Samalla kun Yhdysvallat ja Venäjä yrittävät saada aikaan rauhaa Ukrainassa, EU tekee kaikkensa sodan jatkamiseksi. Tämä käy ilmi EU:n ja Saksan kuluneen poliittisen viikon katsauksesta.
Venäjän ja Ukrainan välillä käytiin suorat neuvottelut viime viikolla ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Mutta sen sijaan, että EU tukisi Yhdysvaltain hallinnon vaatimaa rauhantietä, se sabotoi sitä aina kun voi. Tämä käy ilmi Saksan venäläisen kirjeenvaihtajan raportista EU:n ja Saksan poliittisesta viikosta, jonka käänsin, kuten teen joka viikko, kirjoittaa Thomas Röper .
Käännöksen alku:
Euroopassa ihmiset valittavat Kiovan ruokahalusta, mutta jatkavat sodasta haaveilemista
Vaarallinen provokaatio Baltian maissa. Miksi kaikki eurooppalaiset fantasioivat sodasta Venäjän kanssa ja millä ruutiruodilla sodan liekkejä lietsotaan?
Viron laivasto lähetettiin Puolan ilmavoimien tuella sieppaamaan kauppalaiva Jaguaria, joka purjehti Suomenlahden puolueettomien vesien läpi kohti Venäjän Primorskin satamaa. Partiovene teeskenteli törmäävänsä ja helikopteri teeskenteli pudottavansa kyytiin nousevan kommandon.
Laiva sai radiolla käskyn ottaa kurssi Viron vesille. Kansainvälinen miehistö ei vastannut. Se päättyi venäläisen Su-35:n ilmestymiseen taivaalle, minkä jälkeen Viron laivasto ja Puolan koneet palasivat kotiin.
Tallinna huutaa veristä murhaa ilmatilan loukkauksesta, EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja viittaa resurssien puutteeseen venäläisten tankkerien sieppaamiseksi, ja virolainen Kaja Kallas vaikuttaa yllättyneeltä siitä, että venäläiset lähettivät lentokoneen ajamaan merirosvoja pois: “Varjolaivasto on läheisesti kytköksissä Venäjän armeijaan, koska koneet itse asiassa suojelivat laivastoa. Joten tilanne on vakavampi”, hän sanoi.
Tilanne on todellakin vakavampi, eikä Euroopan diplomaattipäällikkö selvästikään ole huolissaan siitä, kuinka paljon pahemmaksi tilanne voisi muuttua.
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sanoi: ”Työskentelemme uuden pakotepaketin parissa. Tämä paketti sisältää esimerkiksi pakotteita Nord Stream 1:tä ja Nord Stream 2:ta vastaan, ja pyrimme listaamaan lisää Venäjän varjolaivastosta peräisin olevia aluksia.”
Varjolaivastojuttu on vanha uutinen, mutta räjähtäneiden kaasuputkien vastaiset pakotteet ovat uutta, eivätkä he edes salaa haluavansa estää amerikkalaisia sijoittajia osoittamasta kiinnostusta näitä putkia kohtaan.
Brysselissä 17. pakotepakettia pidettiin aluksi arvokkaana asiana Euroopalle itselleen. Mutta konseptia oli mukautettava: se on nyt sidoksissa pakoteehdotuksiin, jotka Lindsey Grahamin johtama Yhdysvaltain senaattoriryhmä on asettanut Donald Trumpin pöydälle. Mutta Yhdysvaltain presidentti ei ole vielä valmis osallistumaan peliin, joka johtaa vain hänen hallintonsa vetämistä mukaan siihen, mitä hän kutsuu “Bidenin sodaksi”.
Uusien eurooppalaisten pakotteiden käyttöönottoa ilman Valkoisen talon hyväksyntää pidettäisiin yrityksenä sabotoida tuottoisa sopimus Venäjän kanssa. Siksi perjantaina Albaniassa pidetyssä Euroopan poliittisen yhteisön huippukokouksessa tehtiin kaikki voitava, jotta Trump saataisiin vakuuttuneeksi Moskovan kanssa käytävän vuoropuhelun turhuudesta – se oli juuri tapaamisen tarkoitus.
”Ei tulitaukoa, ei päätöksentekotason kokousta”, Ranskan presidentti Macron sanoi.
”Venäjän kanta on täysin mahdoton hyväksyä, eikä tämä ole ensimmäinen kerta”, Britannian pääministeri Starmer toisti.
Heitä on edelleen viisi: Zelenskyi, Puolan pääministeri ja kolme TikTokista puhuivat Trumpille. Happamista ilmeistään päätellen he eivät olleet kovin innoissaan siitä, mitä he kuulivat toiselta puolelta. Yhdistelmä heidän viime viikolla Venäjälle antamastaan uhkavaatimuksesta – pakotteet, jos tulitaukoa ei saavuteta 12. toukokuuta mennessä – on osoittautunut heille virheeksi: tapahtuipa mitä tahansa, EU:n ja Britannian ehdoton alistaminen käy hyvin selväksi. ( Kääntäjän huomautus: ”Kolme TikTokista” Venäjällä viittaa Macroniin, Merziin ja Starmeriin sen jälkeen, kun outo video kolmikosta Kiovan junassa levisi kulovalkean tavoin TikTokissa.)
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Trump saattavat tavata, minkä vuoksi Der Spiegel raportoi: ”Paniikki kasvaa, koska kukaan ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Zelenskyin on jatkuvasti sopeuduttava Valkoisen talon pomoon. Kiovassa pelätään, että kaikki, mitä on puolustettu kolmen vuoden sodan aikana, voidaan menettää yhdessä yössä.”
