Kun vapaus vähitellen katoaa, se tapahtuu harvoin suurella tuulella. Suurin osa näistä on hyvää tarkoittavia hankkeita, jotka kannattajiensa sanojen mukaan näyttävät “turvallisemmilta”, “edistyksellisemmiltä” ja “osallistavammilta” – mutta käytännössä ne sisältävät vaaroja, jotka voivat horjuttaa demokraattisia perusarvojamme.
Suunniteltu digitaalinen keskuspankkivaluutta, “digitaalinen euro”, voisi tehdä maksuista keskitetysti jäljitettäviksi. Huolimatta vakuutuksista yksityisyyden kunnioittamisesta, asiantuntijat, kuten Agustín Carstens (Kansainvälinen järjestelypankki) totesivat, että CBDC:n hallituksella olisi “täysi määräysvalta” säännöistä ja teknisestä toteutuksesta. Nyt rakennettavasta infrastruktuurista voi – jopa väärissä käsissä – tulla tehokas hallintatyökalu.
Erityisen räjähdysmäinen on mahdollisuus tehdä digitaalisesta rahasta ohjelmoitavaa. Valtiot voivat esimerkiksi määrittää, mihin tarkoituksiin rahaa voidaan käyttää tai milloin se menettää kelpoisuutensa. Tämä merkitsisi paradigman muutosta: vapaasti saatavilla olevasta omistuksesta resurssien ehdolliseen allokointiin. Kysymys siitä, pidämmekö käteistä vai korvaammeko sen vähitellen valvottavilla tapahtumilla, tulee vapauden kannalta ratkaisevaksi kysymykseksi.
Digitaalinen identiteetti: yhteiskunnan pääavain?
Digitaalisten identiteettilompakoiden kehitystä tarkastellaan yhtä kriittisesti. Palvelujen kätevänä pääsynä myytävästä voisi käytännössä tulla sosiaalisen elämän pääavain: Jokainen, joka ei osaa näyttää QR-koodia, suljetaan pois. Koronaviruspandemia on jo osoittanut, kuinka nopeasti voidaan luoda digitaalinen pääsyjärjestelmä, joka rajoittaa tehokkaasti kansalaisvapauksia.
EU:n laajuinen suunniteltu “European Digital Identity Wallet” saattaa olla tulevaisuudessa välttämätön matkojen, pankkitapahtumien, vuokrasopimusten, lääkärikäyntien ja hallinnollisten menettelyjen kannalta. Jos tästä digitaalisesta identiteetistä tulee lopulta sosiaalisen elämän edellytys, siitä kieltäytyjät menettävät tosiasiallisesti osallistumisensa. Kriitikot varoittavat, että kun tällainen infrastruktuuri on perustettu, sitä voidaan käyttää laajennettuihin tarkoituksiin milloin tahansa ilman, että kansalaiset voisivat tarjota tehokasta vastarintaa.
Agenda 2030: edistystä vai teknokraattinen yhteiskunta?
Tähän lisätään Agenda 2030:n kattava näkemys, jonka yhteydessä – kuten monet kriitikot pelkäävät – voi syntyä teknokraattinen yhteiskunta, jossa yksilönvapaudet alistetaan yhä enemmän yleisen “vihreän” tai “sosiaalisen” tavoitteen alle. Klaus Schwabin lausunnot “fyysisen, digitaalisen ja biologisen identiteetin yhdistämisestä” herättävät epäilyksiä siitä, arvostavatko tämän uuden järjestyksen kannattajat yksilön vapautta riittävän korkealle.
Maailman talousfoorumi (WEF) levittää visioita, joissa omaisuus vanhenee ja suosii kollektiivista käyttöä (“Et omista mitään ja olet onnellinen”). Tällaiset ajatukset saattavat tuntua houkuttelevilta joillekin, mutta niihin liittyy riski heikentää vähitellen henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta, omaisuutta ja riippumattomuutta.
Vapaus vs. turvallisuus: vaarallinen tasapainoilu
Benjamin Franklin varoitti kerran painokkaasti: “Se, joka on valmis uhraamaan vapauden saavuttaakseen turvallisuuden, ei ansaitse kumpaakaan, ja hän lopulta menettää molemmat.” Nykyään monet poliitikot näyttävät olevan halukkaita vaihtamaan pienet vapaudet luvattuun turvallisuuteen tässä faustilaisessa sopimuksessa – oletettavasti suojatakseen pandemioilta, ilmastonmuutokselta tai rahoituskriiseiltä.
