Lontoossa toimiva International Institute for Strategic Studies (IISS) on julkaissut raportin nimeltä ”Defending Europe Without the United States: Costs and Consequences” (Euroopan puolustaminen ilman Yhdysvaltoja: kustannukset ja seuraukset).
Vuonna 1958 perustettu IISS tutkii globaaleja turvallisuus-, puolustus- ja geopoliittisia kysymyksiä, ja sen raportteihin viittaavat usein Nato, Yhdistyneet Kansakunnat ja kansalliset puolustusministeriöt, kirjoittaa Erkin Oncan .
Ben Barryn, Douglas Barrien, Henry Boydin, Nick Childsin, Michael Gjerstadin, James Hackettin, Fenella McGertyn, Ben Schreerin ja Tom Waldwynin kirjoittamassa raportissa todetaan, että jos Yhdysvallat eroaisi Natosta, Euroopan maiden olisi käytettävä biljoona dollaria puolustukseen seuraavien 25 vuoden aikana.
Se tarkoittaisi puolustusmenojen nostamista kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Skenaarion mukaan noin 50 prosenttia kokonaismenoista menisi sotilaskaluston (panssarivaunut, panssaroidut ajoneuvot, lentokoneet, laivat, ohjukset, miehittämättömät ilma-alukset jne.) hankintaan; 25 prosenttia tiedusteluresurssien, avaruusvoiman sekä komento- ja valvontajärjestelmien kehittämiseen; 20 prosenttia henkilöstön laitteisiin, koulutukseen ja logistiseen tukeen; ja 15 prosenttia puolustusteollisuuden investointeihin ja ulkomaisiin ostoihin.
Nämä tuntuvat summat perustuvat skenaarioon, jossa kaikki 128 000 Yhdysvaltain sotilasta ja heidän kalustonsa vedetään kokonaan pois Euroopasta vuoteen 2027 mennessä.
Mitä raportissa sanotaan?
32-sivuinen raportti jakaa Eurooppaan kohdistuvat uhat kahteen pääluokkaan.
Ensimmäinen viittaa Venäjän sotilaalliseen mahtiin ja toteaa:
”Venäjän talous on sotaisassa tilassa ja puolustusteollisuus toimii täydellä kapasiteetilla. Vaikka taistelut Ukrainassa loppuisivat, Venäjä voisi rakentaa joukkonsa uudelleen Nato-Eurooppaa vastaan.”
Toinen merkittävä ongelma on painopisteen siirtyminen Yhdysvalloista:
”Eurooppa ei voi enää luottaa Yhdysvaltojen automaattiseen tukeen. Entisen presidentin Donald Trumpin retoriikka Natosta ja puolustusministeri Pete Hegsethin vuonna 2025 esittämä lausunto, jonka mukaan ’Euroopan on nyt otettava vastuu omasta puolustuksestaan’, osoittavat, että Washingtonin huomio on siirtynyt Tyynellemerelle. Eurooppalaisten liittolaisten on siksi rakennettava valmiuksia estää Venäjän aggressio ilman Yhdysvaltojen tukea.”
Pääoletus
Raportissa oletetaan tulitauon toteutuvan Ukrainassa vuoden 2025 puoliväliin mennessä, minkä jälkeen Yhdysvallat aloittaa vetäytymisen Natosta ja joukkojensa vetämisen Euroopasta.
Laskelmat kattavat sen, kuinka nopeasti Venäjä voisi nousta uudelleen uhkaksi tulitauon jälkeen, Yhdysvaltojen nykyisten Nato-osuuksien suuruuden, eurooppalaisten joukkojen valmiuden, kalustovajeet, kustannukset, aikataulut ja johtamiskysymykset.
“Venäjän uhka Euroopalle”
Raportin ensimmäisessä osassa korostetaan, että Venäjä on edelleen ”suurin sotilaallinen uhka euroatlanttiselle alueelle”.
Nato-liittolaisten kannalta on ratkaisevan tärkeää päättää, kuinka nopeasti Moskova pystyy palauttamaan joukkonsa toimintansa vihollisuuksien loputtua.
Keskeisiä havaintoja Venäjän mahdollisesta uhasta ovat:
- Britannian asevoimien komentaja, amiraali Tony Radakin , sanoo presidentti Vladimir Putinilta, että Venäjän armeijan palauttaminen helmikuun 2022 tasolle voi kestää viisi vuotta ja sodan paljastamien heikkouksien korjaaminen toiset viisi vuotta .
- Viron ulkomaan tiedustelupalvelu varoittaa, että vuosikymmenen kuluessa ”massiivinen neuvostoliittolainen sotilasjoukko”, vaikkakin teknologisesti jälkeenjäänyt, voisi olla vakava uhka Natolle.
