Kuinka turvallisia ovat ionisoimattoman säteilyn nykyiset raja-arvot? Uusimman tieteellisen katsauksen perusteella huomattavasti vähemmän kuin on pitkään väitetty. Tutkimusten mukaan jo pienetkin annokset voivat vahingoittaa ihmisten ja eläinten DNA:ta.
Vuosikymmenten ajan on toistettu, että radiosäteily, vaikkakin mitattavissa, olisi biologisesti vaaratonta. Koska se ei ole ionisoivaa säteilyä, kuten röntgensäteet tai radioaktiiviset hiukkaset, sen ei katsottu voivan aiheuttaa perimän muutoksia. Nyt kuitenkin Frontiers in Public Health -lehdessä julkaistu laaja meta-analyysi kyseenalaistaa tämän käsityksen. Yli 500 tutkimusta kattava katsaus (“A scoping review and evidence map of radiofrequency field exposure and genotoxicity: assessing in vivo, in vitro, and epidemiological data”) toteaa selvästi: merkittävä määrä tuloksia viittaa siihen, että langaton säteily aiheuttaa geneettisiä vaurioita – sekä ihmisillä että eläinkokeissa.
Huomionarvoista on, että yli puolet analysoiduista tutkimuksista raportoi DNA-vaurioita säteilyannoksilla, jotka jäivät alle kansainvälisten ICNIRP:n raja-arvojen. Toisin sanoen vaikutuksia havaittiin tasoilla, joita pidetään virallisesti turvallisina.
Nykyiset rajat perustuvat yksinomaan lämpövaikutuksiin – kudoksen lämpenemiseen korkean taajuuden säteilyn vaikutuksesta. Muita biologisia vaikutuksia, jotka eivät liity lämpötilan nousuun, ei ole otettu huomioon. Katsauksen mukaan juuri näitä pitkäaikaisia, ei-lämpövaikutteisia mekanismeja ei voida sulkea pois: ne saattavat vaurioittaa DNA:ta ja lisätä syöpäriskiä.
DNA-vaurioiden merkitys on tunnetusti suuri, sillä ne ovat yksi syövän tärkeimmistä syntymekanismeista. Jo aikaisemmat yksittäiset tutkimukset ovat osoittaneet yhteyksiä sähkömagneettisen säteilyn ja erilaisten kasvainten, kuten glioblastoomien, akustisten neuromien sekä kilpirauhas- ja eturauhassyövän, välillä. Tutkijayhteisö on kuitenkin ollut asiasta jakautunut: osa pitää havaintoja ristiriitaisina, osa taas näkee niissä johdonmukaisia kuvioita. Uusi meta-analyysi vahvistaa jälkimmäistä näkemystä ja haastaa virallisen “kaikki on kunnossa” -linjan.
Tutkimuksen laatijat painottavat ennaltaehkäisevää lähestymistapaa. Esimerkiksi antennit voitaisiin suunnitella niin, että säteily suuntautuu poispäin kehosta ja lähetystehoja vähennetään teknisesti. Nykyisellään teollisuudella ei kuitenkaan ole riittäviä kannustimia muutoksiin, koska sääntely perustuu yhä vanhoihin kriteereihin.
Kysymys on pohjimmiltaan yksinkertainen mutta epämiellyttävä: riittävätkö pelkästään lämpövaikutuksiin perustuvat raja-arvot suojaamaan väestöä pitkän aikavälin terveysriskeiltä? Tämän analyysin valossa vastaus on ei. Ottaen huomioon yhteiskunnan massiivisen riippuvuuden langattomista teknologioista – WiFistä 5G-verkkoihin – keskustelua ei tulla käymään ilman vastarintaa. Silti hälyttävien tulosten määrä kasvaa jatkuvasti, ja niiden ohittaminen käy yhä vaikeammaksi.