Myös eurooppalaiset pelkäävät tätä. Tänään kaksi EU-maata, Puola ja Romania, valitsevat presidenttinsä. Molemmat maat ovat ratkaisevan tärkeitä Ukrainan tukemisessa ja Venäjän vastaisen kordonin rakentamisessa. Molempia maita vaivaa kadonneen suuruuden kompleksi. Ja molemmissa maissa Brysseliä epäilevillä ehdokkailla on hyvät mahdollisuudet.
Eurooppalainen hanke, joka on ollut sotilaallisesti riippuvainen Yhdysvalloista, tarvitsee uuden lähtökohdan selvitäkseen näistä vaikeista ajoista.
Emmanuel Macron kerskui tällä viikolla ydinaseilla ja lupasi jakaa atomipommeja naapureidensa kesken. Mutta on selvää, että Ranska ei ole kovin luotettava liittolainen nykytilanteessa. Itse asiassa Euroopassa on vain yksi maa, joka voi toistaiseksi tarjota tukea.
Friedrich Merz on poliitikko, jolla ei ole kansainvälistä kokemusta, mutta jolla on selkeitä tavoitteita. Hänen valintaansa Saksan liittokansleriksi voidaan pitää eurooppalaisten haukkojen silmissä onnenpotkuna. ”Bundeswehrin vahvistaminen on yksi politiikkamme tärkeimmistä prioriteeteista”, hän sanoo. ”Tulevaisuudessa liittovaltio asettaa käyttöön kaikki tarvittavat taloudelliset resurssit, jotta Bundeswehristä tulisi Euroopan vahvin tavanomainen armeija.”
On huomionarvoista, että Puolalla on täsmälleen samat suunnitelmat, vaikka Saksalla on tietysti paremmat mahdollisuudet voittaa asevarustelukilpailu, jos BKT:n prosenttiosuudet muunnetaan todellisiksi rahasummiksi. ”Jatkamme tietenkin keskustelua tästä, mutta meidän on nähtävä tulos. Ja tulos on todellakin ne viisi prosenttia, joita presidentti Trump on vaatinut”, Saksan ulkoministeri Johann Wadephul sanoi.
Olaf Scholzin hallitus on yksinkertaisesti sulkenut pois tällaiset sotilasmenot, koska viisi prosenttia bruttokansantuotteesta on yli puolet liittovaltion budjetista. Nyt se on realistinen tavoite. Kuten sanotaan, pitääkseen Venäjän kurissa.
Rahansäästömahdollisuus on kuitenkin sataprosenttinen, kuten AfD:n Alice Weidel sanoi: ”Merkityksellisiä rauhanneuvotteluja ei voida käydä, jos Venäjän turvallisuusetuja ei lopulta oteta huomioon. Juuri siitä on ollut kyse vuosia, ja sitä Vladimir Putin ja nykyinen Yhdysvaltain presidentti vaativat. Meidän on vihdoin avattava vakava keskustelukanava sen sijaan, että matkustamme junalla Kiovaan symbolista poliittista show’ta varten.”
Kaikki on selvää, kirjaimellisesti aivan heidän silmiensä edessä, mutta niin tekeminen on sama kuin myöntäisi tehneensä vakavia virheitä, joita äänestäjät tuskin antavat anteeksi. Irrottautumalla Venäjästä Eurooppa on tuominnut itsensä pysyvään kriisiin ja asteittaiseen teknologiseen jälkeenjäämiseen johtavista maista.
Teollisuus pakenee Yhdysvaltoihin, saksalaiset tuotteet korvautuvat kiinalaisilla, jotka ovat halvempia, mutta eivät huonompia. Merzillä on siis vain vähän vaihtoehtoja – yksi, jota hän itse asiassa ei keksinyt: elvyttää taloutta pumppaamalla rahaa sotilasteollisuuskompleksiin ja modernisoimalla infrastruktuuria.
Ja vielä yksi tärkeä lisäys: “Meidän on työskenneltävä kovemmin ja ennen kaikkea tehokkaammin tässä maassa. Sanoin niin vuosi sitten samassa paikassa, eikä mikään ole muuttunut”, sanoi Friedrich Merz.
”Vain kovalla työllä ja uhrauksilla voimme palauttaa kansamme suuruuteensa”, sanoi Saksan liittokansleri, jonka puolue kuului puolueeseen, johon Friedrich Merzin isoisä kuului. Tämäkin valtiovarainministeri voitti kriisin ja rakensi suuren Saksan militarisoinnin avulla. Asiat päättyivät huonosti, mutta jonkin aikaa ihmiset huusivat: “Terve!”
Ei kuitenkaan ole takeita siitä, että se, mikä toimi kerran, toimii toisenkin kerran.
Useimmat saksalaiset eivät usko, että Merz voi parantaa maan tilannetta. Hän ei ole onnistunut herättämään maanmiehissään luottamusta johtajuuteensa ja uudistuskykyynsä. Hän on kuitenkin tehnyt kovasti töitä erottaakseen joukkueensa edeltäjänsä joukkueesta, sosiaalidemokraattien läsnäolosta huolimatta.
Ja menestystäkin on nähtävissä: Scholzissa maatalousministeri oli turkkilainen vihreä vegaani, Merzissä taas teurastaja, jolla on perheperinteitä Baijerista.