Ilmastokestävyyden vaatimus ei enää kierrä terveydenhuoltoa – se on jo ovella, myös sydänkirurgiassa. Viime vuosien tutkimus näyttää, että terveydenhuolto on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, leikkaussalit ovat koko sairaalan energia-ahneimpia yksiköitä ja osa käytännöistä (kuten tietyt inhalaatioanesteetit ja kertakäyttöinstrumentit) kuormittaa ilmastoa tarpeettomasti ilman hyötyä potilasturvallisuudelle. Silti kliininen perusperiaate ei muutu: ensin potilaan etu ja toimenpiteen laatu, sen jälkeen kaikki muu. Tämä artikkeli kokoaa yhteen sen, mitä tiedämme sydän- ja rintakehäkirurgian (kardiotorakaalikirurgian) ilmastovaikutuksista – ja mitä voidaan tehdä turvallisuudesta tinkimättä.
Miksi sydänkirurgia on ilmasto-ongelma (ja mahdollisuus)?
Arvioiden mukaan terveydenhuolto vastaa noin 4,4–5,2 %:sta maailman kasvihuonekaasupäästöistä – jos ala olisi valtio, se olisi maailman viiden suurimman päästäjän joukossa. Tämä luku sisältää suorat (sairaalat, laitteet, energiankulutus), epäsuorat (ostettu sähkö) ja ennen kaikkea hankintaketjun päästöt, jotka muodostavat leijonanosan kokonaisuudesta. (global.noharm.org, SpringerOpen)
Sairaalan sisällä leikkaussalit ovat poikkeuksellisen energiaintensiivisiä ja tuottavat suuren osan koko yksikön jätevirrasta. Eri maista kootut analyysit osoittavat, että leikkaussalien energiankulutus voi olla moninkertainen muuhun sairaalatilaan verrattuna ja ne tuottavat arviolta 20–33 % sairaalan kiinteästä jätteestä. Tämä tekee niistä luonnollisen kohteen kustannus- ja päästövähennyksille – ilman, että kosketaan hoidon laatuun. (ACS, Think Global Health, climatecommunication.yale.edu)
Kardiologian ja sydänkirurgian osalta uudet katsaukset (BMJ Open Heart, Nature Reviews Cardiology) kokoavat todisteita siitä, että kardiovaskulaarisen hoitoketjun – kuvantamisesta lääkityksiin ja toimenpiteisiin – ilmastovaikutus on merkittävä. Katsaukset painottavat samalla käytännön ratkaisuja: ehkäisy (primääri- ja sekundaaripreventio), resurssiviisas diagnostiikka, toimenpiteiden valmistelun ja saliprosessien optimointi sekä hankintojen ja anestesian ilmastovaikutusten pienentäminen. (openheart.bmj.com, Nature)
Anestesia: pieni osa kustannuksista, suuri osa päästöistä
Sydänkirurgian ilmastokeskustelun kuumin kulma on inhalaatioanesteetit. Desfluraani ja typpioksiduuli (N₂O) ovat ilmastovaikutuksiltaan poikkeuksellisen vahvoja – desfluraanin lämmityspotentiaali on tuhansia kertoja hiilidioksidia suurempi, ja se säilyy ilmakehässä pitkään. Yhdys- ja Euroopassa sairaalat, erikoisalat ja koko terveydenhuoltojärjestelmät ovatkin alkaneet luopua desfluraanista ja rajoittaa N₂O:n käyttöä tiukasti kliinisiin erityistilanteisiin. Tulokset näkyvät suoraan päästölaskureissa. (TIME, asahq.org)
Tuore brittiläinen tutkimus perioperatiivisesta aineistosta osoittaa, että desfluraanin poistaminen leikkaussaleista (ja siirtyminen vaihtoehtoihin, kuten sevofluraaniin tai suonensisäiseen anestesiaan, TIVA) vähensi potilaskohtaisia CO₂-ekv. päästöjä noin 78 % niissä toimenpiteissä, joissa aiemmin käytettiin inhalaatioanestesiaa. Vastaavien ohjelmien myötä yksittäiset sairaalat ovat raportoineet satojen tonnien vuotuisia CO₂-säästöjä muutamassa vuodessa. Näillä toimilla ei ole osoitettu heikentävää vaikutusta potilasturvallisuuteen, kun valinta tehdään kliininen indikaatio edellä. (BJ Anesthesia, ScienceDirect, Cedars-Sinai)
Kansainväliset suositukset (ASA, WFSA) linjaavat nykyisin varsin selkeästi: käytä TIVA:a tai alue-/spinaalianestesiaa, kun se on kliinisesti perusteltua; jos inhalaatio on tarpeen, vältä desfluraania ja minimoi N₂O. Myös matala tuorekaasuvirtaus kuuluu hyvään ilmastohygieniaan – se on turvallista ja vähentää anestesiakaasujen kulutusta. (asahq.org, WFSA Resource Library)
