Kansainvälinen energiajärjestö IEA on pitkään toiminut ”vihreän siirtymän” virallisena oraakkelina. Sen World Energy Outlook -raportit ovat antaneet poliittikoille ja sijoittajille matemaattisen selityksen sille, miksi fossiiliset polttoaineet ovat ”ihan kohta” menossa ohi.
Tänä vuonna sävy muuttui. World Energy Outlook 2025 toi takaisin skenaarion, jonka IEA oli itse haudannut muutama vuosi sitten: Current Policies Scenario (CPS) – maailma, jossa uusia ilmastotoimia ei enää käytännössä toteuteta. Tässä todellisuusversiossa öljyn ja kaasun kysyntä ei huipukaan 2020-luvulla, vaan jatkaa kasvuaan ainakin vuoteen 2050 saakka.
IEA:n oma johtaja Fatih Birol sanoo suoraan, että ilmastopolitiikan poliittinen tärkeys on hiipumassa nopeasti, kun hallitukset painivat turvallisuus- ja elinkustannuskriisien kanssa. Se on diplomaattinen tapa todeta: valtioiden puheet ja lupaukset eivät enää vastaa käytännön energiapolitiikkaa.
Tämä on #Analysis siitä, mitä uusi raportti oikeasti kertoo – ja miksi se on poliittisesti, taloudellisesti ja geopoliittisesti paljon tärkeämpi merkki kuin yksikään COP-huippukokouksen juhlapuhe.
Mitä IEA:n ”Current Policies Scenario” todella sanoo?
WEO 2025:ssa on tuttu valikoima skenaarioita, mutta huomio on kiinnittynyt yhteen: Current Policies Scenario (CPS). Se ei ole oleta uusia ilmastotoimia, vaan jäädytetyn tilanteen – hallitukset eivät toteuta suunniteltuja lisäkiristyksiä, vaan jatkavat nykyisillä laeilla ja päätöksillä.
Tässä maailmassa IEA näkee seuraavaa:
- Öljyn kysyntä nousee 113 miljoonaan tynnyriin päivässä vuoteen 2050 mennessä, erityisesti kehittyvissä talouksissa (tieliikenne, petrokemia, lentoliikenne).
- Maakaasun kysyntä jatkaa kasvuaan koko vuosisadan puoliväliin asti, kun LNG-kapasiteetti laajenee ja hinnat pysyvät kilpailukykyisinä.
- Kivihiili kääntyy laskuun ennen 2030-lukua, mutta pysyy merkittävänä energialähteenä seuraavan vuosikymmenen ajan.
- Sähköverkkoja on pakko laajentaa 25 miljoonalla kilometrillä vuoteen 2035 mennessä ja vielä 40 miljoonalla kilometrillä vuoteen 2050 mennessä, jotta kasvanut kysyntä ja hajautettu tuotanto ylipäätään voidaan kytkeä järjestelmään.
- Sähkökäyttöiset ajoneuvot yleistyvät vain siellä, missä politiikka oikeasti tukee niitä (Eurooppa, Kiina); muualla EV-buumi hyytyy.
Ilmastomielessä CPS on kylmää luettavaa:
IEA arvioi, että maailma lämpenee tällä uralla noin 2,9 °C vuoteen 2100 mennessä – ja nousu jatkuu sen jälkeenkin.
Samalla IEA muistuttaa toki, että uusiutuvat kasvavat nopeasti ja nousevat monilla alueilla suurimmaksi yksittäiseksi energialähteeksi ennen 2050-lukua. Mutta ratkaiseva pointti on toinen: fossiilinen kulutus ei romahda, se vain kasvaa hieman hitaammin – ja paljon pidempään – kuin vihreä retoriikka on luvannut.
Miksi CPS kaivettiin takaisin – ja miksi juuri nyt?
IEA oli aiemmin ajanut mallia, jonka mukaan fossiilisten kysyntä huipentuisi jo tämän vuosikymmenen aikana. Nyt se perääntyy omasta optimistisesta tarinastaan, ja ajoitus ei ole sattumaa.
Yhdysvallat – IEA:n suurin rahoittaja – on avoimesti arvostellut järjestöä siitä, että sen skenaariot olivat liian ”vihreitä” ja aliarvioivat fossiilien pitkän roolin. Uusi hallinto Washingtonissa teki selväksi, että jos IEA haluaa jatkossakin USA:n rahan, sen on päivitettävä mallit lähemmäs poliittista todellisuutta.
Taustalla on myös laajempi narratiivimuutos:
- Energiakriisi, inflaatio ja turvallisuuspulmat ovat ajaneet ”ilmastohätätilan” taka-alalle hallitusten prioriteeteissa.
