Trumpin vaikutus ja puolustuspolitiikan muutos
Presidentti Donald Trumpin toinen presidenttikausi on tuonut mukanaan useita “historiallisia muutoksia” Euroopan unioniin, erityisesti sen yhteiseen puolustuspolitiikkaan. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen totesi tuoreessa haastattelussa saksalaiselle Die Zeit -lehdelle 15. huhtikuuta, että nykyisenkaltaista puolustuspoliittista integraatiota ei olisi voitu kuvitella ilman viime kuukausien geopoliittisia kehityksiä.
Kriisit keskittämisen moottorina
EU:n kehitys istuu hyvin viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalle tyypilliseen dynamiikkaan: kriisien ja lisääntyvän keskittämisen vuorotteluun. Tämä sykli vie unionia lähemmäs sen alkuperäistä tavoitetta, joka on kirjattu SEU-sopimuksen ensimmäiseen artiklaan: “yhä tiiviimpi liitto”. Tätä näkemystä jakaa myös analyytikko Tamás Orbán.
Von der Leyen pitää Ukrainan sotaa ja Yhdysvaltojen pragmaattisempaa, transaktioihin perustuvaa ulkopolitiikkaa merkittävinä tekijöinä, jotka ovat vauhdittaneet EU:n yhdentymistä. Hänen mukaansa kehitys on ollut jopa positiivista. Ulko- ja puolustuspolitiikka – aiemmin kansallisvaltioiden yksinoikeus – on nyt asteittain siirtymässä Brysselin hallintaan, jopa sellaisilla alueilla, jotka ovat olleet erityisen herkkiä kansalliselle suvereniteetille.
ReArm Europe – utopiasta todellisuudeksi
Von der Leyen nostaa esimerkiksi 800 miljardin euron arvoisen ReArm Europe -aloitteen, joka sisältää yhteisvelan ja syvemmän teollisen integraation. Vielä muutama vuosi sitten tällainen ehdotus olisi ollut utopistinen, mutta nykyisessä geopoliittisessa ilmapiirissä se on muuttunut arkipäiväiseksi.
Kaikkien 27 jäsenvaltion halukkuus kehittää yhteistä puolustusteollisuutta olisi aiemmin ollut mahdotonta. Sama pätee talouteen: lähes kaikki jäsenmaat tukevat nyt yhteisiä toimia kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Globaaleilla markkinoilla Euroopan on toimittava yhtenäisenä ja vahvana, jotta se säilyttää vaikutusvaltansa.
Taloudellinen keskittäminen herättää huolta
Vaikka von der Leyen painottaa integraation hyötyjä, hän ei mainitse jäsenvaltioiden kasvavaa huolta yhteisvelan pitkäaikaisista vaikutuksista taloudelliseen itsemääräämisoikeuteen. Riippumatta siitä, toteutetaanko ReArm Europe EU:n liikkeelle laskemien joukkovelkakirjojen tai kansallisten lainojen muodossa, suunta on selvä: taloudellinen valta keskittyy yhä enemmän Brysseliin.
“Hamiltonin hetki” – salaliittoteoriasta valtavirtaan
Ajatus siitä, että yhteinen velka johtaa syvempään poliittiseen integraatioon – niin sanottu “Hamiltonin hetki” – oli aiemmin monien mielestä pelkkä salaliittoteoria. Kansallismieliset varoittivat keskittämisestä jo vuosia sitten, mutta nykyään samat teemat esiintyvät ratkaisuna jopa EU-myönteisissä julkaisuissa.
Liittovaltiokehitys ei enää tabu
Erityisen merkittävää on, kuinka avoimesti EU:n johto, mukaan lukien von der Leyen, alkaa puhua liittovaltiokehityksestä. Vaikka hän välttelee suoria kannanottoja perussopimusmuutoksiin, kuten jäsenvaltioiden veto-oikeuden poistamiseen, hän hahmottelee visiotaan “uudesta EU:sta”. Käytännössä tämä tarkoittaa askelia kohti vahvempaa keskushallintoa.
“Tarvitsemme uudenlaisen Euroopan unionin, joka on valmis toimimaan aktiivisesti maailmanlaajuisesti ja osallistumaan tulevan maailmanjärjestyksen muovaamiseen”, von der Leyen toteaa. Hän uskoo, että Eurooppa on valmis tähän tehtävään.