Hankinnat, kertakäyttö ja sterilointi: Scope 3 ratkaisee
Suurin osa terveydenhuollon ilmastojalanjäljestä on Scope 3 -päästöjä: laitteet, instrumentit, lääkkeet, kertakäyttöiset materiaalit, logistiikka. Leikkaussaleissa kertakäyttö (SUD, single-use devices) ja instrumenttipakkaukset synnyttävät suuren jäte- ja päästövirran. Kirurgien ja hankintatiimien yhteiset ohjelmat – kuten uudelleenkäsittely (reprocessing), älykkäämmät setit (vähemmän turhaa tavaraa tarjottimella), kierrätettävät ja kestävät vaihtoehdot – ovat todistetusti vähentäneet jätemääriä ja kustannuksia, usein ilman että potilasturvallisuus kärsii. Tärkeää on riskiperusteinen arviointi: kaikki ei sovi uudelleenkäyttöön, mutta kaikki kertakäyttökään ei ole välttämätöntä. (NAM)
Laajemmin katsottuna eurooppalaiset ja amerikkalaiset koontiraportit korostavat, että ilman toimitusketjujen hiilidioksidipäästöjen käsittelyä leikkaussalit jäävät sivurooliin. Tavoitteet nousevat kansalliselle tasolle: NHS sitoutui nettonollaan vuoteen 2040 (suorat päästöt) ja 2045 (laajempi jalanjälki) – malli, jossa jokaista sairaalaa ohjataan Green Plan -ohjelmalla etsimään päästö- ja kustannussäästöjä, alkaen juuri leikkaussalien energiasta, hankinnoista, liikkumisesta ja jätteistä. (england.nhs.uk, uclh.nhs.uk, lancsteachinghospitals.nhs.uk)
Diagnostiikasta toipumiseen: missä sydänpotilaan “hoitopolun hiili” syntyy?
Kuvantaminen (CT, MRI, isotoopit), toimenpiteet (avoin sydänkirurgia, katetri-interventiot), anestesia, sali-infrastruktuuri, laite- ja lääkekulutus, teho- ja valvonta, logistiikka (potilaan ja henkilökunnan matkat) – jokaisessa vaiheessa on ohuita, mutta kumulatiivisia päästövirtoja. Viimeaikaiset koonnit korostavat kahta löydöstä:
- Kun kliininen vaikuttavuus on sama (tai parempi), vähemmän invasiivinen vaihtoehto voi olla ilmaston kannalta edullisempi (vähemmän saliaikaa, vähemmän laitteita ja lyhyempi toipuminen). Tämä ei tarkoita automaattista etusijaa millekään tekniikalle – potilaan anatomia, riskiprofiili ja näyttö vaikuttavuudesta ratkaisevat. (openheart.bmj.com)
- Usein “suurin vipuvarsi” löytyy prosessista: salilogistiikka, energiatehokkuus (valaistus, LVI), materiaalivirtojen suunnittelu, uusiutuvan energian käyttö ja leikkaustiimin rutiinit (esim. check-listat kertakäyttötuotteiden tarpeelle). Pienet parannukset monessa kohdassa skaalautuvat isoiksi säästöiksi vuoden mittaan. (Nature)
Potilasturvallisuus ensin: mitä saa – ja ei saa – tehdä
Saa ja kannattaa tehdä heti
- Valitse anestesiastrategia (TIVA/alue) kun kliinisesti sopii; jos inhalaatio on välttämätön, vältä desfluraania, minimoi N₂O ja käytä matalaa tuorekaasuvirtausta. (asahq.org, WFSA Resource Library)
- Noudata “oletusarvoisesti matalapäästöistä salia”: laite- ja instrumenttisetit lean-periaatteella, energiatehokkuus, jätevirtojen lajittelu ja kierrätys. (NAM)
- Käytä kliinisesti vaikuttavaksi osoitettua, vähemmän invasiivista vaihtoehtoa, jos vaikutus ja turvallisuus ovat vähintään yhtä hyvät. (openheart.bmj.com)
- Hanki uusiutuvaa energiaa ja johda sali-/keskuslaitteiden energiankäyttöä dataohjatusti; investointeja tukevat kansalliset Net Zero -polut. (england.nhs.uk)
Ei saa tehdä
- Älä aseta ympäristötavoitetta kliinisen näytön edelle. Jos vähäpäästöinen valinta on lääketieteellisesti huonompi, se ei ole hyväksyttävä. Tämä on myös eettinen peruslinja Net Zero -ohjelmissa. (england.nhs.uk)
- Älä oleta “kertakäyttö = turvallinen, monikäyttö = vaarallinen”. Molemmista löytyy hyviä ja huonoja esimerkkejä – ratkaisevaa on riskienhallinta ja laatujärjestelmä. (NAM)
Miten pitkälle säästöillä pääsee – ja mitä se maksaa?
