Nationalismi on paha ja globalistit ovat sankareita? Tämä on propagandaviesti, josta on tullut yhä voimakkaampi toisen maailmansodan päättymisen ja globalististen instituutioiden, kuten YK:n, IMF:n, Maailmanpankin jne., luomisen jälkeen. 1970-luvulla oli yhtenäinen ja vaarallinen toimintasuunnitelma länsimaailman totuttamiseksi keskinäiseen riippuvuuteen; ei ainoastaan riippuvuus tuonnista ja viennistä, vaan myös riippuvuus valuuttakaupasta, treasury-ostoista ja pankkien välisistä varallisuudensiirtojärjestelmistä, kuten SWIFT.
Tämä oli aikakausi, jolloin yritykset alkoivat ulkoistaa länsimaista tuotantoa kolmannen maailman maihin. Tämä oli myös hetki, jolloin dollari irrotettiin kokonaan kullasta. Kun IMF esitteli SDR-korin. Sitten alkoi vuosikymmeniä kestänyt stagflaatiokriisi, kirjoittaa Brandon Smith .
Silloin perustettiin Maailman talousfoorumi. Rooman klubi ja sen ilmastonmuutosohjelma. Kun lukuisat globalistit eliittijulkaisuissa ja valkoisissa papereissa alkoivat puhua yhdestä maailmantaloudesta ja yhdestä maailmanhallituksesta (tietysti heidän hallinnassaan). 1990-luvulla kaikki oli pääosin julkista ja suunnitelma oli selvä:
Heidän tarkoituksenaan oli tuhota kansallinen suvereniteetti ja aloittaa täydellisen globaalin keskittämisen aikakausi. Yksi paljastavimmista lainauksista suunnitelmasta tulee Strobe Talbotilta, Clintonin hallinnon apulaisulkoministeriltä, joka kertoi Time-lehdelle vuonna 1992 :
” Ensi vuosisadalla kansakunnat sellaisina kuin ne tunnemme ovat vanhentuneita; kaikki valtiot tunnustavat yhden globaalin auktoriteetin… Kansallinen itsemääräämisoikeus ei loppujen lopuksi ollut niin hyvä idea.”
Samassa artikkelissa hän lisää:
“… Vapaa maailma on luonut monenvälisiä rahoituslaitoksia, jotka ovat riippuvaisia jäsenmaiden halukkuudesta luopua osan suvereniteettistaan. Kansainvälinen valuuttarahasto voi sanella käytännössä kaiken finanssipolitiikan, jopa sen, kuinka paljon veroja hallituksen on perittävä kansalaisiltaan. Yleissopimus tullitariffeista ja kaupasta säätelee, kuinka paljon tullia maa voi periä tuonnista. Näitä järjestöjä voidaan pitää kaupan kehitysyksiköinä, proto-rahoitusyksikköinä ja yksikköinä.”
Globalistit käyttävät kansainvälisen kaupan valvontaa keinona saada kilpailevat taloudet ansaan ja pakottaa ne homogeeniseksi. He ryöstävät mailta niiden omavaraisuuden ja painostavat niitä mukautumaan maailmanlaajuisiin kauppastandardeihin. On tärkeää ymmärtää, että he näkevät kaupan keskitetyn määräävän aseman keskeisenä työkaluna uuden maailmanjärjestyksensä saavuttamiseksi.
Ajatus maan irtautumisesta istutuksesta ja yksipuolisesti tuontitullien määräämisestä on mahdotonta ajatella. Ajatus siitä, että maat tuottavat omat elämänsä tarpeet, on absurdi. Ainakin vuoteen 2025 asti.
Yksi Trumpin hallinnon politiikan humoristisimmista ja hämmentävimmistä sivuvaikutuksista on ollut poliittisen vasemmiston (etenkin Euroopassa) kiire kuvata itseään “kapinallisina sankareina, jotka taistelevat vapauden puolesta” oletettavasti tyrannilaista diktatuuria vastaan. Tietenkin puhumme tässä globalisteista ja kulttuurimarxilaisista, joten heidän määritelmänsä “vapaudesta” ja “tyranniasta” vääristyvät korjaamattomasti.