Kriisien kautta vahvemmaksi
Viime vuosikymmen on ollut Euroopalle kriisien aikaa: finanssikriisi, siirtolaiskriisi, Brexit, pandemia, energiakriisi ja nyt sota Ukrainassa. Von der Leyenin mukaan EU on kuitenkin jokaisessa kriisissä tullut ulos vahvempana. Hän uskoo, että kansalaiset ovat oppineet turvautumaan EU:hun silloin, kun kansalliset ratkaisut eivät riitä.
Kuningatar Ursula – kuten häntä leikkisästi kutsutaan – uskoo kansalaisten luottavan EU:hun enemmän kuin omiin hallituksiinsa. Oli se totta tai ei, tämä on ollut komission viestinnän kulmakivi jo 2000-luvun alusta ja erityisesti vuodesta 2019, jolloin von der Leyen astui virkaansa. Komissio on hyödyntänyt tätä narratiivia vahvistaakseen asemaansa.
Hiljainen integraatio – valtaa kriisien varjolla
Von der Leyenin mukaan Bryssel voi edetä kohti syvempää integraatiota ilman muodollisia sopimusmuutoksia. Tämä tapahtuu niin sanotun “hiljaisen integraation” kautta – eli kriisitilanteissa käyttöön otettavien väliaikaisiksi väitettyjen toimenpiteiden avulla, jotka jäävät pysyviksi.
Brittiläinen kirjailija Thomas Fazi kuvaa tätä kehitystä “hiljaiseksi vallankaappaukseksi”. Hänen mukaansa EU on käyttänyt kriisejä hyväkseen siirtyäkseen ylikansalliseen suuntaan. Hänen analyysinsä perustuu teokseen The Battle for Europe (2014) ja MCC Brusselsin raporttiin, jossa hän tunnistaa kolme keskeistä kriisiä EU:n vallan kasvun taustalla.
Ensimmäinen oli euroalueen kriisi, joka mahdollisti ensimmäistä kertaa finanssipolitiikan ohjauksen EU-tasolla. Toinen oli koronapandemia, jonka yhteydessä otettiin käyttöön yhteisvelka ja oikeusvaltioperiaatteeseen sidottu rahoitusmekanismi. Kolmas kriisi, Ukrainan sota, nosti von der Leyenin epäviralliseksi EU:n ulkopoliittiseksi johtajaksi.
Seuraava vaihe: integraation virallistaminen?
Nyt elämme toista vaihetta. Ukrainan sodan ja Trumpin vaikutuksen myötä haetaan oikeutusta uusille, mahdollisesti pysyville vallansiirroille. Tämä voi johtaa viralliseen liittovaltiokehitykseen – Hamiltonin hetkeen, jossa tilapäisistä ratkaisuista tulee uusi institutionaalinen normaali.
Von der Leyenin rooli tässä kehityksessä on ratkaiseva. Hän ei näe itseään pelkästään hallinnon edustajana, vaan myös visionäärinä, jonka tehtävänä on johdattaa Eurooppa kohti uutta aikakautta. Tämä käy ilmi hänen retoriikastaan:
“Minun tehtäväni on pitää 27 jäsenvaltiota koordinoituna ja antaa suunta. Minulla täytyy olla suunnitelma jokaista kriisiä varten. Ja meidän on toimittava pragmaattisesti ja nopeasti, koska ihmiset odottavat Euroopan olevan heidän tukensa.”
Loppupäätelmä: Unionin tulevaisuus kriisien armoilla
Ajatus siitä, että yksi EU-johtaja voi määrittää koko mantereen suunnan, kertoo nykyisen unionin kehityksestä. Eurooppa on murrosvaiheessa, ja sen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka seuraavat kriisit hyödynnetään poliittisesti. Onko edessä aidosti yhtenäinen liittovaltio vai vastareaktio keskittämiseen? Tähän kysymykseen seuraavat vuodet antavat vastauksen.
Jos haluat auttaa varmistamaan, että riippumaton journalismimme tarjoaa jatkossakin vastaääntä valtiolle uskollisille ja valtion rahoittamille medioille, tue toimintaamme lahjoituksella!