- Norjan yleisesikunnan päällikkö, kenraali Eirik Kristoffersen , uskoo liittoumalla olevan vain kaksi tai kolme vuotta aikaa valmistautua.
- Tanskan sotilastiedustelupalvelun arvion mukaan Venäjä voisi provosoida paikallisia rajayhteenottoja kuuden kuukauden kuluttua tulitauosta, alueellisen sodan Baltian maissa kahden vuoden kuluessa ja täysimittaisen hyökkäyksen Eurooppaan viiden vuoden kuluessa.
IISS:n kirjoittajat kallistuvat Tanskan ennusteen puolelle ja lisäävät:
”Vaikeuksista huolimatta Venäjä voisi olla vakava sotilaallinen haaste Nato-liittolaisille, erityisesti Baltian maille, jo vuonna 2027. Siihen mennessä sen maavoimat voisivat lähestyä helmikuun 2022 vahvuuttaan, kun taas ilmavoimat ja laivasto, jotka ovat kärsineet paljon vähemmän, pysyvät pääosin ennallaan. Venäjän kykyä toipua nopeasti ei pidä aliarvioida; sen talous ja teollisuus on saatettu täyteen sotakuntoiseen kuntoon, ja Moskova on hankkinut sotilaskalustoa ulkomailta.”
Aselepo: ”Hengitysaikaa Venäjälle, lähtölaskenta Euroopalle”
Raportin yksityiskohtaiset luvut osoittavat, että Venäjän puolustusmenot nousivat reaalisesti 41,9 prosenttia vuosien 2023 ja 2024 välillä 13,1 biljoonaan ruplaan (noin 145,9 miljardia dollaria eli 462 miljardia dollaria ostovoimapariteetilla mitattuna). Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on nyt 6,7 prosenttia , mikä on yli kaksinkertainen sotaa edeltäneeseen keskiarvoon verrattuna, ja sen odotetaan nousevan 7,5 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä .
Leikkaako Moskova toimintaansa tulitauon jälkeen? Eurooppa epäilee sitä:
”Kreml ei ole luopunut strategisista tavoitteistaan Ukrainassa eikä lopettanut pyrkimyksiään horjuttaa Eurooppaa, joten on järkevää olettaa, että puolustusmenot pysyvät korkeina.”
Eurooppa pelkää, että tulitauko antaa Venäjälle hengähdystaukoa ja aloittaa lähtölaskennan Euroopalle:
“Vaikka Venäjän maajoukot ovat kärsineet raskaita tappioita, Venäjän nopeasti palautettavat ilma- ja merivoimat pitävät Euroopan jatkuvassa valmiudessa.”
Naton “suuri sotasuunnitelma” Eurooppaa varten
Raportin toinen osa käsittelee Naton korkeinta sotilasjohtoa, SACEURia (Supreme Allied Commander Europe), jota hoitaa aina amerikkalainen neljän tähden kenraali tai amiraali.
Raportissa muistutetaan, että Naton sotilasesikunta on vastauksena SACEURin tarpeisiin arvioinut, että puolustussuunnitelmien toteuttamiseen tarvittavien joukkojen kokonaismäärän tulisi olla 30–50 prosenttia suurempi kuin ennen vuotta 2022.
Vaikka liittouma hyväksyy uudet tavoitteet ministerikokouksessaan kesäkuussa 2025, liittoutuneiden transformaatiojohtojen johtaja, amiraali Pierre Vandier , on viitannut räikeään kuiluun: nykyiset sitoumukset ovat jo 30 prosenttia aiempia tavoitteita jäljessä, ja uudet tavoitteet edellyttävät 30 prosenttia lisää .
Yhdysvaltojen osuudesta laajamittaisessa Euroopan ja Venäjän välisessä sodassa ei ole virallista tietoa. IISS:n analyytikot kuitenkin huomauttavat, että Nato on vahvasti riippuvainen Yhdysvaltojen strategisesta tiedustelusta, avaruus- ja kyberresursseista sekä sen laajasta ydinasearsenaalista:
“Venäjän aggression torjumiseksi Euroopassa käytävässä perinteisessä operaatiossa Yhdysvaltojen tuki olisi todennäköisesti noin 128 000 sotilasta sekä yhdistetyt maa-, meri- ja ilmavoimat.”
Mitä jos Yhdysvallat eroaa Natosta ja Euroopasta?
Raportin kolmannessa osassa tarkastellaan Yhdysvaltojen vetäytymisen vaikutuksia.