EU:n eliitti on todella eksynyt demokratiaa koskevaan sanomaansa. Nykyään monet Euroopan maat ovat palaamassa klassiseen autoritaarisuuteen, mutta ne teeskentelevät osallistuvansa epätoivoiseen vapaustaisteluun.
Olen kuullut sanottavan, että autoritaarisuus on tunnustamisen patologia. Voisi myös sanoa, että se on affirmaation patologia – ei riitä, että loukkaava liike tunnustetaan hallitsevaksi, vaan myös väestön on otettava se ilolla vastaan, ikään kuin se olisi ainoa asia, josta he välittävät. Tämä on globalismin perimmäinen tavoite: pakottaa massat rakastamaan sitä uskontona.
Mutta jotta ihmiset rakastaisivat heitä, heidän on uskottava, että globalismi on heidän pelastajansa. Heidän täytyy uskoa, että globalistit jollakin tavalla pelastavat maailman. Astu sisään The Economistin tuoman uuden maailmanjärjestyksen teatteriin. Rothschild-perheen osittain omistama lehti on pitkään ollut globalismin propagandakeskus. He julkaisivat äskettäin artikkelin nimeltä “The Thing About Europe: It’s The Actual Land Of The Free Now” .
Kyllä, tämä on naurettavaa, kun otetaan huomioon, että monet Euroopan hallitukset vainoavat ja sulkevat ihmisiä verkossa eriävien mielipiteiden vuoksi. Massiivinen avoin maahanmuutto tukahduttaa länsimaisen kulttuurin mantereella. Väkivaltarikollisuus lisääntyy räjähdysmäisesti. Puhumattakaan EU:n hallitusten uudesta suuntauksesta pidättää oikeistolaisia poliittisia vastustajia estääkseen heitä voittamasta vaaleja.
Euroopassa sinut voidaan jopa pidättää, koska rukoilet hiljaa aborttiklinikan lähellä. Me kaikki ymmärrämme, kuinka absurdeja The Economistin väitteet ovat. Heidän argumenttinsa tiivistyy tähän: jos se vahingoittaa globalismia, se on uhka demokratialle. Tämä on se satu, jota mediassa saarnataan nykyään.
Eliitit ruokkivat Trumpin hallinnon “America First” -politiikan autoritaarisuutta, koska se häiritsee heidän esityslistaansa, ei siksi, että amerikkalaisia sorrettaisiin.
Retoriikan muutos Euroopassa on monella tapaa vain heijastus pitkään jatkuneesta globalistisesta strategiasta: nationalistien esittäminen kaaoksen lietsojina ja internationalisteja järjestyksen puolustajina.
Äskettäisessä haastattelussa saksalaiselle uutisalustalle Dei Zeit Onlinelle EU:n presidentti Ursula von der Leyen meni askeleen pidemmälle väittäen, ettei Euroopassa ole oligarkiaa. Toisin sanoen Euroopan johtajat ovat viattomia uhreja, joita varakkaat ja pelkurimaiset nationalistit hyökkäävät. Rehellisesti sanottuna tämä on uutinen useimmille meistä, sillä EU:n hallitusta on pitkään pidetty kasvottoman ja vastuuttoman oligarkian määritelmänä. Hän toteaa:
” … Historia on palannut ja sen mukana geopolitiikka. Ja näemme, että maailmanjärjestyksenä pitämämme asiat ovat muuttumassa maailmanjärjestykseen, ei vähiten Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen valtataistelun vuoksi, mutta tietysti myös Putinin imperialististen tavoitteiden vuoksi. Siksi tarvitsemme toisenlaisen, uuden Euroopan unionin, joka on valmis lähtemään maailmalle ja olemaan erittäin aktiivinen rooli tämän uuden maailmanjärjestyksen muovaamisessa.”
