Kalifornia on käynnistänyt järjestelmän, joka voi muuttaa tavan, jolla liikkumista verotetaan – ja samalla, miten sitä valvotaan. Valtion “Mileage-Based Road Charge” -ohjelma on virallisesti suunniteltu korvaamaan polttoainevero kilometripohjaisella maksulla. Käytännössä se on kuitenkin infrastruktuuri, joka mahdollistaa ajoneuvojen ja kuljettajien jatkuvan seurantajärjestelmän.
Ohjelmaa johtavat Caltrans ja California State Transportation Agency, ja se perustuu kahteen lainsäädäntöön: Senate Bill 1077 (2014) ja Senate Bill 339 (2021). Kummankin taustalla on ajatus siitä, että sähköautojen yleistyessä polttoaineveron tuotto laskee, ja siksi tienkäyttöä on verotettava suoraan ajomatkan perusteella. Tähän mennessä ohjelma on ollut pilotti- ja datankeruuvaiheessa, mutta vuoden 2025 loppuun mennessä sen tekninen pohja on käytännössä valmis täysimittaiseen käyttöönottoon.
Miten järjestelmä toimii
Perinteinen polttoainevero on anonyymi ja epäsuora – se peritään automaattisesti oston yhteydessä eikä vaadi henkilötietoja. Kalifornian kilometrivero muuttaa tämän mallin täysin: verotus siirtyy polttoaineen kulutuksesta itse ajamiseen.
Kuljettajilta kerätään tietoa useilla tavoilla:
- Manuaalinen raportointi, jossa ajoneuvon mittarilukema ilmoitetaan valtion järjestelmään säännöllisin väliajoin.
- Automaattiset plug-in-laitteet, jotka liitetään auton OBD-porttiin ja lähettävät ajomatkatiedot viranomaisille tai kolmannelle osapuolelle.
- Älypuhelinsovellukset ja ajoneuvon telematiikka, jotka hyödyntävät GPS-dataa ajomatkan laskemiseen ja mahdollistavat aluekohtaisen erottelun.
Kaikki nämä menetelmät sitovat tiedot kuljettajan henkilöllisyyteen. Myös manuaalisessa raportoinnissa mittarilukema varmennetaan kuvan ja rekisteröidyn käyttäjätilin kautta. Kun data on kerätty, laskutus ja veloitus tapahtuvat automaattisesti valtion tai sen sopimuskumppanin hallinnoimasta järjestelmästä.
Tekninen valvontakyvykkyys
Vaikka viranomaiset vakuuttavat, ettei sijaintidataa tallenneta, järjestelmään sisältyvät GPS-pohjaiset ratkaisut tekevät siitä teknisesti valvontavalmiin. Infrastruktuuri mahdollistaa matka-, reitti- ja aikaleimatun liikkumistiedon keruun, vaikka sitä ei virallisesti käytettäisikään.
Kuten tietoturva-asiantuntijat ovat huomauttaneet, “ominaisuus, joka voi seurata, on ominaisuus, joka joskus myös seuraa.”
Tietosuojalainsäädännön kannalta ongelma ei ole vain keruu, vaan valmius laajentaa keruuta ilman uutta poliittista päätöstä. Kun datakanava on olemassa, sen käyttötarkoitusta voidaan muuttaa hallinnollisesti – lisäämällä esimerkiksi ruuhkamaksuja, päästörajoja tai aluekohtaisia hintoja.
Veromallin muutos: markkinamekanismista identiteettiin
Kalifornian järjestelmä siirtää verotuksen markkinaperustaisesta mallista henkilökohtaiseen kirjanpitoon. Polttoainevero on verotusteknisesti “näkymätön”: kuluttaja maksaa sen polttoaineen hinnassa ilman raportointia. Kilometrivero taas tekee ajamisesta rekisteröidyn tapahtuman – jokainen ajettu kilometri muuttuu dataksi, joka tallennetaan ja arkistoidaan.
Seurauksena on verotuksen tarkentuminen, mutta samalla yksityisyyden katoaminen. Liikkumisesta tulee hallinnollinen tapahtuma, joka edellyttää henkilöllisyyden varmistamista ja säännöllistä raportointia.
Lainsäädännöllinen kehys
SB 339 valtuuttaa Kalifornian liikenneviranomaiset keräämään kokeiludataa tulevaa lainsäädäntöä varten. Tämä tarkoittaa, että velvoittava raportointi voidaan ottaa käyttöön ilman uutta erillistä lakiesitystä.
Nykyisissä säädöksissä ei ole laajaa poikkeusluokkaa esimerkiksi maaseudun asukkaille tai vähän ajaville, eikä myöskään selkeitä sanktioiden rajoja datan väärinkäytöstä.
Laajempi yhteys
Kalifornian hanke ei ole erillinen ilmiö. Useat muut Yhdysvaltain osavaltiot ovat testanneet vastaavia malleja, ja sama ajatusmalli – polttoaineveron korvaaminen ajomatkaperusteisella maksulla – on ollut esillä myös Euroopassa. Myös Suomessa on viime vuosina nähty keskustelua siitä, miten sähköautojen lisääntyminen heikentää veropohjaa ja miten “älykäs kilometrivero” voisi ratkaista ongelman.
Tämänkaltaiset järjestelmät merkitsevät kuitenkin muutosta paitsi verotuksessa, myös valtion ja kansalaisen välisessä valtasuhteessa. Kun liikkuminen muuttuu valvotuksi ja laskutettavaksi, yksityisestä tilasta tulee osa digitaalisesti mitattua infrastruktuuria.
Yhteenveto
Kalifornian tiepohjainen kilometrivero on enemmän kuin budjettitekninen uudistus. Se on arkkitehtuuri, joka siirtää verotuksen yksilölliseen seuranta- ja raportointijärjestelmään. Teknologisesti se on tehokas, mutta sen tietosuojariskit ovat rakenteellisia, eivät hallinnollisia.
Kun järjestelmä rakentuu identiteettiin ja dataan, sen käyttötarkoitus on aina laajennettavissa – ensin tieverosta ruuhkamaksuihin, sitten käyttäytymisen ja päästöjen verottamiseen. Tällöin kysymys ei enää ole pelkästä verosta, vaan siitä, kuka omistaa tiedon liikkumisestamme ja kuka päättää sen käytöstä.
📚 Lähteet:
- California Legislature. Senate Bill No. 1077 — Road Usage Charge Pilot Program (2014)
- California Legislature. Senate Bill No. 339 — Road Charge Pilot Program (2021)
- California Road Charge Program — virallinen julkinen portaali
- Activist Post / The Conscious Resistance Network: California’s Mileage-Based Road Charge: What It Is, How It Would Work, and Why Privacy Risks Increase