- Samaan aikaan Bill Gates – yksi ilmastopolitiikan näkyvimpiä rahoittajia – julkaisi lokakuun lopussa lausunnon, jossa hän toteaa, ettei ilmastonmuutos ”tule tuhoamaan ihmiskuntaa” ja että fokus pitäisi siirtää takaisin köyhyyteen ja sairauksiin.
Kun sekä hallitukset että suuret filantroopit alkavat julkisesti siirtää painopistettä pois ”nettonolla 2050” -mantrasta, IEA ei voi enää uskottavasti esittää, että nykyinen politiikka kulkee kohti samaa maalia.
CPS on tämän tilanteen rehellinen – ja poliittisesti kiusallinen – peili.
Tavoitteet vs. todellisuus: NDC-suunnitelmat paperilla
YK:n Pariisin sopimus rakentuu NDC-suunnitelmien (Nationally Determined Contributions) varaan – jokainen maa kertoo viiden vuoden välein, miten aikoo leikata päästöjään.
Käytännössä:
- Vain osa maista on toimittanut päivitetyt NDC:t, ja analyysit osoittavat, että nykyiset lupaukset vievät maailmaa noin 2,5-2,8 °C:n suuntaan, eivät 1,5 °C:een.
- Vielä olennaisempaa: suurin osa maista ei edes toteuta omia lupauksiaan – ja juuri tämä ”implementation gap” on syy, miksi CPS ylipäätään otettiin takaisin työkalupakkiin.
IEA:n viesti on rivien välissä selvä:
politiikka ei kulje Net Zero -skenaarion (NZE) mukaan, vaan lähempänä Current Policies / Stated Policies -polkua, jossa päästöjen kasvu hidastuu mutta ei käänny jyrkkään laskuun.
Toisin sanoen: COP-pöydissä voidaan puhua 1,5 asteesta, mutta energiajärjestelmän numero kertovat toista tarinaa.
Miltä energiareaali oikeasti näyttää?
CPS piirtää kartan, jossa:
- Intia, Indonesia ja muut kehittyvät taloudet ovat sähkönkysynnän suurin kasvumoottori.
- Uusiutuvat kyllä kasvavat ja halpenevat, mutta verkkojen kapasiteetti, varastointi ja säätövoima muodostavat pullonkaulat: aurinko- ja tuulivoima eivät korvaa fossiileja yhteen, vaan tulevat niiden rinnalle.
- Ydinvoima tekee ”renessanssia” 2030-luvulla, kun osa maista kyllästyy volatiliteettiin ja tarvitsee vakaata perusvoimaa.
- Maakaasun rooli pidentyy, koska uudet LNG-projektit tuovat markkinoille suuria määriä suhteellisen halpaa kaasua vuosiksi eteenpäin.
Tämä ei ole fossiilien ”voittokulkua”, vaan kylmä kuva siitä, että energiasiirtymä ei tapahdu politiikan julistusten ehdoilla vaan verkkojen, investointien ja kysynnän reaalimaailmassa.
EU ja Suomi: kun muu maailma peruuttaa, Bryssel painaa kaasua
IEA:n uusi skenaario tuo EU:n tilanteen oudon valoon.
- EU ja erityisesti Britannia ovat olleet kilttejä ”mallioppilaita”, jotka ovat laatineet kunnianhimoisimmat NDC:t ja sitoutuneet nopeimpiin päästöleikkauksiin.
- Samaan aikaan IEA:n CPS antaa ymmärtää, että suurin osa maailmasta ei ole enää mukana samassa pelissä, vaan priorisoi edullista energiaa ja kasvua päästöpolitiikan edelle.
Tämä luo EU:lle klassisen ansan:
- Teollisuus maksaa korkean energiahinnan päästöpolitiikasta.
- Kilpailijat (USA, Kiina, Intia, kehitysmaat) saavat pidemmän fossiiliajan ja halvempaa energiaa.
- Päästöjousto siirtyy globaaleilla markkinoilla kohdasta A kohtaan B – ilmasto ei voita, mutta eurooppalainen teollisuus ja työpaikat häviävät.
Suomen näkökulmasta WEO 2025 vahvistaa yhden epämukavan johtopäätöksen:
hiljainen enemmistö maailmasta on valinnut energiarealismin, vaikka julkisessa puheessa jatketaankin vihreää retoriikkaa. EU taas on sitonut itsensä lainsäädännön tasolla tavoitteisiin, joista on poliittisesti vaikea perääntyä, vaikka muu maailma jo perääntyy.
Narratiivi on vaihtumassa – eikä se ole enää IPCC:n käsissä.
