Länsimaiden yritysmaailmassa on tapahtumassa hiljainen, mutta merkittävä käänne. Kymmenet suuryritykset vetäytyvät vihreän politiikan liittoumista, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat liiketoiminnan pyhä lehmä.
Nyt 893 yritystä on ilmoittanut irtautuvansa Science Based Climate Initiative (SBCI) -verkostosta — ohjelmasta, jonka piti määritellä tieteelliset päästötavoitteet yksityiselle sektorille, mutta josta on tullut yhä useamman mielestä kallis ja byrokraattinen ideologinen kahle.

💼 Vihreän uskonnon taloudellinen krapula

Ilmastopolitiikan lupaus oli yksinkertainen: markkinat ja ympäristö kulkevat käsi kädessä.
Mutta reaalitalouden näkökulmasta yhtälö ei ole koskaan toiminut. Yritykset eivät voi loputtomiin “kompensoida” päästöjään sertifikaateilla, joiden hinnat nousevat samalla kun energian kustannukset nielaisevat katteet.

Yhä useammat konsernit myöntävät nyt ääneen sen, mitä hallitusten kabineteissa on kuiskittu jo vuosia:
hiilineutraalius ei ole liiketoimintamalli vaan ideologinen luksus.

Autoteollisuus on tästä malliesimerkki.
Sähköautojen yksiköt ovat monilla valmistajilla kroonisesti tappiollisia, ja niitä pidetään pystyssä vain polttomoottorimallien tuotoilla. EU:n päästönormit ovat samalla pakottaneet valmistajat investoimaan valtavia summia lataus- ja akkuketjuihin, joiden tuottoa ei näy edes horisontissa.

🏦 Pankit näyttivät suunnan

Ensimmäisen signaalin muutoksesta antoivat suuret pankit, jotka vetäytyivät Net Zero Banking Alliance -verkostosta.
Nyt liike on levinnyt teollisuuteen ja vakuutusyhtiöihin.

Erityisen selkeä on tilanne Sveitsissä:
yhtiöt kuten Swiss Re, Zurich Insurance Group ja Sulzer ovat ilmoittaneet lopettavansa ilmasto-ohjelmien rahoituksen ja raportoinnin.
Perustelut ovat tylyjä: liian kallista, liian byrokraattista, liian epärealistista.
Sisäisesti puhutaan “velvoitteen purkamisesta” — käytännössä kieltäytymisestä antamasta enää periksi “pukupäisille aktivisteille”, jotka sanelevat mitattomia päästörajoja ja epäselviä ESG-kriteereitä.

🧾 Aneiden kauppa modernissa muodossa

Yritysten irtautuminen paljastaa karulla tavalla koko järjestelmän perusluonteen.
CO₂-sertifikaatit, ESG-luokitukset ja “tieteeseen perustuvat tavoitteet” ovat olleet talouden uusi anekauppa.
Kuka maksaa, saa syntejään anteeksi; kuka ei maksa, leimataan ympäristöviholliseksi.

LUE MYÖS:  WEF: AI ja ilmastofanaattisuus tuhoavat miljoonia työpaikkoja

Tuloksena on moraalisen kiristyksen ekosysteemi, jossa yritykset käyttävät enemmän aikaa raportointiin kuin tuotantoon.
Monissa teollisuusmaissa kokonaisia osastoja on perustettu täyttämään taulukoita ja hiilijalanjälkiselvityksiä, samalla kun tuotantolinjat seisovat energialaskujen takia.

Saksan esimerkki on kuvaava: maa tuo nyt halvempaa terästä Kiinasta — terästä, joka on valmistettu hiilellä.
Paperilla hiilineutraalius on saavutettu; todellisuudessa päästöt ovat vain vaihtaneet mannerta.

⚙️ Reaalitalous iskee takaisin

SBCI:sta eroaminen ei ole vain hallinnollinen ele, vaan merkki suuremmasta paradigman muutoksesta.
Yritykset alkavat taas puhua voitosta, kilpailukyvystä ja energiaturvasta ilman moraalista painolastia.
Se on viesti poliitikoille ja rahoitusmarkkinoille: ideologia ei enää ohjaa investointipäätöksiä, vaan realiteetit.

Kun hiilineutraaliuden hintalappu käy ilmeiseksi, koko rakennelma alkaa horjua.
Yritykset eivät enää pelkää sanoa ääneen, että “vihreä siirtymä” on johtanut energian hinnan nousuun, tuotannon ulkoistamiseen ja byrokratian paisumiseen.
Ilmastopolitiikka, joka piti olla tulevaisuuden moottori, on monelle yritykselle muuttunut ankkuriksi kaulaan.

🔄 Loppupeli: ideologian ja talouden törmäys

SBCI-hankkeesta vetäytyneiden yritysten määrä – 893 – on todennäköisesti vasta alkua.
Mitä useampi vetäytyy, sitä helpommaksi se käy muillekin.
Jokainen irtautuminen syö uskottavuutta koko “tieteeseen perustuvan” ilmastoagendan ytimestä.

Se, mikä alkoi jalona tavoitteena pelastaa planeetta, on monen silmissä muuttunut hallinnolliseksi painajaiseksi, jossa mittareita ei voi tarkistaa, mutta sakkoja jaetaan silti.

Ehkä tulevaisuuden historiankirjoissa vuosi 2025 muistetaan hetkenä, jolloin yritysmaailma veti rajan.
Ei siksi, että se hylkäsi ympäristövastuun – vaan siksi, että se vihdoin tajusi eron tieteen ja dogmin välillä.


📚 Lähteet

Avatar photo

By Pressi Editor

Jos lainaat tekstiä, laitathan lainatun tekstin yhteyteen paluulinkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *