Vanhoina hyvinä aikoina, jolloin London Calling merkitsi viikkoa jopa enemmän kuin Spectatorin tai Beanon ilmestyminen, kuulin päätoimittajamme Toby Youngin käyttävän sanontaa ‘jot and tittle’. Se tarkoittaa yksinkertaisesti “jokaista pientä merkkiä”, jokaista pientä käsikirjoituksen palaa, viimeistä pisteytettyä i:tä ja yliviivattua t:tä myöten. Se on raamatullista. Ajattelin sitä uudelleen, kun törmäsin täysin sattumalta esineiden internetiin. Oletko kuullut tästä? Jos työskentelet Accenturelle tai Maailman talousfoorumille, tämä on vanha uutinen. He alkoivat höpistä siitä vuonna 2014. Mutta kaltaiselleni pyhiinvaeltajalle se oli löytö: yhtä outo kuin intialainen, tai suklaa, tai tomaatti.
Esineiden internet, tai lyhyesti IoT. Googlaa se.
Sallikaa minun esittää tämä kaikki useassa vaiheessa. Koska kuten tavallista, edistystä tapahtuu.
I
Esineiden internet on noin 10 vuoden takaisten sinitaivaan typerysten keksintö. Löysin merkittävän ja masentavan asiakirjan, jonka Maailman talousfoorumi julkaisi vuonna 2015 ja jonka otsikkona oli “Industrial Internet of Things” – yhteistyössä Accenturen kanssa. Accenture? Kuka, kuka? (Yksi niistä pahoista yrityksistä, jotka palkkasivat kaikki fiksut opiskelijat valmistuessaan.) Bluesmies Robert Johnson 1990-luvulla: “I went down to McKinsey: Got down on my knees…” – tuo on biisi Crossroads , jos et tunnista sitä.)) WEF:n tunnuslause tässä asiakirjassa on “Committed to Improving the State of the World”. (Hienoa kielellistä kikkailua. Huomatkaa, miten maailman valtio piiloutuu näkyviin.)
WEF ei väittänyt keksineensä termiä “esineiden internet”. Mutta se oli siitä hirvittävän innoissaan. Se “tuo ennennäkemättömiä mahdollisuuksia”. Mutta hetkinen. Mikä tämä on, esineiden internet? Tässä on määritelmä s. 3:
Teknologinen muutos [joka] yhdistää internetin maailmanlaajuisen ulottuvuuden uuteen kykyyn hallita suoraan fyysistä maailmaa, mukaan lukien koneita, tehtaita ja infrastruktuuria, jotka määrittelevät nykyaikaisen maiseman.
Lyhyesti sanottuna, “massiiviset tietomäärät”, “toiminnan tehokkuuden parantaminen”, “ihmisten ja koneiden välinen yhteistyö”, Se on siis Open AI:n, Amazonin ja Sirin risteytys: ja tietysti koristeltuna kiinalaisella Social Credit -järjestelmällä. WEF:n mukaan tuloksena on “tulostalous”. Oletko koskaan kuullut siitä? Siinä väitetään rohkeasti, että tuotteita ei enää ole, vaan ainoastaan “tulosperusteisia palveluja”, jotka “tuottavat asiakkaille mitattavissa olevia tuloksia”. Jotta tämä toteutuisi käytännössä, tarvitaan kuulemma lisää “kyberturvallisuutta” ja ennen kaikkea lisää “yhteentoimivuutta”. Kyllä, todellakin. “Teollisuuden, hallitusten ja korkeakoulujen on tehtävä yhteistyötä.” Niinkö?
Pamfletti on täynnä toivoa herättävää kuonaa eri toimitusjohtajilta: “Esineiden internet on globaalin muutoksen uuden vaiheen nollapiste…”. Ja, hieman lukutaidottomasti: “Esineiden internet on kaikkea sitä, mitä sen on luvattu olevan.”
Ja siinä annetaan esimerkkejä, jotka kaikki näyttävät liittyvän antureihin, jotta voimme kertoa, jos venttiili pettää, pato murtuu tai hissi alkaa narista. Niin, ja mainitaan Kalifornian Oakland, jossa Shotspotter käytti ilmeisesti mikrofoneja laukausten paikantamiseen, ha, ha. Meille kerrotaan – muistakaa, että tämä on jo vuodelta 2015 – että Monsanto, tuo viaton ja hyväntahtoinen yhtiö, on kartoittanut “kaikki 25 miljoonaa maanviljelyspeltoa Amerikassa” ymmärtääkseen, “mitkä siemenet kasvavat parhaiten” – miksi, öö, Monsanton tietenkin!
Ajoittain myönnetään myös pimeä puoli. Raportissa mainitaan automaatio: raportin sivulla 7 todetaan, että se “ottaa haltuunsa matalapalkkaisia ja ammattitaidottomia töitä, jotka ovat toistuvia ja vaarallisia ihmisille”. Sivulla 19 todetaan, että “myös sidosryhmien välillä voi syntyä ristiriitoja”. Esimerkiksi maanviljelijöillä on pelkoja. Mutta ei puhuta näistä peloista.
Koko asiakirja on tylsää pelotonta pelotonta juggernauttiroskaa. Mutta se oli 10 vuotta sitten.
II
Eikä tämä ole ainoa internet-imperialismi, josta meidän on oltava huolissamme. Jos meillä on ensinnäkin esineiden internet, meidän on tietysti kysyttävä myös inhimillisestä puolesta. Ihmettelin asiaa tyhjäkäynnillä ja kysyin Googlelta, ja vaikka käytin kauhistuttavaa ilmaisua “Internet of Man” (koska en ollut vielä rikkonut omien ennakkoluulojeni lasikattoa), löysin heti viittauksia kaikenlaiseen toisen asteen hölynpölyyn: kaiken internetiin, ruumiiden internetiin, ihmisten internetiin ja ihmisten internetiin.
Ilmeisesti “Ihmisten internetin” keksi ensimmäisenä sanana Euroopan komission Roberto Viola puheessaan vuonna 2017.
Hän tarjosi tämän vision:
Ihmisen ja keinotekoisten älykkäiden agenttien välinen yhteistyö muokkaa tulevaisuutta ja tarjoaa esimerkiksi parempaa terveydenhuoltoa sekä turvallisempia ja puhtaampia liikennejärjestelmiä.
Niin, kyse on siis terveydestä ja liikenteestä, vai mitä, Viola? Hienot harmoniat ylhäällä, mutta epäsointuja alhaalla, vai mitä, Viola? Kaukana alapuolella, koska hän ei maininnut niitä. Tulevaisuus oli niin kirkas, että hänen piti käyttää Google-laseja. Koko puheessa sulautuivat yhteen lohkoketju sekä avoimuus, monimuotoisuus ja osallisuus.
Tämä oli vuonna 2017. Mutta vuonna 2025 meille myydään edelleen asioita. Vasta pari kuukautta sitten Bedfordin yliopistossa työskentelevä Ghazanfar Ali Safdar ja kaksi kollegaa julkaisivat jännittävän artikkelin akateemisessa Human-Centric Intelligent Systems -lehdessä. Sen otsikko on “Internet of Things to Internet of Humans: A Perception. He huomauttavat hyvin perustellusti, että kaikki tämä esineiden internetiä koskeva hölynpöly jättää huomiotta sen, mitä Graham Greene kutsui inhimilliseksi tekijäksi. “Esineiden internetissä (Internet of Things, IoT) keskitytään pääasiassa internetin soveltamiseen esineisiin ja kiinnitetään vain vähän huomiota ihmisen näkökulmaan.” Hyvä! Valitettavasti professori Safdarin ja hänen kollegoidensa tavoitteena näyttää olevan varmistaa, että ihmiset jotenkin tönäistään tai suostutellaan hyväksymään esineiden internet. Luottamus syntyy muun muassa “osallisuuden ja sitoutumisen, yksityisyyden suojan ja turvallisuuden” kautta. Kyllä, todellakin: “IoH hyödyntää olemassa olevia IoT-kehyksiä ja integroi ihmiskeskeisiä näkökohtia käytettävyyden, luottamuksen ja osallisuuden parantamiseksi.” Toisin sanoen, kuten Pink Floyd tapasi sanoa, Welcome to the Machine.
He eivät edes vähääkään ota huomioon sitä mahdollisuutta, että meillä voisi olla periaatteellinen vihamielisyys tätä kaikkea kohtaan. Ei. Meillä on pieniä huolia turvallisuudesta, yksityisyydestä ja niin edelleen, ja meitä on hemmoteltava ja hemmoteltava.
He haluavat varmistaa, että jokaisesta pikkuruisesta asiasta huolehditaan.
III
Yritän mieluummin nostaa kuin laskea moraalia filologian avulla.
Jokaisen, jolla on jonkinlaista kriittistä järkeä, pitäisi olla kiinnostunut Nietzschen alkuperäisestä filologian aiheesta. Filologia on kirjaimellisesti rakkautta sanoihin – ja järkeen. Minulla on taipumusta harrastaa amatöörifilologiaa sen sijaan, että lukisin tuhansia WEF:n julkaisuja. Minulla oli iloinen aamu. Saanen jakaa havaintoni.
‘Jot ja tittle’ on Matteuksen evankeliumin erään rivin parafraasi. Matteuksen evankeliumin kohdassa 5.18 Jeesus sanoo: “Sillä totisesti minä sanon teille: niin kauan kuin taivas ja maa eivät katoa, ei yksikään jyväskylä tai pykälä saa missään tapauksessa poistua laista, ennen kuin kaikki on täytetty.” Tämä on käännös Authorised- eli Kuningas Jaakon versiosta: ainoan älyllisen kuninkaamme – vaikka Elisabet I ja Henrik II eivät olleetkaan hölmöjä – määräämästä versiosta, jolla korvattiin kaikki jo olemassa olevat Raamattukirjat, joissa oli paitsi puritaanisia käännöksiä (“rakkaus” eikä “rakkaudenliike”, “seurakunta” eikä “kirkko”, “esimies” eikä “piispa”) myös, mikä vielä pahempaa, puritaanisia marginaalimerkintöjä. Kuningas Jaakon versio oli kuitenkin yksi ensimmäisistä Raamatuista, jotka eivät pyrkineet kertomaan meille, mitä ajatella mahtavasta alkuperäistekstistämme.
Kuten kaikki Melvyn Braggit ja David Crystalit haluavat sanoa, King James Version koottiin enimmäkseen aikaisemmista käännöksistä. Tätä silmällä pitäen tarkistin vanhoja englantilaisia Raamattuja. Otetaanpa niistä muutama, ajassa taaksepäin mentäessä:
- 1900-luvun tylsän New International Version (mainittu historiallisen ironian vuoksi): “ei pienintäkään kirjainta, ei pienintäkään kynänvetoa”.
- Auktorisoitu versio vuodelta 1611: “yksi iote tai yksi titteli”, myöhemmissä painoksissa “yksi jote tai yksi titteli”.
- Piispojen Raamattu vuodelta 1568: “yksi iotte tai yksi titteli.”
- Geneven Raamattu vuodelta 1560 – englantilaisten kääntämä – ja Shakespearen käyttämä Raamattu: “yksi jot tai yksi pikkuriikkinen.”
- Coverdalen Raamattu vuodelta 1535: “one iott or one tyttle”.
- Tyndalen Uusi testamentti vuodelta 1525: “one iott or one tytle”.
- Wycliffen Raamattu vuodelta 1382 (kirjoitettu keskiajan englanniksi, joten se on edelleen juuri ja juuri luettavissa): “o lettir or o titel”.
- Wessexin evankeliumit vuodelta 1175 (vanhaa englantia): “an .i. oððe an prike”.
- Alkuperäinen on tietenkin kreikkalainen. Tässä on kreikan kieli latinankielisin kirjaimin: iota hen e mia keraia. Iota on i-kirjain, kun taas keraia tulee sanasta keras ja tarkoittaa sarvea, joka tarkoittaa kynän heilautusta.
