Näkyvästä vaikutusvallasta varjoihin
Globalistiset toimijat eivät ole kadonneet kokonaan, mutta heidän julkinen toimintansa on viime vuosina kokenut huomattavan muutoksen. Aiemmin näkyvästi esillä olleet instituutiot ovat vetäytyneet taka-alalle, ja mediassa niiden näkyvyys on vähentynyt merkittävästi. Moni seuraaja onkin alkanut kysyä, onko kyseessä taktisesti suunniteltu hiljentyminen vai laajempi strateginen uudelleenarviointi. Herää perusteltu kysymys: onko globalistinen liike järjestäytynyt uudelleen varjoihin valmistellakseen uutta vaihetta?
Agenda näkyvillä – ja sen äkillinen katoaminen
Vuoteen 2019 mennessä globalistinen agenda oli monien mielestä saavuttanut huippukohtansa. Kansainvälinen eliitti oli tiiviisti kytköksissä mediaan, politiikkaan ja kansalaisjärjestöihin. Monikulttuurisuuden, demokratian kehityksen ja seksuaalivähemmistöjen aseman edistäminen oli voimakkaasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Monien kriitikoiden, kuten Brandon Smithin, mukaan kyse oli tietoisesta pyrkimyksestä kulttuuriseen murrokseen, jota hän kutsuu kiihdytetyksi progressiiviseksi siirtymäksi. Tavoitteena oli hänen mukaansa muuttaa yhteiskuntien arvopohjaa nopeasti ja peruuttamattomasti.
Samanaikaisesti konservatiivisia mielipiteitä marginalisoitiin. Niitä pidettiin usein uhkana liberaalille demokratialle. COVID-19-pandemian myötä monia kansalaisoikeuksia rajoitettiin terveysturvallisuuden nimissä. Rokotepassit, liikkumisrajoitukset ja digitaalinen valvonta herättivät huolta perusoikeuksien kaventumisesta. Osa tarkkailijoista näki nämä kehityskulut askeleina kohti lääketieteellistä autoritarismia, jossa yksilönvapauksia hallitaan kansanterveyden varjolla.
Talous, ilmasto ja teknokratia
Samaan aikaan taloudellisella kentällä alettiin puhua avoimesti digitaalisesta maksamisesta, hiilijalanjäljen mittaamisesta ja niin sanotusta “Suuresta nollauksesta”. Maailman talousfoorumi (WEF) ja muut vaikutusvaltaiset tahot esittivät visioita, joissa globalisaatio ja teknologinen valvonta yhdistyivät yhteiskunnan laajamittaiseen muokkaukseen. Monien kriitikoiden mukaan tämä liittyi jo vuosikymmeniä esillä olleeseen Uuden maailmanjärjestyksen ideaan, jossa taloudellinen ja poliittinen valta keskittyy pienelle eliitille.
Viime vuosina nämä puheenvuorot ovat kuitenkin vähentyneet. Ajatushautomot julkaisevat harvemmin aiheeseen liittyviä raportteja, ja julkisia esiintymisiä on karsittu. Joissakin puheenvuoroissa on jopa esitetty, että globalisaation aikakausi on tullut päätökseensä. Esimerkiksi BlackRockin toimitusjohtaja Larry Fink kirjoitti Financial Times -lehdessä, että “globalisaatio on ohi”.
Hiljaisuus – perääntyminen vai valmistelu?
Monet suhtautuvat tähän äkilliseen hiljaisuuteen epäluuloisesti. Kriitikoiden mukaan se ei tarkoita globalistisen projektin päättymistä, vaan pikemminkin sen uudelleenmuotoilua. Brandon Smithin mukaan erityisesti Yhdysvalloissa tapahtunut konservatiivinen vastareaktio on ajanut globalistit pois julkiselta areenalta. Kun kulttuurisen muutoksen edistäminen ei enää onnistu avoimesti, huomio on siirtymässä kohti talouskriisejä ja kansainvälisiä konflikteja.
Ukrainan sota ja geopoliittinen eskalaatio
Ukrainan sota näyttäytyy tässä kontekstissa keskeisenä välineenä. Smithin mukaan diplomaattiset vaihtoehdot on jätetty käyttämättä, ja Venäjän ydinaseinfrastruktuuriin kohdistuneet iskut viittaavat mahdolliseen eskalaation tavoitteluun. Hän näkee tilanteessa tietoisesti ohjatun kaaoksen strategiaa, jonka avulla voidaan oikeuttaa valvonnan lisääminen ja poikkeukselliset toimet.
Konfliktit tarjoavat ihanteellisen ympäristön yhteiskunnallisten muutosten läpiviemiseen. Ne selittävät taloudelliset vaikeudet, oikeuttavat poikkeustoimet ja luovat selkeän viholliskuvan. Taloudellinen epävakaus ja turvallisuusuhkat ruokkivat tarvetta keskitetylle hallinnalle, ja sota voi toimia välineenä tämän tavoitteen edistämisessä.
Strateginen hiljaisuus vai suvantovaihe?
Tällaiset tulkinnat ovat herättäneet kiivasta keskustelua siitä, missä määrin kansainvälinen politiikka on suunnitelmallista. Osa asiantuntijoista pitää ajatusta globalistisesta salaliitosta liioiteltuna, mutta toiset huomauttavat, että tietyt kehityskulut näyttävät toistuvasti hyödyttävän samoja toimijaryhmiä. Erityisesti Euroopassa turvallisuustilanne on kiristynyt, taloudelliset realiteetit ovat muuttuneet ja luottamus instituutioihin on heikentynyt.
Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että globalistien julkinen hiljentyminen ei ole luopumista, vaan valmistautumista. Se voi olla hiljaisuus ennen myrskyä – strateginen vetäytyminen, jonka tavoitteena on odottaa seuraavaa tilaisuutta. Lähitulevaisuus näyttää, onko kyse väliaikaisesta suvantovaiheesta vai uuden eskalaation esinäytöksestä. Kansainvälinen tilanne kehittyy nopeasti, ja samalla muuttuu myös tapa, jolla globalistiset tavoitteet mahdollisesti ilmenevät.