Leikkaussaleissa on tehty toimia, jotka säästävät sekä päästöjä että rahaa. Desfluraanista luopuminen on esimerkki “no regret” -toimesta: ilmastohyöty on suuri, potilasturvallisuus säilyy ja kustannukset laskevat, kun kalliit kaasut ja kulutus vähenevät. Laajemmin katsottuna Scope 3 on vaikeampi: kestävämmät laitteet ja materiaalit voivat olla yksikköhinnaltaan kalliimpia, mutta elinkaarikustannukset (hankinta, jäte, logistiikka, käyttökerrat) usein tasoittuvat. NHS-tyyppiset ohjelmat nojaavat juuri elinkaariperusteiseen hankintaan ja sairaalakohtaisiin Green Plan -kokonaisuuksiin. (england.nhs.uk, lancsteachinghospitals.nhs.uk)
Anestesiakaasujen osuus kirurgisen hoidon päästöistä voi eräissä asetelmissa nousta dominoivaksi, joten anestesian optimointi on korkean tuoton toimenpide. Kansalliset ohjelmat, joissa siirrytään ensisijaisesti TIVA-menetelmiin silloin kun se on turvallista ja tehokasta, ovat osoittautuneet toimiviksi – mutta käyttöönotto vaatii koulutusta, seurannan ja poikkeustilanteiden selkeät käytännöt. (PMC)
Entä etiikka ja viestintä?
Keskustelun polarisaatio on todellinen riski: jos ilmastotavoitteet kehystetään vastakkainasetteluna (“aktivismi” vs. “lääketiede”), tärkein – potilasturvallisuus – unohtuu. Kestävä sydänkirurgia ei ole “vihreä ideologia”, vaan laatu- ja turvallisuustyötä, jossa poistetaan hukkaa, vältetään turhaa, käytetään parempia vaihtoehtoja ja tehdään sama hoitotulos viisaammin. Yhteinen nimittäjä on kliininen näyttö. Siksi parhaat ohjelmat lähtevät erikoisalan omista suosituksista, eivät poliittisista iskulauseista. (Nature)
Mitä seuraavaksi – käytännön tiekartta klinikalle
- Nimeä vastuuhenkilö/tiimi (kirurgi, anestesialääkäri, hoitotyö, hankinnat).
- Kartoita oma perusura: anestesiakaasut, salien energiadata, kertakäyttö/monikäyttö, instrumenttien setit, jätefraktiot.
- Toteuta “no regret” -toimet: desfluraanista luopuminen, N₂O minimiin, matalavirtaus-käytännöt, setti-lean, shut-the-sala (turhat laitteet pois päältä). (asahq.org, WFSA Resource Library)
- Vie hankintaketjuun: elinkaariperusteinen kilpailutus, valmistajien päästö- ja kierrätysdata osaksi vertailua.
- Seuraa ja viesti: mittaa päästö- ja kustannusvaikutuksia, kerro henkilöstölle ja potilaille, miksi muutoksia tehdään – laatu ja turvallisuus ensin.
Yhteenveto
- Leikkaussalit ovat terveydenhuollon päästö- ja jätekeskittymä, ja kardiotorakaalikirurgia kuuluu suurten virtojen erikoisaloihin. Päästövähennyksiä voidaan tehdä potilasturvallisuudesta tinkimättä – etenkin anestesiassa, energiassa ja hankinnoissa. (ACS, PMC)
- Desfluraanin ja N₂O:n rajaaminen sekä TIVA/alueanestesian vastuullinen ensisijaistaminen, kun kliinisesti sopii, ovat tehokkaita ja turvallisia ilmastotoimia. (BJ Anesthesia, ScienceDirect, asahq.org)
- Scope 3 (hankinnat) ratkaisee paljon: elinkaariperusteinen hankinta ja kertakäyttöisten vaihtoehtojen kriittinen arviointi tuovat sekä päästö- että kustannussäästöjä. (SpringerOpen, NAM)
- Nettonolla terveydenhuollossa ei tarkoita hoidon laadusta luopumista, vaan hukan ja tarpeettoman kuorman eliminointia. NHS:n kaltaiset tiekartat näyttävät, että tätä voi johtaa järjestelmätasolla. (england.nhs.uk)
Kestävä sydänkirurgia ei ole “ilmastopoliittinen kokeilu”, vaan osa modernia laatutyötä: sama hoito, vähemmällä tuhlauksella ja pienemmällä riskillä – sekä potilaalle että ympäristölle.
Lähteitä ja lisälukemista
- Rajagopalan S. ym. Environmental sustainability in cardiovascular practice (Nat Rev Cardiol, 2024). (Nature)
- Barratt AL. ym. Environmental impact of cardiovascular healthcare (BMJ Open Heart, 2023). (openheart.bmj.com)
- Seibold EL. ym. Impact of desflurane removal from the operating room… (Br J Anaesth, 2025). (BJ Anesthesia)
- ASA: Environmental Impact of Inhaled Anesthetics – kliiniset suositukset. (asahq.org)
- WFSA: Guidelines on Sustainable Anaesthesia (2025). (WFSA Resource Library)
- NHS: Delivering a Net Zero NHS. (england.nhs.uk)
- Health Care Without Harm: Health Care’s Climate Footprint (globaalit osuudet). (global.noharm.org)
- Leikkaussalien energiankäyttö ja jäte (ACS / Yale & monikansalliset analyysit). (ACS, Think Global Health)
(Huom. Osa luvuista on vaihteluvälejä useista maista; viittaukset kuvaavat viimeisintä julkista tutkimus- ja ohjeistusaineistoa elokuussa 2025.)