Keski-englannin ja vanhan englannin välinen ero on hämmästyttävä. Wessexin evankeliumit on kirjoitettu vanhalla englannilla, joka on niin täynnä piikkejä ja muuta sellaista, että sitä on lähes mahdoton lukea. Se näyttää itse asiassa hyvin tolkkimaiselta (Johanneksen evankeliumin sana ‘maailma’ – kosmos kreikaksi – on ‘midden-earde’). Todista kielihistoriaa, taaksepäin Tyndalen ja Wycliffen kautta Wessexiin:
- Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan luona, ja sana oli Jumala.
- Bigynnyngissä oli sana, ja sana oli Jumalan luona, ja Jumala oli sana.
- On anginne ærest wæs word. & þæt word wæs mid gode. & god wæs þt word.
Joka tapauksessa pointti on se, että “jot and tittle” on, jos ei vanhaa englantia, niin syntymässä keski-englannissa, ja siellä täydellisenä Tyndalen varhaisessa modernissa englannissa. (Nykyaikainen englanti keksittiin Henrik VII:n ja Jaakko II:n välisenä aikana, ja sitten se jalostui Georgesin aikana suureksi tekopyhäksi ja häpeilemättömäksi valehtelukieleksi, joka siitä on sittemmin tullut. Lisätietoja tästä on jäljempänä kohdassa Bill Gates).
Miksi olen kirjoittanut tämän kaiken “esineiden internetiä” ja “ihmisten internetiä” koskevan havainnon perään? Miksi, koska mielestäni kaikki tämä on tunkkaista, vaikutukseen ja tulokseen tähtäävää kauhua, tylsää, opportunistista hölynpölyä ja koska ei pitäisi koskaan tuhlata aikaa siihen tai antaa kenenkään muun tuhlata aikaa siihen ilman, että aina muistutetaan kielen, kirjallisuuden ja totuuden voimasta, joka asettaa kaiken perspektiiviin.
He saattavat yrittää tyrkyttää meille drakonisia asioita käyttämällä lyhennettä IoT, mutta jos näin on, meidän Tittlesien – tai paremmassa suomennoksessa (vanhaan englantiin) Pricksien – pitäisi vastustaa sitä parhaan kykymme mukaan.
Lisäksi on aina hyvä muistuttaa siitä, että, kuten Jeesus sanoi, Jumalan laki pysyy voimassa riippumatta siitä, mitä yliherrat ja teknokraatit tekevät, kunnes taivas ja maa katoavat.
IV
Niille teistä, jotka eivät pidä Raamatusta, voin osoittaa, kuinka kaikkialle levinnyt “esineiden internet” ja “ihmisten internet” nyt on:
- Kaiken internet on Cambridgen yliopiston Tekniikan toisen osan kurssi.
- ‘Internet-of-Things’ on Harvard Division of Continuing Education:n järjestämällä kurssilla.
- ‘Things of the Internet’ on Oxfordin yliopiston Computer Science:n kurssin pedanttisesti mukautettu nimi.
- Seuraavassa on artikkeleita ‘esineiden internetistä‘, ‘ruumiiden internetistä‘ ja ‘ihmisten internetistä‘.
- Ja tietysti kirja ‘Naisten internetistä‘.
- Sinua ilahduttaa tietää, että Bill Gates on tyytyväinen kaikkeen tähän kehitykseen. Hän sanoo viimeisimmässä lausunnossaan, että tarvitsemme vain kolme ihmisryhmää, kun tekoäly alkaa toimia: 1. tietokoneohjelmoijia tietysti, 2. energiainsinöörejä ja 3. biologeja! – koska he ovat luovia!
Huomatkaa, kuinka viaton tai ei-niin-viaton Bill Gates ei mainitse filologeja tai kriitikoita (tai filosofeja tai historioitsijoita). Niin, hän luulee, ettemme tarvitse ketään valvomaan hänen kielenkäyttöään. Hän ja hänen liittolaisensa (WEF, Accenture, Google jne.) voivat käyttää kieltä haluamallaan tavalla. Minä taas uskon, että ainoa tapa selviytyä tästä teknologisesta hyökkäyksestä on pysyä kriittisesti ja filologisesti tietoisina.