Historia osoittaa, että kun valvontamekanismit otetaan käyttöön, niitä harvoin lakkautetaan uudelleen. Hätätilasta tulee helposti pysyvä tila. Jokainen, joka uskoo, että kerran luotua valvonta- ja ohjausteknologiaa ei voida käyttää väärin, ymmärtää väärin poliittisen vallan dynamiikan.
Asteittainen muutos: tunnistettu vaara?
Kukaan ei tietenkään vaadi avoimesti sosiaalisen luottojärjestelmän luomista Eurooppaan. EU:n tekoälyasetus yrittää myös kieltää nimenomaisen “sosiaalisen pisteytyksen”. Mutta jos katsot tarkemmin, näet yksittäisten osien jo nousevan esiin: keskeinen digitaalinen identiteetti, seurattavat rahavirrat, käyttäytymiskannustimet bonuspisteiden kautta (kuten testattiin Bolognassa). Vapauksien vähentäminen ei vaadi suurta määräystä – riittää, kun luodaan järjestelmiä, jotka voivat tehdä niin halutessaan.
Kunnat ovat jo kokeillut niin sanottuja “Smart Citizen Wallets” -lompakoita, jotka palkitsevat ympäristöystävällisestä käyttäytymisestä tai sosiaalisesta mukautumisesta bonuspisteillä. Se, mikä alkaa vapaaehtoisena aloitteena, voisi huomenna olla perusta sosiaalisille ja taloudellisille etuoikeuksille – ja ylihuomenna perusta poikkeavan käyttäytymisen vastaisille sanktioille.
Asteittainen muutos on vaikeampi torjua kuin avoin uhka. Siksi tarvitsemme nyt valppautta kansalaisyhteiskuntaa, kriittistä mediaa ja rohkeita poliitikkoja, jotka ajattelevat muutakin kuin lyhyen aikavälin mukavuutta. Niiden, jotka uskovat, että digitaalinen euro tai digitaalinen tunnus ovat vain työkaluja, tulisi kysyä itseltään: Hyväksymmekö samat järjestelmät, vaikka niitä hallinnoisi hallitus, johon emme luota?
Koska yksi asia on varma: tänään rakennetut teknologiat otetaan käyttöön huomenna – kenen toimesta ja mihin tarkoitukseen, jää nähtäväksi.
Lisäohjelmat ja oikeudellinen kehitys
On myös syytä mainita, että Euroopan unionissa on meneillään aloitteita henkilökohtaisten hiilijalanjälkien, digitaalisten tuotetunnuksien ja yhtenäisten terveystietoalustojen edistämiseksi. Kaikki nämä hankkeet – kuinka oikeutetuilta niiden yksilölliset tavoitteet näyttävätkin – edistävät yhä laajempien elämänalueiden digitaalista tallentamista.
eIDAS-asetuksen uudistaminen, digitaalisen euron käyttöönotto ja suunnitellut ilmasto-, kulutus- ja terveystietojen tietoalustat luovat pohjan ennennäkemättömälle datavoiman keskittymiselle. Tällä hetkellä on epäselvää, sisältyykö tämä toimivalta riittäviin mekanismeihin perusoikeuksien suojelemiseksi.
Johtopäätös: Suojaa vapautta tänään säilyttääksesi sen huomenna
Vapauden puolustaminen tarkoittaa älykkäiden rajojen asettamista tänään – ennen kuin huomenna on liian myöhäistä. Vain valpas yleisö, vahvat oikeudelliset takuut ja vahva kansalaisyhteiskunta voivat estää Eurooppaa luisumasta digitaaliseen yhteiskuntaan, jossa oikeudet eivät ole enää itsestäänselviä, vaan ne liittyvät käyttäytymiseen ja vaatimustenmukaisuuteen.
Benjamin Franklinin varoitus on yhä ajankohtaisempi: kerran menetettyä vapautta ei saada takaisin helposti.
Lähteet:
- FAZ – J. Kaube: “Hyvepisteet Bolognassa”
- Euroopan konservatiivi – D. Boos: Smart Citizen Wallet and Reactions
- EU:n komissio/parlamentti: Luonnokset digitaalisesta eurosta ja digitaalisesta identiteetistä
- Cato Institute – N. Anthony: CBDC ja tietosuoja
- SWR2 Wissen: “Digitaalinen identiteetti – edistyminen tai valvonta”
- Kansainvälinen instituutti: YK:n ja WEF:n kumppanuuden kritiikki
- Täysi fakta / Reuters: korjauksia WEF:n suuriin nollausmyytteihin
- YK:n Agenda 2030, kestävän kehityksen tavoitteet (Goal 16.9)