Yhdistyneen kuningaskunnan Online Safety Act 2023 (OSA) oli alun perin tarkoitettu suojelemaan lapsia ja haavoittuvia ryhmiä verkon vaaroilta. Nyt sen uusin laajennus on kuitenkin herättänyt laajaa huolta – ei niinkään suojelun tehokkuuden, vaan sen seurauksena syntyvän ennakoivan sensuurin vuoksi.
1. Lain laajennus: “priority offences” ja ennakkoesto
Britannian hallitus julkaisi lokakuussa uuden säädöksen nimeltä
The Online Safety Act 2023 (Priority Offences) (Amendment) Regulations 2025,
joka lisää listalle uusia niin kutsuttuja priority offences – rikosluokkia, joiden osalta alustoilla on ennakollinen vastuu estää lainvastainen sisältö ennen sen näkymistä käyttäjille.
Näihin rikosluokkiin sisältyvät muun muassa:
- sisällöt, jotka “rohkaisevat tai avustavat vakavaa itsensä vahingoittamista tai itsemurhaa”
- niin kutsuttu cyberflashing – ilmiö, eli ei-pyydetty intiimikuvien lähettäminen
- muu “vakavasti haitallinen” materiaali, jonka tulkinta jätetään viranomaisille ja Ofcomille
Tämä tarkoittaa, että alustoja ei enää rangaista vain siitä, mitä ne eivät poista, vaan myös siitä, mitä ne eivät onnistu estämään ajoissa.
Käytännössä tämä tekee jokaisesta somepalvelusta valvontajärjestelmän, jonka on kyettävä tunnistamaan ja pysäyttämään rikosluokiteltu sisältö ennen kuin yksikään käyttäjä näkee sen.
2. Tekninen muutos: algoritmit portinvartijoina
OSA:n laajennus pakottaa alustoja rakentamaan huomattavasti kehittyneempiä valvontamekanismeja.
Käytännössä tämä tarkoittaa:
- automaattista sisällön seulontaa ennen julkaisua
- käyttäjien tuottaman materiaalin reaaliaikaista analysointia
- koneoppimiseen perustuvia algoritmeja, jotka tunnistavat riskisisällön
- Ofcomille tehtäviä raportteja ja riskinarviointeja
Teknologisesti tämä vie järjestelmät kohti täydellistä ennakkovalvontaa, jossa tekoäly päättää, mitä saa julkaista ja mitä ei.
Kysymys kuuluu: kuinka monta virhettä on hyväksyttävää, ennen kuin järjestelmä alkaa tukahduttaa laillista keskustelua?
3. Vapauden ja turvallisuuden ristiriita
Hallitus puolustaa lakia lapsisuojelun ja verkon turvallisuuden nimissä – sinänsä perusteltu tavoite.
Mutta kun sensuuri siirtyy reaktiivisesta (poistetaan kun havaitaan) ennakoivaan (ei päästetä julki ollenkaan), vaakakupissa painavat toisenlaiset arvot.
Mahdolliset seuraukset:
- Laillisen sisällön katoaminen:
Esimerkiksi mielenterveysryhmät, joissa keskustellaan itsetuhoisuudesta, voivat joutua estoihin, vaikka niiden tarkoitus on auttaa. - Ylisuojelu ja pelon kulttuuri:
Alustat ottavat mieluummin varman päälle ja estävät enemmän kuin vähemmän. Tulos: “turvallinen” mutta tyhjä internet. - Yksityisyyden heikkeneminen:
Ennakollinen seulonta edellyttää viestien, kuvien ja videoiden skannaamista — jopa salattujen palveluiden osalta. - Pienyritysten ja yhteisöalustojen kuolema:
Vain teknologiajätit voivat rakentaa tällaisia moderaatiojärjestelmiä. Pienet toimijat joutuvat sulkemaan ovensa tai poistumaan UK-markkinoilta.
4. Lain taloudellinen ja poliittinen paino
OSA antaa Ofcomille ja hallitukselle poikkeuksellisen vahvan otteen verkkoalustoista.
Rikkomuksista voi seurata:
- jopa £18 miljoonan sakot
- tai 10 % yrityksen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta
- henkilökohtaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia johtajille, jotka laiminlyövät sääntelyn
Näin voimakkaat sanktiot pakottavat yritykset toimimaan varman päälle – ja varmuus tarkoittaa käytännössä laajempaa sensuuria ja kapeampaa keskustelua.
5. Vertailu: EU ja Suomi
Vaikka UK toimii nyt EU:n ulkopuolella, sen linja vaikuttaa suoraan eurooppalaiseen keskusteluun.
EU:n oma Digital Services Act (DSA) sisältää jo samansuuntaisia pykäliä, mutta ei vaadi yhtä pitkälle menevää ennakkovalvontaa.
Suomessa keskustelu on vasta alussa.
Jos EU:n ja Britannian linjat lähestyvät toisiaan, myös suomalaiset alustat — etenkin kansainvälisesti toimivat — voivat joutua toteuttamaan samantyyppisiä mekanismeja UK-käyttäjien vuoksi.
Näin yksittäisen maan laki alkaa vaikuttaa koko internetin rakenteeseen.
6. Missä menee raja?
Kysymys ei enää ole pelkästään siitä, kuka vastaa haitallisesta sisällöstä, vaan kuka saa päättää mikä on haitallista.
Kun määrittely siirtyy yhä enemmän hallinnolle ja algoritmeille, vaarana on, että “turvallinen internet” muuttuu hallituksi, ennalta suodatetuksi mediaympäristöksi.
Internetin alkuperäinen periaate – avoin, vapaasti virtaava tieto – alkaa muistuttaa lupajärjestelmää, jossa jokainen sana kulkee valvontaportin läpi.
7. Johtopäätös: hyvä tarkoitus, vaarallinen tie
Online Safety Act 2023:n laajennus on klassinen esimerkki siitä, kuinka hyvää tarkoittava sääntely voi johtaa vapauden kapenemiseen.
Lain motiivi on jalo – suojella heikoimpia – mutta keino, jolla se toteutetaan, avaa oven järjestelmälle, jossa tekoäly ja viranomaiset toimivat sananvapauden vartijoina.
Sananvapauden ja turvallisuuden välinen tasapaino ei synny algoritmeilla, vaan avoimella, demokraattisella keskustelulla.
Jos keskustelu katoaa, katoaa myös kyky kyseenalaistaa niitä, jotka väittävät tietävänsä, mikä on meille “turvallista”.
📚 Lähteet
- Reclaim The Net: UK Expands Online Safety Act to Enforce Preemptive Censorship Rules
- The Guardian: The UK’s Online Safety Act is a licence for censorship
- UK Government Legislation: [The Online Safety Act 2023 (Priority Offences) (Amendment) Regulations 2025]
- Wikipedia: Online Safety Act 2023
📊 Mitä luvut oikeasti tarkoittavat?
- 10 % maailmanlaajuisesta liikevaihdosta vastaa esimerkiksi Metalle noin 13 miljardin punnan sakkoa.
- Ofcomin 10 000 valvontailmoitusta vuodessa tarkoittaa, että yksittäisenkin virheen vaikutus voi ulottua satoihin tuhansiin käyttäjiin.
- Jos virheellisen eston todennäköisyys on vain 0,1 %, miljardeissa viesteissä se tarkoittaa miljoonia hiljennettyjä sanoja.