Huomaa yritys esittää Eurooppa hyveellisenä sivustakatsojana, joka on joutunut Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän geopoliittiseen myllerrykseen. Ei mainita heidän jatkuvasta roolistaan laajemman sodan lietsomisessa Ukrainassa, heidän sekaantumisestaan rauhanneuvotteluihin tai siitä, että globalismi on tehnyt heistä riippuvaisia energian tuonnista selviytyäkseen. Tämä ei ole tietoisuuden puutetta, tämä on huolellisesti muotoiltua propagandaa. EU-presidentti jatkaa:
” Kaikkien 27 jäsenvaltion halukkuus vahvistaa yhteistä puolustusteollisuuttamme olisi ollut mahdotonta ajatella ilman viime viikkojen ja kuukausien kehitystä. Sama koskee taloutta. Kaikki haluavat noudattaa yhteistä suunnitelmaamme kilpailukyvyn parantamiseksi, koska kaikki ovat ymmärtäneet: meidän on pysyttävä lujina nykypäivän globalisoituneessa maailmassa…”
EU on edistänyt ajatusta yhtenäisestä eurooppalaisesta armeijasta jo jonkin aikaa. Tämä on järkevää: kansallisten rajojen poistamiseksi edelleen Euroopassa on luotava selkeä puolustusrakenne. He käyttävät vain tekosyynä Ukrainan sotaa ja taloudellista irtautumista Amerikasta. Hän jatkaa:
” Minulle on ratkaisevan tärkeää, että Euroopalla on vahva rooli hiljalleen syntyvän uuden maailmanjärjestyksen muovaamisessa. Ja olen vakaasti vakuuttunut siitä, että Eurooppa pystyy siihen. Katsotaanpa menneeseen vuosikymmeneen: pankkikriisi, siirtolaiskriisi, Brexit, pandemia, energiakriisi, Venäjän sota Ukrainaa vastaan. Nämä ovat kaikki vakavia kriisejä, joista jokainen on aiheuttanut suuria kriisejä. vahvempi…”
Taloudellisesti, sosiaalisesti, henkisesti ja kulttuurisesti maanosa on alaspäin. Kukaan ei halua taistella sen puolesta, mikä Eurooppa nykyään on, eivät edes miljoonat kolmannesta maailmasta tulevat maahanmuuttajat, jotka he ovat kutsuneet. Jos he yrittävät luoda keskitetyn armeijan, heidän on turvauduttava pakolliseen asevelvollisuuteen, mikä merkitsee vielä suurempaa tyranniaa. Taloudesta hän sanoo:
” Länsi sellaisena kuin sen tunsimme, ei ole enää olemassa. Maailmasta on myös tullut geopoliittinen maapallo ja nykyään ystävyysverkostomme ulottuvat ympäri maailmaa…”
” Kaikki vaativat lisää kauppaa Euroopan kanssa – eikä kyse ole vain taloudellisista siteistä. Kyse on myös yhteisten sääntöjen luomisesta ja ennustettavuudesta. Eurooppa tunnetaan ennustettavuudestaan ja luotettavuudestaan, jotka nähdään jälleen kerran erittäin arvokkaana asiana. Toisaalta se on erittäin ilahduttavaa, mutta toisaalta se sisältää luonnollisesti myös valtavan vastuun, jonka mukaan meidän on elettävä…”
Yhdysvaltojen osuus kaikista maailmanlaajuisista kulutusmenoista on 30–35 prosenttia, ja se on maailman suurin kuluttajamarkkina. Koko Euroopan osalta ei ole selviä lukuja, mutta Saksan, Euroopan suurimman talouden, osuus maailman kulutusmenoista on vain 3 %. Saksa on myös maailman kolmanneksi suurin talous Kiinan jälkeen. Toisin sanoen Euroopalla EI ole MITÄÄN kykyä täyttää Yhdysvaltojen jättämää kauppakuilua. Jos Yhdysvaltain talous irtautuu Euroopasta tai jos Yhdysvaltain talous romahtaa, myös Eurooppa romahtaa. Se on tosiasia.
