atlantin hitaaseen jäähtymiseen – puhtaasti luonnolliseen ilmastokehitykseen. Tutkimuksessa korostetaan myös valtameri-ilmakehä-järjestelmän sisäistä vaihtelua ja erityisesti ilmakehän ja valtameren välisen palautteen merkitystä. Näitä ovat muun muassa muutokset merijäässä, sademäärissä, tuulivirtauksissa ja merivirtauksissa sekä väliaikaiset vaikutukset, kuten tulivuorenpurkaukset. Nämä luonnolliset vaihtelut ovat jo aiemmin johtaneet äkillisiin lämpötilamuutoksiin – ks. edellä oleva luettelo.
Kyseessä on siis asteittainen jäähtymissuuntaus, jonka pitäisi jatkua vielä 10-12 000 vuotta (eli minimiin asti) nykyisen Milankovićin syklin perusteella. Lisäksi tämän kehityksen pitäisi myös varmistaa, että vuodenaikojen vaihtelut vähenevät pitkällä aikavälillä – ja siten myös vähitellen torjua viimeaikaisia lämpenemissuuntauksia ainakin Euroopassa. Toisin sanoen ilman ilmakehän ylimääräistä hiilidioksidia ilmasto olisi itse asiassa menossa kohti uutta jääkautta. Vaikka ilmastolahkon kannattajat eivät halua ymmärtää tätä. Koska seuraava jääkausi – Maailman historian näkökulmasta – on itse asiassa jo “myöhässä”.
Mitä tämä tarkoittaa Euroopalle?
Kun otetaan huomioon maailmanlaajuisen ilmaston monimutkaisuus, herää kuitenkin kysymys, mikä vaikutus Pohjois-Atlantin hitaalla mutta tasaisella viilenemisellä viime vuosisadan aikana on nykypäivään asti. Vaikka ei olekaan syytä olettaa, että Golfvirta heikkenee niin paljon, että Atlantille kehittyy uusia virtauskuvioita lähitulevaisuudessa, on mahdollista olettaa joitakin tiettyjä tulevia kehityssuuntia.
Keskipitkällä aikavälillä arktisen jään odotetaan laajenevan entisestään erityisesti Pohjois-Atlantilla sekä kylmempien talvikuukausien odotetaan jatkuvan. Viileämmät merivirtaukset tuovat kuitenkin mukanaan myös vähemmän pilviä ja siten vähemmän sadetta. Tämä tarkoittaa, että vaikka nykyisen syklin pitäisi itse asiassa vähentää vuodenaikojen vaihtelua, kesät ovat todennäköisesti kuivempia ja lämpimämpiä. Miksi? Vähemmän pilviä tarkoittaa enemmän auringon säteilyä (albedovaikutus) ja siten pinnan lämpenemistä. Report24 on jo raportoinut vastaavista tutkimuksista: Jatkotutkimus vahvistaa pilvien muodostumisen puutteen syyksi lämpenemiseen.
Nämä monimutkaiset tiedot ja tosiasiat osoittavat kuitenkin jälleen kerran, että ilmastoapokalyptikkojen äärimmäisellä yksinkertaistamisella on vain vähän tekemistä ilmastotodellisuuden kanssa. Pikemminkin käy selväksi, että luonnolliset syklit määräävät pääasiallisen suunnan – vaikka ylimääräinen hiilidioksidi (aikana, jolloin hiilidioksiditasot ovat muutenkin alhaiset) näyttäisi pelastavan meidät uudelta jääkaudelta, ainakin toistaiseksi.