Mikä oli Project Artichoke?
Project Artichoke oli CIA:n varhaisen kylmän sodan salainen ohjelma, jonka tavoitteena oli kehittää “erityisiä” kuulustelutekniikoita — menetelmiä, joilla yksilön käyttäytymiseen ja muistitoimintoihin voitaisiin vaikuttaa. Hanke syntyi Project Bluebird -ohjelman jatkona vuonna 1951 ja toimi CIA:n Scientific Intelligence -osaston alaisuudessa. Elokuussa 1951 laaditut muistioasiakirjat kuvaavat Artichokea nimenomaan erityistekniikoiden kehitysohjelmaksi kuulusteluihin ja muihin peitetoimiin, joissa “yksilön hallinta on toivottavaa”. (cia.gov, nsarchive.gwu.edu)
Aikajana lyhyesti
– 1949–1950: Bluebird-ohjelman varhaiset kokeet (hypnoosi ja lääkkeet) käynnistyvät CIA:ssa. (nsarchive2.gwu.edu)
– 1951: Bluebirdista tulee Artichoke; elokuun 1951 sisäiset muistiot määrittelevät ohjelman tehtävät. (cia.gov)
– 1953: Artichoken perintö jatkuu laajemmin tunnetussa MKULTRA-ohjelmassa. (intelligence.senate.gov, cia.gov)
Mitä menetelmiä käytettiin?
Deklasifioiduissa asiakirjoissa Artichoke kuvataan koodinimeksi “erityisten kuulustelumenetelmien” tutkimukselle ja/tai käytölle. Käytännössä tämä tarkoitti hypnoosin järjestelmällistä hyödyntämistä, psykoaktiivisia aineita (kuten LSD ja meskaliini), morfiiniin liittyviä riippuvuuskokeita sekä eristystä — keinoja, joiden avulla pyrittiin vaikuttamaan muistamiseen, vastustuskykyyn ja käyttäytymiseen. Joissakin operatiivisissa muistioissa mainitaan jopa “massiivinen kemikaalien käyttö” peitellyn lääkinnällisen hoidon varjolla. (cia.gov, nsarchive.gwu.edu)
Miksi hanke tehtiin?
Kylmän sodan psykologinen sodankäynti ruokki pelkoa siitä, että vastustajat kehittäisivät “mielenhallinnan” keinoja. Artichoken tavoitteeksi kuvattiin keinojen arviointi ja kehittäminen tiedon saamiseksi henkilöltä — sekä väitteiden arviointi siitä, olisiko Neuvostoliitolla tai sen satelliittimailla käytössään uusia menetelmiä. Ohjelman omissa papereissa korostuu halu selvittää, missä määrin yksilön käyttäytymistä voidaan ohjata tai lamauttaa. (nsarchive.gwu.edu)
Mitä tiedämme nyt — ja miksi vasta nyt?
1970-luvun Church Committeen ja senaatin MKULTRA-kuulemisten myötä julkisuuteen tuli ensikertaa laajempi kuva CIA:n käyttäytymisen kontrollointia koskeneista ohjelmista. Osa aineistosta kuitenkin tuhoutui 1970-luvun alussa, mikä on vaikeuttanut täydellistä jälkiselvitystä. Jäljelle jääneet asiakirjat sekä uudet FOIA-julkaisut ja National Security Archiven dokumenttikokoelmat ovat 2024–2025 tuoneet lisävaloa Artichoken käytännön toteutukseen, menetelmäkokeiluihin ja organisaatioketjuihin. (intelligence.senate.gov, nsarchive.gwu.edu)
Esimerkki: operatiivinen kuulustelu “turvatalossa”
Yksi National Security Archiven esiin nostama muistio kuvaa Artichoke-tekniikoilla tehtyä kuulustelua “merkittävälle peiteoperaation resurssille” salaisessa sijaintipaikassa. Menetelmiin kuuluivat hypnoosi ja laajamittainen kemikaalien käyttö, jotka naamioitiin influenssan hoitamiseksi. Tavoitteena oli testata lähteen uskottavuutta ja käyttökelpoisuutta jatkossa. (nsarchive.gwu.edu)
Yhteys MKULTRA-ohjelmaan
Vuonna 1953 käynnistynyt MKULTRA laajensi ja hajautti käyttäytymiseen vaikuttamisen kokeita yliopistoihin, sairaaloihin ja peiteorganisaatioihin. Senaatin kuulemisissa 1970-luvulla ohjelman mittakaava ja epäeettiset käytännöt — mukaan lukien ei-tietoisesti osallistuneiden henkilöiden altistaminen — nousivat julkiseen tarkasteluun. Artichoke nähdään yleisesti MKULTRA:n suorana edeltäjänä ja kehitysalustana. (intelligence.senate.gov, cia.gov)
Miksi tämä historia on ajankohtainen?
– Eettinen perintö: Artichoke ja MKULTRA ovat esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti kansallisen turvallisuuden nimissä voidaan ohittaa tutkimuseettiset periaatteet, jos valvonta pettää. (intelligence.senate.gov)
– Dokumenttien uusi aalto: Viime vuosien FOIA-julkaisut ja tutkimuskokoelmat täydentävät kuvaa menetelmistä ja päätöksenteosta — ja korostavat läpinäkyvyyden merkitystä. (nsarchive.gwu.edu)
– Oppi nykypäivään: Psykologisen manipuloinnin, neurotieteen ja tekoälyn kehittyessä kysymys siitä, missä raja kulkee hyväksyttävän kokeilun ja yksilön koskemattomuuden loukkauksen välillä, on jälleen polttava.
Yhteenveto
Project Artichoke oli Bluebirdin jatko — CIA:n yritys muovata kuulustelua sellaiseksi, että yksilön vastarinta murtuu ja muistijäljet saadaan hallintaan. Ohjelma toimi 1950-luvun alussa, jätti jälkensä MKULTRA:an ja paljastui suurelle yleisölle vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Nykyinen dokumenttiaalto muistuttaa, että salaiset ohjelmat eivät pysy salassa ikuisesti — ja että eettinen valvonta on välttämätöntä myös silloin, kun turvallisuusperusteet näyttävät painavilta. (cia.gov, intelligence.senate.gov)
Lähteitä ja lisälukemista (valikoidut)
– CIA FOIA: Project ARTICHOKE – määritelmä ja ohjelmakuvaukset. (cia.gov)
– CIA FOIA: Elokuun 1951 muistio Artichokesta (Wienin jälkeen päivätty), sekä OSI-vastuut. (cia.gov)
– U.S. Senate Select Committee on Intelligence (1977): MKULTRA-kuulemiset ja johtopäätökset. (intelligence.senate.gov)
– National Security Archive (2024–2025): Uusia Artichoke/MKULTRA-dokumentteja ja analyysia. (nsarchive.gwu.edu)