Kiinnostavaa on, että samaan aikaan kun IEA myöntää ilmastositoumusten hiipumisen, myös monet ilmastokeskustelun keskeiset äänet vaihtavat sävyä:
- Bill Gates vaatii YK:ta ”pivotoimaan” pois ilmastofokuksesta ja keskittymään rokotteisiin ja köyhyyteen.
- Suuret energiayhtiöt, kuten TotalEnergies, tukevat nyt skenaarioita, joissa öljyn ja kaasun käyttö jatkuu vähintään 2040-2050-luvuille asti – ja kutsuvat sitä ”realismiksi”, ei ilmastopetokseksi.
Tämä ei ole poista ilmastonmuutosta fysikaalisena ilmiönä, mutta se muuttaa politiikan kehystystä:
Puhutaan yhä vähemmän ”maailmanlopusta 1,5 °C:n jälkeen” ja yhä enemmän siitä, miten ilmastoa sopeutetaan muiden prioriteettien – turvallisuuden, köyhyyden, energian saatavuuden – rinnalle.
IEA:n CPS on tässä kuviossa enemmän kuin tekninen skenaario. Se on virallinen tunnustus siitä, että nettonolla-näytelmä ei enää vastaa politiikan todellisuutta.
Mitä kannattaa seurata seuraavaksi?
Jos haluaa nähdä, mihin suuntaan energiapolitiikka oikeasti liikkuu, kannattaa katsoa jatkossa vähemmän julisteita ja enemmän alaviitteitä:
- COP30:n loppuasiakirja: puhutaanko enää fossiilien ”phase outista”, vai siirrytäänkö pehmeään kieleen ”transition fuels” – erityisesti maakaasun osalta?
- Uudet NDC-päivitykset: kuinka moni maa oikeasti kiristää linjaansa, ja kuinka moni siirtää tavoitevuosia hiljaa eteenpäin?
- Kansalliset takapakit – kuten tukien leikkaukset uusiutuvilta, ydinvoimakäännökset tai EV-tukien purku – kertovat usein enemmän kuin uudet ”tiekartat”.
- Investointivirrat: toteutuvatko miljardilupaukset käytännössä öljy-, kaasu- ja LNG-hankkeina vai aidosti suurina uusiutuva- ja verkkoinvestointeina?
Yhteenveto: IEA sanoo hiljaa sen, mitä poliitikot eivät ole uskalla
World Energy Outlook 2025:n viesti on loppujen lopuksi yksinkertainen:
- Ilmastopakko ei enää ohjaa globaalista energiapolitiikkaa, vaan se on yksi prioriteetti muiden joukossa.
- Nykyisillä käytännön toimilla fossiilisten kysyntä ei ole laskemassa, vaan nousemassa vielä vuosikymmeniä.
- 1,5 °C on IEA:nkin mukaan karannut tavoite – ei siksi, että teknologia puuttuisi, vaan siksi, etteivät hallitukset ole valmiita maksamaan poliittista hintaa sen saavuttamisesta.
Kun virallinen energiavahti alkaa piirtää skenaarion, jossa ilmastotoimet pysähtyvät tähän ja fossiilit jatkavat, se on käytännössä ilmoitus uuden aikakauden alkamisesta:
vihreä utopia on törmännyt seinään, ja tilalle tulee paljon rumempi, mutta rehellisempi energiarealismin kartta.
📚 Lähteet
- IEA – World Energy Outlook 2025: Energy Energy Energy: Yleiskatsaus ja keskeiset havainnot
- IEA – World Energy Outlook 2025: Politiikan nykytilanne
- Reuters – IEA:n mukaan öljyn ja kaasun kysyntä voi kasvaa vuoteen 2050 asti
- Financial Times – IEA:n mukaan öljyn ja kaasun kysyntä kasvaa 25 vuotta ilman maailmanlaajuista kurssinmuutosta.
- Skeptinen tiede – Tutkitaan äskettäin julkaistuja arvioita nykyisen politiikan lämpenemisestä
- UNFCCC / WRI – NDC-synteesi ja kunnianhimoanalyysi.
- Channel News Asia – IEA:n Fatih Birolin mukaan ilmastotoimet menettävät ”poliittisen merkityksen
- Australian Financial Review – IEA:n mukaan kaasun kysyntä kasvaa 25 vuoden ajan, vaikka ilmastotaistelu epäonnistuu.
- Gates Notes / Bill Gates – Kolme kovaa totuutta ilmastosta
- The Guardian – Bill Gatesin mukaan ilmastokriisi ei aiheuta ”ihmiskunnan tuhoa”.