Maailman rakenne murenee: vanhat kauppasuhteet, valuuttajärjestelmät ja globaalit riippuvuudet ovat murroskohdassa. Viimeaikaiset liittotapaamiset, BRICS-laajennus ja talouspoliittinen retoriikka kertovat yhteisestä huolesta — mutta kysymys kuuluu: kuka tämän muutoksen lopulta ohjaa ja hyötyykö siitä?

Donald Trumpin protektionistinen politiikka, erityisesti laajat tullit ja kotimaisen tuotannon palauttamisyritykset, haastavat Bretton-Woodsin jälkeistä järjestystä. Se saattaa aiheuttaa häiriön, joka pakottaa kansakunnat etsimään vaihtoehtoja dollarikeskeiselle kauppajärjestelmälle. Tämä ei automaattisesti tarkoita vapauden voittoa: häiriö voi synnyttää tilan, jossa globaali finanssieliitti – IMF, BIS, keskuspankit ja suurrahaston hallinnoimat toimijat – tarjoavat “ratkaisun”: entistä yhtenäisemmän digitaalis-CBDC-pohjaisen alustan.

On kaksi todennäköistä polkua. Ensimmäinen: Yhdysvaltojen irtaantuminen nykyisestä roolistaan luo tilapäistä epävakautta, jota käytetään ponnahduslautana keskitetylle, globaaliksi jäsennetyille digitaaliselle talousjärjestelmälle. Toinen: kotimarkkinoiden vahvistaminen ja globalististen instituutioiden kurittaminen johtavat aidosti hajautetumpaan talousjärjestelmään — mutta se edellyttää globaalien instituutioiden murtamista, ei vain protektionismia.

Miksi tämä on tärkeää?
• Digitaalinen nollaus ei ole vain tekninen muutos — se on vallanjako-ongelma. CBDC:t ja yhtenäiset tilikirjat mahdollistavat taloudellisen seurannan ja kontrollin tason, joka yhdistettynä sosiaalisen arvostelun mekanismeihin voi johtaa käytännön sananvapauden ja toimintavapauden kaventumiseen.
• Epävakaus ruokkii keskitettyä ratkaisuntarvetta. Kun maiden taloudet horjuvat, kansainväliset instituutiot voivat tarjota “järjestyksen” — mutta millaisella hinnalla?
• Jos tavoitteena on vain muuttaa kaupallista valtaa (esim. tuotannon palauttaminen), mutta jättää suurin osa globaalista infrastrukturoinnista ennalleen, lopputulos voi paradoksaalisesti vahvistaa juuri niitä mekanismeja, joita protektionismi väittää vastustavansa.

Mitä Trump-linja voi oikeasti tehdä?
Trumpin politiikka voi olla katalysaattori: se voi pakottaa BRICS-maat ja kansainvälisen pankkieliitin nopeuttamaan omia digitaalisia vaihtoehtojaan ja varautumissuunnitelmiaan. Jos globalistit käyttävät tilannetta hyväkseen, “nollaus” voi käsittää enemmän keskitettyä hallintaa ja digitaalista kontrollia kuin aidon taloudellisen vapautumisen.

LUE MYÖS:  ”Digitaalinen euro” on EKP:n mukaan ‘yksityisin sähköinen maksuvaihtoehto’

Polku eteenpäin — kaksi vaihtoehtoa

  1. Radikaali purku: Jos tavoitteena on estää globalistien keskitetty takaisinotto, tarvitaan järjestelmällistä pyrkimystä purkaa ja reformoida IMF:n, BIS:n ja muiden kaltaisten instituutioiden rakenteita — ei vain tullikamppailuja. Tämä vaatii kansainvälistä koordinaatiota, poliittista näkyvyyttä ja vaihtoehtoista infrastruktuuria — decentralisaatiota, ei vain protektionismia.
  2. Korjaava polku: Jos toimintatapa jää lähinnä taloudelliseksi palaamiseksi kotimaiseen tuotantoon ilman globaalien instituutioiden purkua, olemme todennäköisesti vain siirtämässä peliä — ja avaamassa ovia uudelle, digitaalis-keskitetylle talousjärjestelmälle.

Johtopäätös
Trumpin talouslinja voi tuoda toteennäytettä siitä, että nykyinen globalismi on kyseenalainen. Mutta todellinen voitto ei synny vain tullipolitiikasta: ellei samaan aikaan pureta niitä kansainvälisiä mekanismeja, joiden avulla keskitetty valta voi konsolidoitua, riskinä on, että epävakaus vain nopeuttaa “suuren nollauksen” keskitettyä muotoa — digitaalisesti valvottua ja globaalisti koordinoitua talousjärjestelmää.

Jos pyrimme aidosti itsenäisempään ja vapaampaan talousjärjestykseen, politiikan on oltava kaksitahoinen: tuotanto takaisin, mutta ennen kaikkea globaaleihin vallankäytön rakenteisiin tulee puuttua järjestelmällisesti. Muuten nollaus voi päätyä käynnistämään juuri sen, mitä sen väitetään estävän.

Avatar photo

By Pressi Editor

Jos lainaat tekstiä, laitathan lainatun tekstin yhteyteen paluulinkin!