Tämän dramaattisen mutta aikaa vievän skenaarion perusteella IISS hahmottelee seuraavan skenaarion:
- Yhdysvaltain tukikohdat, harjoitusalueet ja muu infrastruktuuri voitaisiin myydä isäntämaille tai kaupallisille ostajille; Ylijäämäammuksia ja varaosia voitaisiin siirtää eurooppalaisille armeijoille.
- Euroopan itsensä olisi korvattava Yhdysvaltojen toimittamat koulutustilat, joukkueet ja kalusto .
- Yhdysvaltojen tiedustelutietojen jakamisen väheneminen paljastaisi aukkoja Euroopan avaruus- ja ISR-resursseissa kaikilla aloilla, mikä haittaisi vakavasti varhaisvaroitusta ja Venäjän hyökkäyksen torjuntasuunnittelua.
Hintalappu
Jos Eurooppa kopioisi Yhdysvaltojen olemassa olevat kyvyt, kertaluonteiset hankintakustannukset ja 25 vuoden elinkaaren kustannukset olisivat noin biljoona dollaria – eikä tähän summaan sisälly tiedustelu-, avaruus-, kyber- ja ydinasevoimat.
Yhdysvaltojen maksuosuuksien vastaamisen vuosittaiset kustannukset ovat 226–344 miljardia dollaria .
“Vaikka rahaa olisi, kapasiteettia puuttuu”
Kirjoittajat korostavat, että vaikka Eurooppa kykenisikin maksamaan laskun, teollisuuden kapasiteetti on riittämätön:
”Eurooppalaiset puolustusalan yritykset laajentavat kokoonpanolinjojaan ja pyrkivät fuusioihin ja yritysostoihin, mutta edistyminen on epätasaista ja merkittäviä esteitä on edelleen.
Jos liittoutuneet haluavat lisää lentotukialuksia tai ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, niiden toimittaminen on valtava haaste.
Panssaroitujen ajoneuvojen lyhyen aikavälin kysyntä ylittää nykyisen tuotannon. Jäsenmaiden on investoitava voimakkaasti, muutettava muiden alojen tehtaita ja tehtävä sopimuksia pitkäaikaisten toimittajien, kuten Kanadan ja Yhdysvaltojen, tai eurooppalaisten ulkopuolisten tuottajien kanssa.
Koska ostot tehdään usein kansallisesti , tilausmäärät ovat pieniä verrattuna Yhdysvaltoihin. Raportissa suositellaan monikansallista yhteistyötä suurempien tilausten tekemiseksi.
Johtopäätökset ja suositukset
Keskeinen viesti on selvä: Yhdysvaltojen vetäytyminen jättäisi suuren “puolustusvajeen” eurooppalaisille Nato-jäsenille. Yhdessä sen mahdollisuuden kanssa, että Venäjä voisi rakentaa maajoukkonsa uudelleen vuoteen 2027 mennessä tulitauon jälkeen, hälytyskellot soivat Euroopassa.
Edes Euroopan puolustusteollisuuden skaalaaminen Venäjän “sotatalouden” mukaiseksi ei riitä. Esteet – työvoima, tuotantolinjat, toimitusketjut ja rahoitus – ovat valtavia. Esimerkiksi vain 400 hävittäjän tilaaminen on valtava urakka, ottaen huomioon maailmanlaajuisen tuotantokapasiteetin.
Päästäkseen pois tästä synkästä skenaariosta Euroopan on:
- Puolustusmenoja on lisättävä nykyisestä suunnitelmasta.
- Tehkää yhteisiä monikansallisia hankintoja kustannusten jakamiseksi.
- Valtion menojen hyödyntäminen ja kansalaisten vakuuttaminen niiden tarpeellisuudesta.
- Ryhdy rohkeisiin finanssi- ja teollisiin toimiin yhdistämällä julkisia ja yksityisiä investointeja, asettamalla prioriteetteja ja hyväksymällä suurempia riskejä.
Raha ja materiaali eivät kuitenkaan ole vaikein osa – suurin haaste on poliittinen yhtenäisyys ja yhteinen tahto .
Eurooppa kohtaa jo nyt muuttoliike-, ilmasto- ja talouskriisejä. Jopa nykyinen apu Ukrainalle on johtanut laajaan yhteiskunnalliseen levottomuuksiin. Äärioikeiston pelätty nousu, jota vakauden ja turvallisuuden vaatimukset ruokkivat, alkaa kaataa hallituksia.
Tällaisessa poliittisessa ilmapiirissä, jos Yhdysvallat perääntyy ja “lisää militarisointia” tulee ainoaksi ratkaisuksi, Eurooppa voi kohdata pitkittyneitä poliittisia levottomuuksia kaikkialla mantereella.