Von der Leyen pitää sitten merkityksettömänä globalismin roolia EU:n vastaisten populististen liikkeiden ruokkijana. Hän väittää:
” Yhtä asiaa emme saa aliarvioida: polarisaatiota ohjataan osittain vahvasti ulkopuolelta. Sosiaalisen median kautta Venäjä ja muut itsevaltaiset valtiot puuttuvat tarkoituksella yhteiskuntaamme…”
” Molempien osapuolten asemat vahvistuvat, koska todellinen tavoite on polarisoida ja jakaa avoimia yhteiskuntiamme. Mutta Euroopan unionilla on myös suuri etu. Eriarvoisuudet ovat täällä vähemmän korostuneet, osittain siksi, että meillä on sosiaalinen markkinatalous ja koska valtakeinot ovat hajautetumpia.”
Onko Venäjä vastuussa siitä, että miljoonat eurooppalaiset haluavat lopettaa globalistisen monikulttuurisuuden? Melko marxilaisesta näkökulmasta hän väittää, että populististen jakojen on oltava keinotekoisia, koska Eurooppa on taloudellisesti “oikeudenmukainen”. Mutta populistit eivät taistele taloudellisen tasa-arvon puolesta, he taistelevat eurooppalaisen identiteetin puolesta, jota järjestelmällisesti poistetaan.
Lopuksi hän siirtyy oligarkian aiheeseen:
” Eurooppa on edelleen rauhanprojekti. Meillä ei ole veljiä tai oligarkkeja, jotka luovat sääntöjä. Emme hyökkää naapureillemme emmekä rankaise heitä…”
” Kiistanalaiset keskustelut ovat sallittuja yliopistoissamme. Nämä ja monet muut ovat arvoja, joita on puolustettava ja jotka osoittavat, että Eurooppa on enemmän kuin unioni. Eurooppa on kotimme.”
EU:n hallitus on puhdas oligarkia, jolla ei ole läheskään mitään vastuuvelvollisuutta ja joka yrittää aktiivisesti tukahduttaa ja tuhota kaikki konservatiiviset kansalliset puolueet. He kannattavat eriävien mielipiteiden hiljentämistä väestön keskuudessa ja sallivat keskustelun vain korkeakoulujen suljettujen ovien takana, koska he tietävät, että akateemikot tarkkailevat toisiaan. Mitä enemmän yhteiskunta kehittyy kohti globalismia, sitä vähemmän vapaa se on.
Näen tämän viestin eräänlaisena karkeana luonnoksena teatterille, joka on vielä tulossa. He eivät ole vielä täysin konkretisoineet tarinaansa, mutta peruskappaleet ovat paikallaan. Väite on, että kansallinen itsemääräämisoikeus on uhka “demokratialle”; ei vapauden, vaan demokratian puolesta. Ja globalistinen demokratian käsite on progressiivinen hallinto jonkin subjektiivisen korkeamman hyvän nimissä, jota he eivät voi oikein määritellä.
Tunnen myötätuntoa tavallisia eurooppalaisia kohtaan, joista monet kaipaavat vapaata yhteiskuntaa, joka perustuu perinteisiin länsimaisiin periaatteisiin. Se on tulevaisuus, josta ei koskaan tule todellisuutta, ainakaan ilman vallankumousta. Nämä ihmiset ovat länsimaailman romahduksen keskipisteessä, eivätkä monet heistä edes ymmärrä sitä. Samaan aikaan heille kerrotaan, että Amerikka tuhoaa heidät. En voi puhua kaikkien puolesta, mutta monet meistä haluaisivat pelastaa heidät. Globalismin aiheuttaman lännen romahtamisen ei voida antaa jatkua.
Jos haluat auttaa varmistamaan, että riippumaton journalismimme tarjoaa jatkossakin vastaääntä valtiolle uskollisille ja valtion rahoittamille medioille, tue toimintaamme lahjoituksella!