Saksan liittovaltion ilmastonsuojeluministeri Carsten Schneider on puolustanut EU:n uusia hiilidioksidipäästöjen tuontiveroja julkisen television haastattelussa. Vuonna 2026 voimaan tuleva hiilidioksidipäästöjen rajasopeutusmekanismi (CBAM) verottaa ”hiili-intensiivisten” tavaroiden tuontia. Schneiderin mukaan tämä suojelee Euroopan teollisuutta ”epäreilulta” kilpailulta ja nopeuttaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä.
Hän on oikeassa yhdessä asiassa: Euroopan teollisuus on romahtamassa oman ilmastopolitiikkansa painon alla. Silti ilmeinen ratkaisu – hiilidioksidiverojen ja koko niitä ympäröivän ilmastokultin poistaminen – ei tule ministerin mieleen. Sen sijaan Bryssel valmistautuu kiihdyttämään tilannetta.
Ajoitus voisi tuskin olla huonompi. Donald Trump on palannut Valkoiseen taloon kutsuttuaan ilmastonmuutosta ”historian suurimmaksi huijaukseksi”. Yhdysvallat on jälleen vetäytynyt Pariisin sopimuksesta ja hylännyt maailmanlaajuisen ilmastouskonnon. Washington aikoo nyt vastata EU:n CBAM:n vastatulleilla, jotka kohdistuvat eurooppalaiseen vientiin.
Kiina, joka tyydyttää edelleen noin 80 prosenttia energiantarpeestaan hiilellä, öljyllä ja kaasulla, pitää CBAM-järjestelyä syrjivänä ja lupaa omia vastatullejaan. Intia ja Brasilia ovat liittyneet kuoroon: New Delhi kutsuu toimenpidettä hyökkäykseksi kehitysmaita vastaan, kun taas jopa vasemmistolainen Brasilia – joka isännöi COP30-kokousta Belémissä – tuomitsee sen yksipuolisena eurooppalaisena ylilyöntinä. Etelän maiden edustajat varoittavat, että tällaiset ilmastotullit pikemminkin laukaisevat uusia kauppasotia kuin ehkäisevät päästöjä.
Niinpä Bryssel on nyt valmis käymään taloussotaa Yhdysvaltojen lisäksi myös Kiinaa, Intiaa ja suurinta osaa kehitysmaista vastaan. Mikä voisi mennä pieleen?
Virallinen perustelu on ”hiilivuoto” – ajatus siitä, että päästöt vain siirtyvät ulkomaille, jos Euroopan teollisuus vähenee. Kun EU:n byrokratia on ymmärtänyt, että tuotannon ulkoistaminen Kiinaan ei todellisuudessa vähennä hiilidioksidipäästöjä maailmanlaajuisesti, se reagoi ainoalla tuntemallaan tavalla: luomalla uuden vero- ja valvontakerroksen.
Tämä on klassista keskussuunnittelijan logiikkaa. Kun maailma kieltäytyy seuraamasta Euroopan hulluutta, Bryssel vain tuplaa tahtiaan. Tuloksena on itse aiheutettu taloudellinen piiritys. Jopa maat, jotka olivat aikoinaan Euroopan kanssa samoilla linjoilla – Australia mukaan luettuna – ovat vetäytymässä hiilidioksidipäästöjen hinnoittelusta. Mutta valitsemattomien, kaikkivoipien EU:n teknokraattien maailmassa todellisuus ei saa koskaan sekaantua ideologiaan.
Sen jälkeen kun EU on asettanut seuraamuksia Venäjälle, suurimmalle raaka-aineiden ja energian toimittajalleen, Ukrainan sodan vuoksi – joka tuhosi Euroopan energiantoimitukset ja paisutti kustannuksia – se avaa nyt toisen rintaman: kauppasodan muuta maapalloa vastaan. Kaikki tämä sen nimissä, että muut pakotetaan liittymään uskoon, joka on jo kauan sitten menettänyt uskovansa Brysselin vihreän eliitin ulkopuolella.
Ylimielisyyttä, irrallisuutta ja naiiviutta tässä mittakaavassa on vaikea liioitella. Euroopan talous horjuu, sen teollisuudenalat pakenevat, ja silti EU:n johto uskoo voivansa muokata planeettaa määräyksellä. Tuleva ”ilmastosota” ei pelasta maailmaa. Se vain päättää sen, minkä Green Deal aloitti – Euroopan oman vaurauden hitaan tuhoamisen.
📚 Lähteet
- ARD:n haastattelu Carsten Schneiderin kanssa (2025)
- Euroopan komissio – CBAM-asiakirjat
- COP30 julkilausumat – UNFCCC Belém (2025)